Antakaapa mielipiteenne voiko tällainen ihminen olla aito vai onko joku rooli päällä?
Miehen sukulainen, jota tapaan noin kerran kolmessa kuukaudessa, mutta ei siis olla kovin läheisiä. Yleensä käydään heillä ohikulkumatkalla, kun käydään mummolassa.
Tällä naisella on aina joku jumalaton projekti meneillään, kun mennään sinne. Esimerkiksi entisöi jotain mummon perintöpiironkia, ompelee uutta vaatetta yhdistellen jotain kirppaririepu-löytöjään tai jos ei mitään tällaista, niin vähintään on ikkunan pesu tai joku muu suursiivoushomma meneillään. Ja on mukana jossain kummissa vaihtoehtohoito-jutuissa jotain kursseja järjestämässä.
Heillä on kaksi lasta 1 ja 3 ja ovat remontoineet ison talon viimeisen reilun vuoden aikana ja sen aikana tämä nainen on valmistunut ja teki lopputyön ennen kuin toinen lapsi syntyi.
En siis ymmärrä millä tämä nainen käy ja kukkuu. Aina on sellainen vinkeä ilme naamalla, kuin olisi justiin vartti sitten saanut kunnon kyydit (anteeksi roisi ilmaisu, mutta ymmärtäisitte jos näkisitte) ja kamala häärääminen ja höyriminen aina käynnissä.
Eihän kukaan voi koko ajan täpistä ja touhuta kuin joku ikiliikkuja! Missä välissä se nukkuu?
Mitähän tuossa perheessä yritetään peitellä? Tai siis lähinnä tämä nainen.
Kommentit (16)
Ehkä piilevää masennusta tai taipumusta maanisdepressiivisyyteen.
Tuollaisia naisia on kuule paljon, Jostain syystä eivät ole sinut itsensä ja elämänsä kanssa. Pakko sitten touhuta jotain koko ajan, ettei tarvitse pysähtyä ja myöntää itselleen, että kaikki asiat ovat päin p...tä!
tapahtumasta noin 35 vuotta. Hän ei sairaalasta kotiin päästyään voinut pysähtyä, kun vauvan menetys oli niin tuskainen. Hänen olipakko pysyä liikkeessä kokoajan ja tehdä jotain. Nykyäänkin vielä hän ompelee yöt, lukee kirjaa niin kauan että nukahtaa, tekee kokoajan jotain, eikä koskaan pysähdy. :(
negatiivista tai sairaalloista takana. Jotkut vaan on tosi energisiä ja toimeliaita ja saavat vuodessa aikaan enemmän kuin tavikset kymmenessä vuodessa.
Mä olen suurimman osan vuodesta tuollainen, vain talvella mikään ei huvita. Tykkään tehdä asioita, maalata vaikka seinän uudellä värillä kun huvittaa, askartelen kaikenlaista. Koristelen kehyksiä, hion vanhoja huonekaluja, puuhaan paljon eläinten kanssa, suunnittelen vaikka akvaarioideni sisustusta ja teen sen, minkä suunnittelin työpäivän jälkeen, vaikka olisi isompikin homma (kuten 50kg hiekkaa kantaminen) jne. Musta on ilkeämielistä ja ehkä kateellistakin ajatella, että ihminen, joka tykkää tehdä ja luoda, ja jolla on siihen energiaa, on muka maanisdepressiivinen tai pakenee jotakin.
Musta sanotaan, että mulla on aina jokin projekti meneillään, ja kehutaan, kuinka kiva on, kun ihminen on vitaalinen, elossa ja innostunut asioista.
Osaan toki löhöilläkin, lukea kirjoja, roikkua koneella, katsella leffoja, enkä harrasta mitään muuta liikuntaa kuin seksi. Jos juoksisin jotain tunnin lenkkejä tai kävisin salilla, ei energiaa varmaan olisi, on mun tapa purkaa se käsillä tekemiseen. Kärsin talven pimeydestä ja kylmyydestä, mutta kun aurinko alkaa paistaa, olen jälleen oma itseni ja teen duunipäivien jälkeen kaikkea, mikä sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan.
Kuten sanottu, rakastan myös löhöilyä ja nukkumista, mutta ihminen, joka ei mua katso 24/7, voi helposti luulla, että teen koko ajan jotain.
Perhe tietää, että en ole hidas mietiskelijä luonteeltani, vaan toimin, enkä lykkää asioita seuraavaan viikkoon, mutta se ei tee minusta maanista eikä pakenijaa.
Myös monen ystäväni mielestä tekeminen, vähän kuin entisajan puhdetyöt kun telkkaria ei oltu keksitty, ja koko ajan oli jotain hommaa, olivat ja ovat terapeuttisia ja rentouttavia toimintoja ihmiselle.
