Minä olen niin kyllästynyt tähän parisuhteeseen.

Jotenkin sitä aina kaipaa vaan ensihetken intohimoa, jota ei kuitenkaan kokaan voi saada

kun tämä parisuhde on niin vaikea. intohimoa on mikä on varmaan se pelastus mutta myös liikaa haukkumista, väkivaltaista käytöstä ja halventavaa alentavaa vittuilua. kaikista vittumaisinta on kun on pohdittu puitu ja keskusteltu ongelmista ja kuinka niitä ppitäisi ratkoa ja keskusteltu lisää ja sitten on ollut ihanan seesteistä ja elämä on tuntunut hyvältä. eikä tarvi kun yhtäkkiä joku ihan pieni vastoinkäyminen tai väärä tuhahdus ja kaikki on taas pirstaleina. ja alkaa se rakennus alusta. ja keskustelu ja pohdinta. ja sama toistuu. ja toistuu. ja sitten vaan huomaa kuinka helvetin tyhjä on. mutta onko se sen arvoista että lähtee? että jättää sen kaiken mitä on tähän asti saavuttanut? aaaargh

vuosi vuoden jälkeen. Mie olen ruennut miettimään uhkaavan usein sitä, että elämä olisi paljon helpompaa yksin.. ei ainakaan tarvitsisi riidellä aina samoista asioista saman ihmisen kanssa.



-ap

mies osallistuu ja tekee kotitöitä ja on lasten kanssa enemmän kuin minä! Mutta ei ole yhtään intohimoa eikä hellyyttä tai läheisyyttä KOSKA en tahdo! Ei enää kiinnosta, eikä kiihota. Tahtoisin muita miehiä ja ollaan puhuttukin siitä ettei joku yhdenillanjuttu olisi maailmanloppu kummankaan osalta. Seksiä ei nimittäin meillä ole ollut aikoihin. Erota en tahdo lasten takia, jos lapsia ei olisi olisin jo lähtenyt ajat sitten. Tapellaan ja haukutaankin toisiamme aika pahasti silloin tällöin, mutta se on melko harmitonta meille.



Mies ei itse tajua tilannetta, eli sitä että en halua häntä enää ja olen hänen kanssaan vain lapsen takia. Ei tajua vaikka olen sen sanonut ja yrittänyt puhua tunteista. Suuttuu ja loukkaantuu " sekoaa" . Viimeksi ajettiin autolla niin alkoi siinä kiihdyttelemään sitä ja heittelehtimään tiellä, uhittelemaan säälittävänä. Niin että mua alkaa oikein ahdistaa kun se alkaa itkeä ja näyttää oikein kuinka riippuvainen ja avuton on ilman mua. Inhottaa yhä enemmän! siis seksuaalisesti ja muutenkin... Muuten on erittäin hyvä isä ja kunnollinen mies.

Vierailija:

Niin että mua alkaa oikein ahdistaa kun se alkaa itkeä ja näyttää oikein kuinka riippuvainen ja avuton on ilman mua. Inhottaa yhä enemmän! siis seksuaalisesti ja muutenkin... Muuten on erittäin hyvä isä ja kunnollinen mies.

On se inhottavaa, että näyttää ' väärät' tunteensa...

miestäni kuten vaimon kuuluu, niin varmaan osaisin arvostaa hänen uhrautumistaan ja eläytymistään ja tunteiden esille tuomista, mutta ne nyt lähinnä ahdistaa ja inhottaa. tiedän että vika on minussa mutta sääli että asiat ovat luisuneet tähän pisteeseen. Ei kiinnosta edes yrittää korjata suhdetta, tässä vaan lojutaan.

-5

vaikkapa sit hellyydestä yms. Mutta parhaiten minusta toimii niin että tekee itse sitä mitä haluasi toisen tekevän eikä vain sanoa: minä halua sitä, tätä ja tuota, ja sit odottaa että toinen tekee!



Miksi sitä ei vois ottaa ukkoo kaulasta kiinni ja halia jos sitä kaipaa? uskoisin että ukkokin tajuaa tehdä sitä kohta ihan oma-aloitteisesti...

kirja tulee.... " arkipäivän Prinsessa"



Onko se niin parisuhteessa että toista pitää palvoo ja passata kuin prinsessaa?... eikö sitä aina puhuta tasavertaisuudesta ja tasapuolisuudesta?

