Onko kenellakaan ollut helppoa ja lyhytta ENSIsynnytysta. Taalla alkaa paniikki pian nousemaan. Tuntuu, etta ensisynnytykset on enemman tai vahemman hankalia. Haluasin menna synnyt

Synnytys kesti 21 h ensimmäisestä säännöllisestä supistuksesta siihen kun vauva oli sylissä, ja kivut oli yhdessä vaiheessa kamalat, mutta kyllä se tuntui tosi helpolta. Sanoin heti sen jälkeen että voin mennä samantien uusiksi.



Synnytyksen helppoutta ei minusta mitata tunneissa eikä kivun määrässä! Älä turhaan mieti niitä etukäteen, koska et niihin voi kuitenkaan vaikuttaa. Kipua tulee sen verran kun tulee ja kestää sen verran kun kestää, harjoittele vaan kivunhallintaa etukäteen ja pyydä kipulääkettä jos siltä tuntuu. Hyvin se menee vaikka kestäisikin, palkinto on hieno.

Jälkioireitakaan ei ollut, ei pahoja repeämiä tms. Helposta en silti mene vannomaan. Kannattaa sitä kipulääkettä ottaa jos vain ehtii.

Se yksinkertaisesti sattuu niin hirveästi, ettei sitä ekakertalainen pysty tajuamaan ennen kuin on siellä.

mutta helppo! tai en tiedä mikä luokitellaan lyhyeksi. joka tapauksessa itse synnytyksen kesto taisi olla 6 h, vaikka sairaalassa olinkin supistukien kans paljon kauemmin. kipuja ei juuri ollut, kiitos epiduraalin, todella helppo mielestäni, olin aivan ihmeissäni että tuossako se nyt oli.

Kesto noin 5 tuntia ja ponnistusvaihe 12 minuuttia, eikä juuri kivunlievitystäkään tarvittu.

Lapsiveden menosta (kotona) kesti 9h vauvan syntymään. Ponnistusvaihe kesti n. 20 min. Synnytin ilman kivunlievitystä eikä ollut niin kivuliasta mitä olin etukäteen ajatellut.



Onnea matkaan, älä suunnittele mitään liiaksi, äläkä mieti muiden kauhutarinoita koska oma synnytyksesi on kuitenkin omanlaisensa ainutlaatuinen kokemus ja jokainen sietää kipuakin niin eri tavoin. :-)

Oli kyllä myös pitkä, mutta vissiin pitkään laimeina jatkuneet supistukset saivat kohdunsuun avautumaan hyvin. Siinä vaiheessa kun supparit alkoi lähentelemään tuskaisia, sain jo epiduraalin kun olin niin hyvin auennut ja ponnistusvaihekin oli superhelppo 10 minuutin lykkäys.



Toka alkoikin sitten lapsivesien menolla ja oli ihan jotain muuta...

kun oli jonkin aikaa supistellut lähti bussilla jorviin ja siellä sit parin tunnin päästä pyöräytti terveen lapsen ilman vissiin mitään huumeita tai puudutuksia.

Kesti 12h kuulostaa pitkältä mutta ei ollut. Käynnistettiin ja sain epiduraalin kun olin 3cm auki. Ei ollut oikeastaan kipuja ollenkaan, ehkä niinkuin olisi menkat ja vähän jomotti. Epiduraalin saatuani nukuin 4h ja mieskin nukkui. Heräsin tunteeseen et nyt taitaa tapahtua ja huomasin et lapsivesi oli mennyt nukkuessani. Kai siis oli supistellut mutta epiduraali vei kivut täysin pois joten nukuin niiden aikana. Ponnistusvaihe kesti alle 15 min. Ponnistin 3 kertaa ja tyttö syntyi ilman kipua, ei repeämiä eikä apisotomiaa. Kävelin itse huoneeseeni nukkumaan. Missään vaiheessa ei sattunut et olisi tarvinnut huutaa,kirota tai olisin menettänyt kontrollin yms. Helppoa

mun kokemuksella voisin mennä sun puolesta synnyttämään:) piece of cake!!!!!

Ja sattuikin jonkin verran mutta kivun kestin. Epiduraali auttoi hyvin.

Kivutonta synnytystä ei ole mutta kipuja pystytään lievittämään hyvin.

Mitään traumaa ei jäänyt ja uudestaan menen ensi keväänä synnyttämään.

korostetaan superhelppoja kokemuksia? Usealle ekakertalaiselle se tosiaan on todella hirveää se kipu.



En voi allekirjoittaa sitä, että joku laimea menkkamainen kipu olisi saanut kohdunsuun aukeamaan kuin varkain tms. Itselläni ei tosiaan tapahtunut kohdunsuulla paljon mitään, vaikka olin ollut sairaalassakin jo tuntitolkulla hämärän rajamailla. Synnytys kesti miltei vuorokauden. En tosiaan ole muuten kipuherkkä, jos sitä voi mitata muilla kipukokemuksilla aiemmasta historiasta. kaikilla vain ei kohdunsuu aukea, se on kudostyypistä kiinni. Kätilö sanoi, että joillain se aukeaa kun vähän sormella venyttää, mutta mulla se oli kuin tiukkaa kumia, todella hidasta oli. Myös toinen synnytys oli kivulias, mutta nopeampi kuitenkin. Sitävastoin ponnistaminen kyllä sujui hyvin eikä ollut niin hirveää kuin luulin. Mielestäni synnytystä on turha miettiä hirveästi, kun ei siihen oiekasti voi vaikuttaa. Luomuhörhöt sanokoot mitä sanoo, mutta ei kyllä olisi minulla synnytyslaulut ja joogat auttaneet tipan vertaa, lähinnä pitäisin niitä vitsinä. Siltikin kun olen synnytyspöydältä noussut, nin samantien valmis uuteen koitokseen. On se luonto kummallinen asia.

Jos ei suju, niin se on sen ajan murhe. Mutta nää vikat odotusviikot haluan elää hyvällä mielellä odottaen hyvää synnytystä.



Kaikki kauhukertomukset olen jo aikaisemmin lukenut, ja kaipailin siis näitä hyviä kokemuksia.



T. ap

Rankin osuus oli ponnistaminen. Sattuuhan se homma, mutta kyllä siitä selviää!!! Älä ota paineita, niin hyvin onnistut!!!!!!

Ehdin olla sairaalassa vain 3h, kivut pysyivät koko ajan jollain lailla siedettävinä, kertaakaan ei tullut mitään oloa että kuolen tai en saa lasta ulos. Kätilö oli ihana, sain olla rauhassa miehen kanssa, pystyyn ponnistusasentoon kannustettiin -> selvisin ilman repeämiä.

Synnytyskokemukseni positiivisuuteen vaikuttu ihana synnäri (Tammisaari), luottavainen asenne, miehen läsnäolo ja tuki, synnytyksen nopea eteneminen, lapsen pieni koko...moni asia, suuri osa minun valtani ulkopuolella, mutta näinkin hyvä tuuri voi käydä ja monella käy.

Hommaa välilihaöljyä ja käske miehesi hieroa. Uskon et oma synnytys meni niin helposti koska olin rento ja hyvin valmistautunut. Nuku paljon ja nauti ajasta miehesi kanssa kaksin.

kello kuitenkin käy koko ajan ja jossain vaiheessa se lapsi tulee pihalle... ja sairaalassa on henkilökunta paikalla koko ajan. Kesti 20 h joten hieman jäin odotuksistani... Oli se vastenmielistä mutta kyllä sen kestää. Minulla ainakin meni ajantaju siinä touhussa joten ei tuntunut jälkeenpäin niin pitkältä ajalta.