Kun keskittyy johonkin omaan juttuunsa, ompeluun, remonttiin jne. , ja saa sen valmiiksi, se tekee sielulle vain hyvää.
n hullua väittää, että ihmisen normaalissa energisyydessä ja kyvyssä tehdä itse omin käsin, olisi jotakin VIKAA.
Toisaalta, mikäs siinä, jos joku haluaa tehdä ja touhuta. Onko jotenkin normaalimpaa, että ihminen vain on (apaattisena), tekemättä mitään?
Tietenkin jos ihminen ei pysty kohtaamaan itseään ja läheisiään, olla läsnä itselleen ja toisille, esimerkiksi lapsilleen, jotain on varmasti vialla. Muussa tapauksessa vain ihailisin toisen intoa ja aikaansaannoksia.
Aivan mahdoton työihminen. Koti on aina tip-top. Kaikki lapset istuneet yliopistossa ja valmistuneet korkeapalkkaisiin virkoihin.
Pidän normaalina, ihmiset on vain erilaisia.
Vierailija:
Aivan mahdoton työihminen. Koti on aina tip-top. Kaikki lapset istuneet yliopistossa ja valmistuneet korkeapalkkaisiin virkoihin.Pidän normaalina, ihmiset on vain erilaisia.
Kotoa annettu kannustus malli vei lapsia eteenpäin. Maistereista heistä ei tullut, vaan jotain aivan muuta.
Lahjakas äiti ja lahjakkaat lapset eikö se ole sinusta normaaalia?
- olen laittanut pyykit koneeseen (meillä 2 konetta)
- silittänyt kuivurista tulleet vaateet
- tyhjentänyt astianpesukoneen ja täyttänyt sen ja siivonnut keittiön
Kohta alan tekemään lounaan valmiiks ja leipomaan. Mies nukkuu muksujen kans. Ja mä kuuntelen mp3 ihanaa musaa ja isolla :) Kyllä jaksaa :)
Toki mullakin on löhöpäiviä, mutta mä olen hyvin energinen ja aikaan saava ihminen. Mukava nähdä työnsä jäljet ;)
En pakene mitään, eikä ole minkaanlaisia ongelmia elämässä. Kaikki on hyvin. Tykkään vaan tehdä erilaisia asioita :) Nautin elämästä :)
Jos se oikeasti on valmistunut ja remppa etenee ja muistakin projekteista tulee valmista niin ehkäpä se oikeasti on vaan ahkera ja aikaansaava.
S80:
- olen laittanut pyykit koneeseen (meillä 2 konetta)
- silittänyt kuivurista tulleet vaateet
- tyhjentänyt astianpesukoneen ja täyttänyt sen ja siivonnut keittiönKohta alan tekemään lounaan valmiiks ja leipomaan. Mies nukkuu muksujen kans. Ja mä kuuntelen mp3 ihanaa musaa ja isolla :) Kyllä jaksaa :)
Toki mullakin on löhöpäiviä, mutta mä olen hyvin energinen ja aikaan saava ihminen. Mukava nähdä työnsä jäljet ;)
En pakene mitään, eikä ole minkaanlaisia ongelmia elämässä. Kaikki on hyvin. Tykkään vaan tehdä erilaisia asioita :) Nautin elämästä :)
Ei mulla ole mitään roolia päällä. Nautin elämästäni ja kaikesta mitä teen.
Olen itsekin varsin energinen ja saan paljon aikaiseksi. Välillä tosin haluan vaan nukkua.
Jotkut ovat energisiä, ja heitä ihailen, sillä itse olen hyvin rauhallinen.
Mutta sitten tunnen ainakin yhden, joka ei vaikuta ollenkaan samalla tavalla hyvinvoivalta ja elämään tyytyväiseltä. Kaikessa haluaa olla mukana ja aina on menossa, mutta mun mielestä ihan selvästi pakenee sillä kaikella menemisellä jotain. Ja tiedän, että jotkut tykkäävät liikkua paljon eivätkä viihdy kotona, mutta mun mielestä ei ole tervettä, jos ei kykene olemaan yhtä kokonaista päivää kotonaan. Eikä kyse ole vain siitä, vaan tää ihminen on selvästi ongelmainen, sen kanssa esimerkiksi kaikki yhteistyö on täysin mahdotonta, se ei aseta lapselleen mitään rajoja, eikä itselleen myös eli ei kuulemma pysty kaupassa menemään kassalle ilman että ottaa itselleen jotain karkkia. Kaikkea outoa.
Tuskin kukaan itsessään tuollaista kuviota tunnistaa.
10 vuotta jaksoi, sitten simahti ja koko elämä meni uusiksi.