Miten kieltäytysitte kaverin kyläilykutsuista tilanteessani?
Meillä on saman ikäiset lapset (3v). Omani on ujo ja lievästi vammainen, hänen lapsensa " reipas" ja ulospäinsuuntautunut. Aina, kun vierailemme siellä, kiusaa hänen lapsensa omaani minkä kerkiää. Tulee ihan lähelle seisomaan (lapseni ei siedä lähelläoloa), seuraa ihan kiinni, ajaa takaa huutaen kovaa tai jollain kovaäänisellä lelulla (lapseni ei siedä kovia ääniä) ja vie kaikki lelut kädestä lapseltani. Kaverini kieltää toki lastaan, mutta on toisaalta sitä mieltä, että Siperia opettaa lastani.
Lapseni on vierailuiden aikaan pelokas, itkee ja yleensä vaan kyhjöttää sylissäni. Kaverini kutsuu meitä jatkuvasti kylään leikkimään lapsensa kanssa, mutten näe siinä mitään järkeä. Oma lapseni joutuu siellä alistetuksia ja saa vain kolauksia sosiaaliselle itsetunnolleen. En vie sinne lastani kiusattavaksi hänen lapsensa iloksi ja viihdykkeeksi.
Tähän saakka olen kierrellyt asiaa ja keksinyt aina tekosyitä ja käynyt siellä yksin, mutta miten ihmeessä sanoisin asian suoraan? Kaveri on kuitenkin tosi mukava.
Kommentit (6)
Ja lisää, että kunhan aikaa kuluu ja lapsesi rohkeus kasvaa, niin tulette mielellänne kyläilemään.
En menisi " syyttämään" kaverin lasta, siitä ei tule kuin harmia.
tavoin havaitsee heti toisen heikkoudet ja kiusaa niistä.
ap
Vierailija:
En menisi " syyttämään" kaverin lasta, siitä ei tule kuin harmia.
nyt kesällä treffejä puistoihin tai johonkin kivoihin ulkokohteisiin.
Onko kaverin lapsi silloinkin noin päällekäyvä? Joskushan on kyse siitä, että lapsi pullistelee omalla reviirillään, mutta on nöyrää " poikaa" kylässä. Jos homma sujuu paremmin teidän luona, kutsu kaveri ja lapsi teille.
tai vaikka asukaspuiston sisätiloissa, pidä ihan suosiolla taukoa. Kerro ystävällesi tuo mitä täälläkin ja vaikka vielä niin, että sinun lapsellasi nyt vaan sattuu olemaan tällaisia erityispiirteitä ja että sosiaalinen puoli kehittyy omaa tahtiaan.
Selitä juuri miten meillekin selitit viestissäsi. Mä ainakin ymmärtäisin.