Miksi synnyttäisit vammaisen lapsen? OV

Lapsi olisi minun lapseni. Tunnen muutaman down lapsen, eikä heidän vanhempansa olisi taatusti antaneet lapsiaan pois. Yhdessä tuntemassani perheessä on neljä lasta suht pienellä ikäerolla, vanhin on down, kolme seuraavaa tervitä.

Vammaisuuden asteita on tietysti paljon vakavampiakin. Ja synnytys, sehän se riskitekijä usein onkin. Eräs tuttavaperheen vauva sai synnytysosastolla aivokuumeen (oli terve syntyessään) ja on nyt syvästi kehitysvammainen. Riskejä siis löytyy ja äidin huoli jatkuu aina vaan koko iän, ei lopu edes lapsen täysi-ikäisyyteen.

Ja niissä seulonnoissa on välillä tullut täysin virheellisiä tulkintojakin... En menisi edes muihin, kuin ekaan ultraan.

Vammaisuutta kun on hyvin eri asteista.

daa. Siis miksi sitä ylipäätään lapsia hankkii/toivoo/yrittää?



ps. miten se rotu tähän liittyy, siis että et ole rasisti? Ettäkö vammainen ja musta on vai ei ole pahempi asia kuin vammainen ja valkoinen?

ja rasismilla tarkoitan eriarvoisuutta, en pelkkää VÄRIÄ, höh.



t. ap

seksismi = sukupuolisyrjintä

jne

Varmaankin noissa sikiölle tehtävissä tutkimuksissa on edelleen ongelmana erehtymisen mahdollisuus. Jos raskautuminen on hankalaa/epätodennäköistä, niin saavutettu voitto saattaisi terveen lapsen mahdollisuudesta riippuen olla säilyttämisen arvoinen.



Ei kai sitä kukaan toivo.

Ei vamma tarkoita automaattisesti lapsen kärsimystä. Jos raskaaksi hankkiutuu, silloin synnyttää sen lapsen. Näin minä ajattelen, ei palautusoikeutta elävällä olennolla.

mutta se selviää vasta hänen synnyttyään. Mitä sitten teet?

Vähentääkö se rakkauttasi lapseen? Minä tiedän ns. vammaisten lasten äitejä ja yksi heistä sanoi tosi osuvasti, että ei häntä haittaa vaikka lapsella on kehitysvamma, pääasia kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja hän vain toivoo, että lapsi aikuistuessaan voi tuntea ilon tunteita ja olla onnellinen! Onko muulla väliä?



Suomessa on mahdollisuus hyväänkin elämään kehitysvammasta huolimatta!

Ei verhoilla rakkaudeksi omia asenteita.

en halua enää yhtään lasta. Selibaatissa elänyt useamman vuoden, että raskaus ei olisi edes mahdollinen. Mutta en ottaisi vastaan tervettä, enkä sairasta lasta.



Sairasta en ainakaan, koska minulla on aivan liian ihana ura alkuvaiheessa, enkä aio jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Olen saanut tarpeekseni sairaaloista jo toisen lapseni astman myötä. Miksi synnyttää lapsi laitosta varten?

Ja tuskin ap tarkoitti, ettei syntyvää lastaan niin paljon rakastaisi, kuin muitakin lapsiaan, vaikka tämä olisi vammainen.

Minä en myöskään synnyttäisi lasta, jos saisin hyvin raskauden alkuvaiheessa tietää tämän olevan vaikeasti vammainen. En ainakaan, jos minulla olisi jo noin suuri perhe huolehdittavana, kuin ap:lla on. JOku sanoi osuvasti, että ei haluaisi synnyttää lasta laitoshoitoon. Totta! Ap:nkin tapauksessa pitäisi valita joko se, että muut lapset jäisivät paljon vähemmälle huomiolle kuin vammainen, koska äidin pitäisi koko ajan hoitaa tätä. Ja äidin omakin elämä kuolemaansa asti olisi vammaisen lapsen hoitoa. TAI sitten ap päättäisi laittaa vammaisen lapsen hoitoon, että voisi paremmin hoitaa jo olemassa olevat lapset.



