Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän 4-6 vuotiaat pojat kestävät häviötä?
27.05.2007 |
Tuntuu tuolla 4,5 vuotiaalle olevan hurja kilpailuvietti. Ja jos ei sitten olekaan nopein juoksija (tms.), niin kamala kiukku ja suru.. (ja kun motorinen puoli ei todella ole hänen vahvimpia puoliaan - suurin osa samanikäisistä on nopeampia).
Miten suhtautua?? Kertoa karut tosiasiat tyyliin " tässä et ole hyvä, olet siinä ja siinä muita parempi..." VAI opettaa, että " voitto ei merkitse mitään, osallistuminen on tärkeintä..." (<-tosi vaikea opetettava...) VAI kehottaa olla osallistumatta kilpailuihin, jos siltä tuntuu.
Minkälaista filosofiaa " hyvä" vanhempi toteuttaa tuossa kilpailemisasiassa? Niin, että lapsella säilyisi itsetunto ja tunne siitä, että on arvokas. Ja onko kova kilpailuvietti normaalia tämän ikäisillä pojilla??
Kommentit (3)
mutta ei suuremmin pety vaikka jäisikin toiseksi tai viimeiseksi, olen yrittänyt sanoa ettei aina voi voittaa/olla ensimmäinen ja jonkunhan on oltava se viimeinenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tuttua on!! :(
Molemmilla hirveä tarve olla ekoja, parhaita, voimakkaimpia jne jne lista on loputon. Muuten leikkivät hienosti yhdessä mutta kilpailuvietti saa kaikki kamalimmat riidat aikaiseksi. Toisaalta, oppivat kyllä kauheasti toisiltaan, just häviämisestä ja omien negatiivistenkin tunteiden, kuten pettymyksen ja kiukun säätelystä.
Ja pelata pitäisi koko ajan erilaisia pelejä. Molemmat rakastavat pelaamista, urheilupelejä sekä lautapelejä.
Meillä puhutaan ja selitetään päivittäin ja useita kertoja päivässä, käydään näitä pettymyksiä sanallisesti läpi. Pakko on joskus hävitä jotta toinenkin saa voittaa.
Vaikeata ja turhauttavaa vanhemmalle kyllä! Mutta pakko jaksaa, haluan että poikani oppivat sietämään pettymyksiä.
Mutta itsekin välttelee pelejä.
Nyt kun on jo noin iso, suhtaudun aika kevyesti pelissä häviämisen aiheuttamaan kiukkuun. Miksi suurennella asiaa?