Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan/ tiedätkö ketään, joka olisi hakenut lääkikseen vielä yli kolmekymppisenä?
06.08.2007 |
Yksi maisterin tutkinto jo alla, työ rutikuivaa toimistotyötä. Työn haasteellisuus ja vaatimustaso sekä palkkaus on ihan kohdallaan, mutta jotenkin kaipaan jotain ihan muuta. Olen aina haaveillut opinnoista lääketieteellisessä.
Onko järjetöntä enää tämän ikäisenä (+30), kahden lapsen toimistorotta-äitinä kuvitella hakevansa lääkikseen? Onko valinnat elämästä ja ammatista kiveenkirjoitettu jo kymmenen vuotta sitten? Olisiko järkeä jättää taakseen tähän asti luotu ura, turvallinen taloudellinen tilanne ja vakiintunut elämä ja heittäytyä mahdollisesti taas opiskelijaksi?
Ei tietnkään ole lainkaan sanottua, että edes läpäisisin pääsykokeita koskaan, mutta käyn asiaa noin hypotettisesti läpi ja mietin onko motivaationi todella sellainen, että lähtisin näin syksyllä jo kahlaamaan vanhoja pitkän matikan, fysiikan ja kemian kirjojani läpi ensi kevättä varten¿
Mitä mieltä olette? Onko kolmekymppinen jo liian vanha toteuttamaan tällaisia unelmiaan?
Kommentit (8)
Sinulla on todennäköisesti vielä 40 vuotta työuraa jäljellä. Haluatko tehdä toimistotyötä vielä 40 vuotta? Jos luet lääkäriksi hitaallakin aikataululla, ehdit olla lääkäri 30 vuotta.
Tunnen erään, joka oli ensin eläinlääkäri. Hän lähti lukemaan n. 33-35 v lääkäriksi. Nyt hän on 50 v, eikä ole vieläkään valmistunut, kun työt ovat vieneet mennessään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän erään ex-hoitsun, joka luki lääkäriksi aikuisiällä. Musta ei ole mitään estettä asialle, muuta kuin oman pään sisäiset rajoitteet ;) Jos valmistut 40-vuoiaana, on sinulla vielä reilu 20 vuotta aikaa - jollei enemmänkin- paahtaa lääkärin ammatissa.
T: opiskelija +30v
Tarkoitan, että onko opinnot hoidettavissa perheen ohella ja mahdollisesti osa-aikaisesti työskentelemällä?
Olen yhden yliopistotutkinnon suorittanut neljässä vuodessa lasteni ollessa pieniä, mutta tiedekuntien opiskelutavoilla on niin suuria eroja, etten ole oikein varma, onko lääkiksen opinnot tarkoitettu vain lapsettomille nuorille, joilla opiskelu on toistaiseksi ainoa velvoite?
Eli onko kaikki lääkiksen kurssit läsnäolovelvollisia kursseja vai ennemminkin tiedekuntatenttejä ja korvatulpat korvissa lukemista (=onnistuu myös perheelliseltä yöaikaan)?
Isäni puoliso oli sairaanhoitaja, mutta luki itsensä lääkäriksi (15 vuotta sitten?) ja on nyt erittäin arvostettu erään erityisalan huippuosaaja Suomessa.
stukturoitu. Eli jos ei tiettyjä kursseja ole suoritettu, ei pääse seuraaville jne. Mutta kurssit vanhenee vasta 10 vuodessa, joten onhan siinä aikaa... :) Läsnäolopakkoa ei juurikaan luennoilla ollut, harjoitustöissä kylläkin. Minäkin laistin luennoilta ja kävin vain tenteissä. Meillä 2-3 ekaa vuotta oli aika sitovia, loput vuodet opiskelupäivät oli vähän lyhyempiä ja vikana vuonna saattoi olla harjoitusjuttuja vaan 2 päivänä viikossa. Tosin silloin oli myös 2 pakollista amanuenssuuria, joka oli kokopäivätyötä...
t:2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei oo enää niitä opintotukikuukausia jäljellä niin saako sitten mitään tukea? saako toiseen tutkintoon uusia kuukausia?!
meidän kurssilla ainakin on tosi kiva porukka 3-kymppisiä äitejä. Olen aikaisemmin opiskellut biotieteitä, joten ensimmäiset 2 vuotta (preklinikka) oli niin kevyttä - suoraan sanottuna helppoa, että olin lähes tulkoon täyspäiväisesti töissä koko ajan. Nyt klinikassa täytyy vähentää työn tekoa. Suosittelen!!!
Minne ajattelit hakea? Tällä iällä ei kannata enää hakea Helsinkiin yleiselle puolelle. Siellä on kiintiöt tuoreille ylioppilaille, ruotsinkielisille ja terveydenhuollon tutkinnon suorittaneille, joten paikkoja ' tavallisille' vanhoille hakijoille on aivan häviävän vähän. Ja käytännössä sinne ei vaan voi päästä sisään, jos ei kuulu noihin kiintiöihin.
Alue: Aihe vapaa
Siitä vaan! :)
t:lekuri