Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka tunnistavat itsessään n. 40-kriisin ?
03.06.2007 |
Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta suunta puuttuu ? Minä olen 38-v. lapsia on kolme mukava (erittäin hyvä) mies ja perhe ja työ hyvin. Lupumisen tuska, ettei lapsia enää ja kunnianhimo työnkin suhteen hakusessa. Vanhemmat alkavat olla iäkkäitä (töitä tiedossa) .
Ehkä se palo tästä taas johonkin löytyy ? Kriisi = mahdollisuus ?
Kommentit (3)
Ikää on " vasta" 37 ja mietin elämän tarkoitusta. Lapset on tehty ja uraa on tehty ja sama mies ollut pian 20 vuotta. Ja minä kiittämätön mietin, mitä elämältäni haluaisin. Alan vaihtoa olen miettinyt kovasti, enkä edes kunnolla kehtaa sanoa, että nykyinen työni on unelmatyö, johon suurin osa halukkaista ei koskaan pääse ja tienaan siinä 5000 kuussa. Mutta kun se on vaan sitä samaa. Samaan aikaan tietysti omat kaverit on pätkä- ja projektitöissä eivätkä saa vakkaripaikkaa. Ja toiset ei saa miestä eikä lapsia... Tunnen tästä vähän syyllisyyttä.
Mulla se kriisi nyt ennen kaikkea merkitsee sitä, etten enää halua toteuttaa vain muiden tarpeita ja suunnitelmia. Kyseenalaistan asioita. Olen ajatellut ottaa oman elämän haltuun. Vaatiiko se avioeron, jää nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toista - ehkei ero ole kuitenkaan ratkaisu, jos puoliso ymmärtää ja tukee muutoksessa eläjää ?
Talot, autot, työpaikat vielä hankkimatta. Lapsia on.