Saisitte keskittyä vaan toisiinne ja yhdessäolemiseen.



Hyvä että olet ottanut asian ja ongelmat miehesi kanssa puheeksi.



Sanoisin omakohtaisesta kokemuksesta että älä eroa ennenkuin kaikki on yritetty. Jos sittenkään ei enää toimi, niin sitten harkitse eroa.

Me erosimme, ja jälkeenpäin olen miettinyt että olisi vielä kannattanut

yrittää.

Vierailija:

kirja tulee.... " arkipäivän Prinsessa"

Onko se niin parisuhteessa että toista pitää palvoo ja passata kuin prinsessaa?... eikö sitä aina puhuta tasavertaisuudesta ja tasapuolisuudesta?

Ei teitä kukaan muu voi tehdä onnelliseksi/onnettomaksi kuin te itse. En nyt tarkoita juoppojen ja väkivaltaisten vaimoja.



Lopettakaa asioiden, olemattomien asioiden, märehtiminen ja alkakaa onnellisiksi. Ei ne miehet voi tehdä enempäänsä. Jos haluatte läheisyyttä niin menkää lähelle, jos haluatte keskustella niin keskustelkaa. Mutta tehkää päätös että olette onnellisia.

ja seksin jälkeen ei koskaan halaile vaan avaa telkkarin. Mitään halauksia ja pusuja ei ole.

Yritän keskustella, mutta mies ei kuuntele. Puhun seinille.

En voi olla onnellinen, jos en tunne olevani tärkeä, arvostettu ja rakastettu.

Olin lasten kanssa viikon lomalla. Kun tulin takaisin, mies sanoi että ihanaa että olette kotona. Se lämmitti sydäntä hetken, kunnes hän lisäsi että " pyykit pitäisi meinaan pestä, ja jotain ruokaakin voisit tehdä" , hän kun oli syönyt eineksiä viikon :/

Vierailija:

Ei teitä kukaan muu voi tehdä onnelliseksi/onnettomaksi kuin te itse. En nyt tarkoita juoppojen ja väkivaltaisten vaimoja.

Lopettakaa asioiden, olemattomien asioiden, märehtiminen ja alkakaa onnellisiksi. Ei ne miehet voi tehdä enempäänsä. Jos haluatte läheisyyttä niin menkää lähelle, jos haluatte keskustella niin keskustelkaa. Mutta tehkää päätös että olette onnellisia.

Minä en kans ymmärrä tätä käsitystä parisuhteesta että aina vaan odotetaan että toinen tekee!

Naama norsunvitulla odotetaan että toinen tulee halimaan! no ei tule sen voin sanoo. Ketä huvittaa halia jos toinen on kuin myrkkyä niellyt?



Ja ihmeelliset pikku asiat vituttaa niin kauheesti.... menkää itseenne narisijat, tai olkaa yksin!

Joten tehkää se niille helpoksi jos sitä hellimistä haluatte. Eikä ole pakko antaa jos ei halua.

tee sinä ensin! otat ukkoo kädestä ja vedät lähelles rakastelun jälkeen, jos se ukko ei aivan tollo ole niin se tajuaa että sinä haluat olla lähekkäin..

Vierailija:

ja seksin jälkeen ei koskaan halaile vaan avaa telkkarin. Mitään halauksia ja pusuja ei ole.

Yritän keskustella, mutta mies ei kuuntele. Puhun seinille.

En voi olla onnellinen, jos en tunne olevani tärkeä, arvostettu ja rakastettu.

Olin lasten kanssa viikon lomalla. Kun tulin takaisin, mies sanoi että ihanaa että olette kotona. Se lämmitti sydäntä hetken, kunnes hän lisäsi että " pyykit pitäisi meinaan pestä, ja jotain ruokaakin voisit tehdä" , hän kun oli syönyt eineksiä viikon :/

Vierailija:

Ei teitä kukaan muu voi tehdä onnelliseksi/onnettomaksi kuin te itse. En nyt tarkoita juoppojen ja väkivaltaisten vaimoja.

Lopettakaa asioiden, olemattomien asioiden, märehtiminen ja alkakaa onnellisiksi. Ei ne miehet voi tehdä enempäänsä. Jos haluatte läheisyyttä niin menkää lähelle, jos haluatte keskustella niin keskustelkaa. Mutta tehkää päätös että olette onnellisia.

