Miten lohduttaisin tytärtäni? Kaverinsa on tosi kaunis ja pojat tykkää ja oikein kilpailee hänen huomiosta.

että tyttäresi ei oikeasti halua vielä " aikuistua" , houkutella miehiä ja seurustella. On turvallisempaa olla laittamaton verkkari- ja rillityttö; onhan ainakin joku " syy" siihen, että ei seurustele tai flirttaa (kun oikeasti koko juttu pelottaa vielä liikaa). Vähän niinkuin lihavuus on joillekin (toki joillekin aivan päinvastoin) " suojamuuri" läheisyyttä vastaan; en saa ketään, koska olen lihava. Ja ehkä kateuden sijaan tytärtäsi osittain surettaa kaverin ja turvallisen " lapsuuden" menetys aikuisten maailmaan. Voit varmaan olla hänelle tukena paljonkin, ehkä esim. te molemmat voisitte käydä jossain tyylikonsultilla samalla kertaa (esim. täällä Tampereella löytyy montakin paikkaa, josta voi tilata stailausapua, nimenomaan korostaakseen omia hyviä puolia - ei muuttuakseen joksikin muuksi) mutta loppujen lopuksi se kypsyminen tapahtuu omassa päässä, ei sitä kukaan voi valmiiksi pureskella.

että asia alkaa oikeasti kiinnostaa, jos ei aidosti kiinnosta!

Olin itse ylä-asteella ja lukiossa " hyvä jätkä" , minulla oli paljon poikia kavereina. Aloin 17-vuotiaana seurustella nykyisen mieheni kanssa, jonka kanssa olin ensiksi kaveri. Nyt monet senaikaiset pojat eli nykyiset miehet ovat sanoneet, että mieheni sai varsinaisen kultakimpaleen. Silloin eivät raukat tajunneet sitä! Yksikin senaikainen komistus sanoo, että kymmenien tyttöjen pussailu lukion bileissä ei ole antanut yhtään mitään lisäarvoa elämään. Nyt on yksinäinen parisuhteessa ja perheetön, koska " kaikki parhaat ovat varattuja" .



Voihan ulkonäköön vähän panostaa ja miettiä uusia silmälaseja, mutta ei se onnea tuo! Itse en ainakaan haluaisi, että minusta kiinnostuttaisiin ainoastaan ulkoisten seikkojen takia.

(niin tytöille kuin pojillekin!) mieleen, auttaa tosi paljon, jos on positiivinen, iloinen, hymyilevä ja osaa jutella niitä näitä. Hyvä ulkonäkökään ei auta, jos on angstinen jurottaja tai kroonisesti masiksessa. Ihminen ihan oikeasti näyttää kauniimmalta ja mukavammalta iloisena.



Kyllähän sitä aikuinen tietää, miten ulkonäköä saisi paremmaksi, mutta jos oma vanhempi alkaa sitä liian näkyvästi lapselleen syöttää, on mielestäni vaarana se, että teinistä alkaa tuntua, ettei kelpaa edes vanhemmilleen.

Ai pakkelia naama täyteen niin pojat tykkää..



Mitäs sitten kun ei se pakkeli riitä, hametta lyhyemmäksi? reittä näkyville..



Kyllä uskon, että riittää, että keskustelet tytön kanssa siitä miten hän näkee tilanteen!



Jos hän pitää itseään rumana, kysy mitä itsessään hän pitää rumana ja sanot, että sinusta hän on kaunis sellaisenaan.. Mutta jos mainitsee vaikka ne silmälasit hiukset, voit ehdottaa, että haluaako sitten parturiin.. Tai jos mainitsee vaatteista niin sanot, että eihän se ole kuin mennä kauppaan!



Ettei ole kyse siitä, että hän olisi ruma, vaan kauneus ostetaan purkista kaupasta.. Sitten vasta saa av mammojen ja niiden poikien huomiota!!



Itseäni naurattaa juurikin kaikki hemmetin meikkipelle (huoran näköiset) minihamosissa kulkevat tytöt! Kunnioituspisteet lähtee urheileville ja OIKEASTI TULEVAISUUTENSA ETEEN TÖITÄ TEKEVILLE TYTÖILLE!! Ei milleen MIEHEN KAUTTA RIKKAUTEEN!!