Mielestäni molemmat vaihtoehdot ovat kamalia. Toisessa täytyy uhrata kaikkien (äidin ja isän nyt ainakin) elämät hoitamalla vammaista vielä aikuisenakin. Toisessa tapauksessa oma lapsi pitäisi laittaa laitokseen, vaikkei haluaisi. Eli siinä uhrattaisiin sitten tämä lapsi.

Itse en siis näillä perusteluilla synnyttäisi.

löytää itsensä puolisonsa omaishoitajana jo paljon ennen vannhuutta.

todellakaan en tarkoittanut ettenkö rakastaisi vammaista lasta, aivan taatusti rakastaisin, ehkä (jos mahdollista) jopa enemmän kuin muita!



Nimenomaan rakkauden takia tuntuisi pahalta synnyttää lapsi jonka tietäisin olevan vammainen, ja tarkoitan vakavasti tosiaan.



Ja omaishoitajaksihan voi joutua milloin vain. Olen hoitanut isoäitini hautaan, ja se oli rankkaa, ehkäpä se antoi perspektiiviä tähänkin mietintääni. Olla niin sidottu johonkin ketä rakastaa niin valtavasti, ja joka joutuu kärsimään, joko henkisesti tai fyysisesti.



t. ap

hoitaa omainen hautaan kuin vuosikymmeniä olla kahlehdittu vammaiseen lapseen.

Miksi koko perheen pitäisi " kärsiä" tulevasta lapsesta, johon meneisi äidin melkein koko aika. Miksi vammaisen lapsen pitäisi kestää kaikenmaailman kokeita, sairaalajaksoja jne. En väitä etteikö vammaiset voisi olla onnellisia, jokus kuitenkin se toinen vaihtoehto on parempi KOKO perheen kannalta, eikä vain äidin oman jaksamisen vaan KOKO perheen.

Mutta ei sotketa sitä rakkauteen. Rakkaus on epäitsekästä. Lapsen haluaminen ja abortti ovat aina itsekkäitä ratkaisuja oli lapsi vammainen tai ei.

sydän sykkii ja raajat liikkuu. Sikiön vammaisuuden perusteella aborttiraja on 24 rv ja monet sillä viikolla syntyneet pystytään pelastamaan. Oletko koskaan nähnyt millainen on tuolla viikolla syntynyt keskonen? Hän on ihan ihmisen näköinen, tosin niin pieni.

Siksi jätin lapsivesipunktion väliin tässä nykyisessä raskaudessani.



Miksi synnyttäisin vammaisen lapsen? Samasta syystä kun terveenkin. Sehän on oma lapseni, rakas ja ihana sellaisenaan eikä vammaisuus välttämättä tuo kärsimystä sen enempää kuin terveys onnellisuutta. Meillä pian 4v lapsi nauttii elämästään siinä kuin kuka muukin ikäisensä. Taidot eivät toki ole samaa tasoa kuin ikätovereilla, mutta mihin tässä kiire valmiissa maailmassa.



En koe perheemme kärsineen lapsesta, on rakas ilopilleri niin vanhemmille kuin isosiskolleen. Omat työmme meillä hänen kanssaan on, toisilla perheillä voi olla sitten muida vastuksia eli en sanoisi että elämämme olisi edes sen rankempaa kuin terveiden lasten perheillä.



Ja kun joku kohta sanoo että helppohan sitä on näin pienen lapsen kanssa sanoa, tulevaisuudessahan tuo vasta kostautuu. Minulla on oma kohtaista kokemusta kehitysvammaisesta sisaruksesta jo 30v ajalta eli kenties enemmän kuin monilla vammaisen lapsen tuomaa työmäärää kauhistelevalla. Näin osaan myös hieman miettiä mitä vammainen sisarus tervelle/terveille lapsillemme merkitsee. Minun mielestäni on sen arvoinen asia.

Jos seulonnoista huolimatta lapsi olisi vammainen niin sille ei sitten enää voisi mitään ja pakko olisi elää tuossa tilanteessa.