Jos itse on mokaillut lapsena ja teinina, niin onko todella epasuotavaa tai tekopyhaa suojella omia lapsiaan samoilta mokilta?

Missä itse oon mokaillut niin niiltä yritän suojella ja neuvoa ja ohjata muihin suuntiin

Itse osoittaisin pikemmin lapselle sitä luottoa ja että oman järjen käyttö on sallittu.



Mua ei mitenkään suojeltu esim neitsyyden menettämiseltä sen paremmin, mutta uskoin kun mutsi sanoi, ettei ennen kun on 16 v täyttänyt. Siihen halusin tähdätä.



Voihan olla että sun lapset pelkästä uhmasta tekee juuri siten kun olet pelännyt.

Se tapa kyllä on, että jos olet jostain virheestäsi kertonut, et ole enää (av-yhteisön mielestä) uskottava antamaan mitään neuvoja mistään aiheesta. Tai sitten tämä on vain sitä akkalauman käyttäytymistä: lyödään aina, kun voidaan ja jeesustelu viihdyttää, lähentää samanhenkisiä ja nostaa itsetuntoa.



Pahimpia esimerkkejä on Ms. Starlight, joka ei näköjään voi sanoa yhtään mitään mistään ilman, että joku tulee huorittelemaan.

Viimeeksi kyse oli siitä, että kauhistuin, kun 13-vuotiaamme ilmoitti säästävänsä mopoon, vaikka samalla jo myönsin, että tiedän, että minut tullaan kahden vuoden päästä ylipuhumaan mopoilun sallimiseen. Aiemmin näitä kommentteja on tullut paljon vähemmästäkin kuten esimerkiksi silloin, kun en halunnut samaisen pojan, silloin vielä 12-vuotiaana, katsovan tiettyjä K15 ohjelmia ainakaan silloin, kun ne lähetetään, koska poika komennetaan ennen kymmentä sänkyyn ja nauhoitettunakin ainoastaan niitä, joita mieheni kanssa olemme pitäneet K15:ta huolimatta hänelle sopivina.

Tuttni, nuori äiti eli hurjan nuoruuden ja sai lapsen 18-vuotiaana. Koska ymmärsi tekonsa ja ilmeisesti erittäin kovasti häpesi niitä ajautui tilanteeseen, jossa lapsesta ja sen kasvattamisesta tuli hänelle pakkomielle. Lapsen mieltä ei saanut suututtaa, joten hänellä riitti pitkää pinnaa loputtomiin. Hän nulutti tätä veijaria jopa kolmekin tuntia illassa, vaikka lapsi oli jo yli 3-vuotias, ei tullut kuulonkaan opettaa hänet nukahtamaan itsekseen. Tilanne meni sitten siihen, että hänen koko elämänsä pyöri vain ja ainoastaan lapsen ympärillä ja lisää lapsiakin tämä olisi halunnut, jolloin hänen miehensä ei enää jaksanut tätä kaikkivoipaista ja (joka on jo kolmekymppinen) otti ja lähti, hajotti perheensä.



Tämä saattaa kuulostaa teidän mielestä hurjalta, koska kyllähän äidin pitääkin pitää lapset ykkösasemassa, mutta tämä tapaus meni niin äärimmäisyyksiin, että siitä oli normaali kaukana. Olen ajatellut, että hän häpesi niin kovasti omaa nuoruuden aikaista käytöstään ja hänelle tuli kova tarve osoitaa itselleen ja muille olevansa täydellinen äiti, hinnalla millä hyvänsä.

Ja missä pn perusluottamus, kyllä kai lapseenkin pitää osata luottaa ikätasoon nähden edes vähän - perusluottamusta! Vanhempi voi näyttää ja kertoa mitä lapselta odotetaan ja vaatia sitä tältä, jopa suuttua tarpeen vaatiessa.

Toki teen parhaani ja pyrin kaikin keinoin välttämään omien vanhempieni pahimpia virheitä, mutta lapseni eivät sentään ole maailmankaikkeuden keskus, vaikka toki minulle melkoisen tärkeitä.

Oma tätini on ollut sukuni tiukkapipoisimpia ihmisiä seksivalistuksen kanssa. Hänellä on sodan aikana saksalaisen kanssa tehty lapsi, joka on annettu adoptioon. Eikä tämä saksalainen kuulemma ollut hänen ainoa mieskokemuksensa.



Isäni oli avoliiton kova vastustaja eläessään. Kuitenkin hänen oma äitinsä ja isänsä elivät yhdessä aina siihen saakka, kun vanhin poika oli 15 vuotta. He menivät naimisiin vasta sen jälkeen. Tosin eräs kulttuuritieteilijä-tuttuni on selittänyt tämän sillä, että Karjalassa ei pappeja ollut joka kylällä, joten aina ei voinut odottella papin aamenta ennen perheen perustamista. Papit saattoivat käydä kylillä harvoin ja toisaalta itsekään ei voinut lähteä kulkemaan pitkiä matkoja pappia etsimässä.



Itsekin tulen opettamaan seksiasiat eri tavalla kuin itse ajattelin nuoruudessani. En halua omien lasteni tekevän samoja virheitä.

...tahtomattasi ajautua tilanteeseen, missä perheessänne tulee vallitsemaan yleisnegatiivinen tunnelma ja sinusta sen luoja..



Kun kielltä lapsiasi, niin mieti miksi kiellät. Ettet vaan kileltele asioita punnitsematta, onko niistä OIKEASTI kenellekään haittaa. Kietäessäsi asioita saatat tahtomattasi viedä lapsiltasi oikeuden esim. heidän ikäistensä kulttuuriin ja pitemmällä tähtäimellä kaiken kieltely ja lapsen ylisuojelu voivat aiheuttaa vaan hallaa (vaikka tarkoituksenasi olisikin säästää heidät pahalta).



Esimerkki: Mieheni sisko antoi oman miehensä ostaa pojalleen sellaisen lasten motocrossi-pyörän. Vaikka tätä kälyäni asia ärsyttikin, niin hän ei mennyt sitä suoralta kädeltä kiletämään, vaan lapsensa tuntien halusi nähdä miten käy (ounastelikin siis tällaista tapahtuvan). No lapsi sitten otti ja kaatui mopollaan pihalla (mitän ei siis sattunut) ja tämän jälkeen lapsi itsekin totesi ettei mopoilu ole hänen heiniään -ainakaan vielä. Näin lapsi(kin) halusi mopon palautettavan kauppaan ja tilalle ostettiin jättitrampoliini, joka osoittautui lapsenkin milestä paljon paremmaksi vaihtoehdoksi.



Minun milestäni tässä tapahtui yritys-erehdys lapselle, mikä oli mielestäni tärkeää. Jos äiti olisi suoralta kädeltä kieltänyt kokeilemisen, olisi lapsenlta jäänyt kokematta tämä oma erehdys. Asia oli sillä loppuun puitu!



-6-

Yritän itsekin välttää toistamasta virheitäni.

esim. itse poltin teininä tupakkaa ja seksijutut tuli aloitettua vähän turhan nuorena. Tiedän että nuoret tekee mitä tykkää eikä siinä paljoa ole jupisemista, mutta aion kyllä parhaani yrittää. Oma lapsi on vielä niin pieni että nää on kaukana edessä.



Mun mielestä loistava esimerkki tästä on se kun teinitytöt puhuu että " haluan lapsen nuorena että ymmärrän omaa lastani enkä oo mikään tiukkis ja tajuun millasta on olla nuori" . No, mäkin oon suht. nuori äiti ja teiniajat vielä muistoissa, ja todellakin aion olla tiukka äiti enkä mikään kaveri.