Mä olen vähän 13:n kanssa samaa mieltä. Varsinkin jos on kyse lapsiperheestä, niin minusta tuommoiset " pienet puutteet" (vaikka eittämättä ne ovat teille isoja ja suuria) eivät saisi olla se syy, että lähdetään eroa miettimään. Jos oletus on, että toinen ihminen on täydellinen ja toisen ihmisen täytyy pystyä täyttämään oman itsen kaikki toiveet vuodesta toiseen, niin minusta on aika pysähtyä miettimään, että onko se koskaan realistista. Kaikkiin suhteisiin tulee ajan kanssa arki ja jos ei saa siitä arjesta niitä elämän " kiksejä" , niin silloin täytyy tietty vaihtaa miestä aina kahden vuoden välein, niin tietty uutuudenviehätys säilyy. En usko, että kukaan pystyy toisen kaikkia toiveita täyttämään ja jos/kun näin on, niin on se vaan hyväksyttävä että kaikkea ei siltä parisuhteelta saa. Jos miehestä ei ole shoppailukaveriksi, niin on varsin helppoa tietty vaihtaa se naisystävään, mutta läheisyyden ja seksin tarve ovatkin sitten ongelmallisempia... vaikka koiralla voinee korvata läheisyyden tarvetta, mutta rajansa kaikessa ;-) Jokainen toki itse päättää, että missä menee se raja, että mitä pitää parisuhteessa olla, mutta itse kai katson asiaa ennemminkin niin päin, että olemme itse oman onnemme seppiä ja jos onnen vaatimukset kaataa toisen niskaan, niin se on usein toiselle aika rankka kannettava. Myös kaikki toisen ihmisen muuttamiseen perustuvat ajatukset ovat minusta sellaisia, jotka yleensä voi haudata elävältä. Toki asioista voi ja pitääkin puhua, mutta jos mies ei oikeasti vaikka välitä läheisyydestä, niin haluaako nainen sitten näyteltyjä läheisyystuokioita ja riittääkö ne mihinkään tyydyttämään naisen tarpeita?



Sitten on tietty niitäkin asioita, joita ei voi katsoa vain läpi sormien, sellaisia jotka aiheuttavat pelkoa ja parisuhteen peruspilarien horjuttamista kuten vaikka väkivalta, pettäminen ja alkoholismi. Näidenkin osalta pitää tuo sama ajatus minusta paikkansa, että toisen muuttaminen on mahdotonta, mutta itse en näitä ainakaan hyväksyisi, ihan vaan siitä syystä, että ne luovat turvattomuutta lapsille ja/tai niissä on jo toinen luopunut parisuhteesta. Parisuhteeseen kun kuitenkin pitäisi kuulua kaksi, jotka siinä parisuhteessa haluavat olla ja sen eteen nähdä vaivaa.

kun pitäs peiliin katsoo ja miettiä että oisko minussakin syytä tai että voisinko minä tehdä tälle asialle jotain?

Samanlaisia asioita jokainen vähänkin tiedostava ihminen joutuu käymään parisuhteessaan läpi. Joten sikäli on ihan turha sanoa, että unohda ja älä valita.



Luulenpa, että tällaiset tunteet kuuluvat normaaliin kasvuun, ja se on oikeastaan elämän tärkein asia. Se, että kasvaako se toinen osapuoli, on sitten eri asia, ja siihenhän me emme voi vaikuttaa.



Mutta omaan onnellisuuteen todella voi vaikuttaa. Jos partneri mättää, ja parisuhde tuntuu väljähtäneeltä, on aika suunnata oma tarmonsa toiseen suuntaan ja muihin asioihin. Ei siis muihin miehiin, vaan itseensä. Yleensä se syy huonoon fiilikseen löytyy kuitenkin itsestä. Se on totta, että onnellista naista on helpompi hellitellä, vaikka sitä vaikea on itselle myöntää.



On aika etsiä elämästä jokin muu asia, josta pitää intohimoisesti, josta innostuu. Se Flow-elämys. Samalla tulee potkua myös muille alueille. Seotkaa elämäntapaoppaisiin, lähtekää vaellusratsastukselle, laskekaa koskia, opetelkaa leipomaan, aloittakaa kuntoilu, ihastukaa leffoihin, löytäkää uusi samaa sukupuolta oleva ystävä, mitä vain, joka tuo uutta intoa elämään...