Hei taas pitkästä aikaa!

Onkin kulunut jo pitkä aika siitä kun viimeksi täällä kirjoittelin. Tietokoneeni on reistaillut jo pitkän aikaa ja korjaaminen on vain kestänyt ja kestänyt. Meinasi jo uskonpuutekin tulla kun ei tietokonetta millään saatu kuntoon. Vihdoin on minulla nyt toimiva tietokone ainakin toistaiseksi. Kauhulla jo odottelen milloin ongelmat taas alkavat.



Elämässäni on tapahtunut suuria mullistuksia. Olen vihdoinkin löytänyt elämäni miehen rinnalleni. Toistaiseksi emme vielä asu saman katon alla vaan kaukana toisistamme. Mutta koko ajan on mies mielessäni, en olekaan tällaista rakkautta vielä kokenut. Manzoorin olen jo aikoja sitten unohtanut ja häntä ei sydämeni enää huoli. Kovasti on yrittänyt soitella mutta nyt on jo liian myöhäistä!



Suuria huolenaiheitakin minulla on. Pojantyttäreni elämä on mennyt päin prinkkalaa. Monta yötä olen tämän asian vuoksi itkenyt. Koulumenestyskin on huonontunut ja ei ole enää kiltti kotityttö. Kaikki alkoi sen Helsingin reissun jälkeen. Helsinki jo lähes tuhosi poikani elämän, pitääkö niin käydä vielä seuraavassa sukupolvessakin?





Nyt innolla odottelen jo joulunaikaa vaikka en uskovainen olekaan. Silloin taas sisarentyttärenpoikani tulee taas luokseni. Minähän olen hänelle jo lähes äiti kun niin usein olen häntä hoitanut. Mutta arvasinhan minä tämän jo silloin kun kuulin tästä raskaudesta. Kun jo nuorena tyttönä menee maailman ympäri ei siitä hyvää seuraa.



Tässä siis viime aikojeni kuulumisia.