Hitto, että sapettaa!! Nuorelle tytölle pitäis sanoa, ettet kelpaa tuollaisena.. Olet ruma! Lyö pakkelit naamaan ja minihame nii jo on pojat kuolaamassa.. Sitten itketään kun tyttö menettää neitsyytensä ties kelle!!



Anna sen tytön päättää mitä haluaa!! Anna hänen olla pikku tyttö! Todennäköisesti kertomalla sinulle, hän halusi vain kannustusta, että on älykäs ja kaunis sellaisenaan, ettei tarvitse muuttua ansaitakseen rakkautta!!



Jos olisi halunnut vain muuttua, olisi kapinoinut ja vinkunut rahaa.. Ei puhunut asiasta sen enempää!

itsensä kanssa. Jos on hyvä itsetunto ja pystyy pää pystyssä välittämättä muiden mielipiteistä pukeutumaan isoveljen vanhoihin verkkareihin vielä lukiossa niin se on ok.



Jos kuitenkin kaipaa muutosta tilanteeseen ja on epävarma niin NYT kesälomalla on tädellinen tilaisuus tehdä pieni kotitekoinen muodonmuutos! Eli kampaajalle, uudet vaatteet, piilolinssit, uusia kenkiä, huulikiiltoa, trendilehtiä, tai cosmopolitaneita...



Jotkut tarvitsevat sysäyksen rohjetakseen etsimään omaa itsevarmuutta. Joskus voi tuntua siltä että " minä olen persoonallinen enkä tahdokaan olla muodikas" , mutta sitten kun kerran kokeilee sitä muodikkaana oloa niin ei enää tahdo palata hiirulaiseksi!



Itsellänikin oli yläasteella ja lukiossa vahvoja vaiheita joissa pukeuduin kamallla tavalla enkä edes halunnut olla tyylikäs ja kaunis, mutta sitten kun ONNEKSI joskus joku antoi minulle muotivaatteet ja kampasi hiuksen niin puhkesin kukkaan!



Nyt hopihop kaupoille vaan! Kannattaa ainakin kokeilla, voihan se sitten palata takaisin verkkareihin jos vielä kokeilun jälkeen haluaa ;) Nyt kesällä aikaa harjotella uuteen lookiin!

Minulla oli itseäni paljon kauniimpi ja hauskempi ystävä teininä, mutta yllätys yllätys.. minulla riitti vientiä paljon enemmän kuin hänellä. Olin/olen erittäin tavallisen näköinen ja aika hiljainen. Koin kyllä alemmuutta ulkonäön ja " epäsosiaalisuuteni" takia.



Ja nytkin, olen ollut onnellisesti naimissa 26-vuotiaasta asti ja ystäväni on epätoivoinen sinkku. Ehkä hänen vaatimustasonsakin sitten on korkeampi kuin minun...

vastaavaksi voi auttaa, mutta mitä jos ei silloinkaan " kelpaa" ? Mun kokemuksen mukaan yläasteella ja lukiossa tilanne on pitkälti se, että jotkut nyt vaan on cool ja kiinnostavia seurustelumielessä. Ja jotkut ei ole eikä siihen kovin paljon voi vaikuttaa, ellei vaihda koulua ja kaveripiiriä.



Ainakin meidän koulussa oli niin, että tietty " in" -jengi biletti ja seurusteli, muut oli mitä oli ja vaikka olisi muuttunut paremman näköiseksi tms., sitä ei laskettu, koska ei ollut " oikeasti" cool.

ja kyllä niitä poikia elämässä vastaan kulkee...

Ei ole tärkeää kuinka monta kosiskelijaa on, tärkeintä on että se yksikin joka aikanaan kohdalle sattuu, tuntuu oikealta ja hyvältä.



Omassa kaveriporukassani oli aikanaan se vaalea, hoikka kaunotar jota moni koulun poika tavoitteli. Tytöllä oli paljon tyhjänpäiväisiä suhteita ennen kuin tapasi lopulta sen hyvän jonka kanssa oikeasti oli onnellinen ja koki rakkauden. Meillä hiukan vaatimattomammin pärjänneillä oli aidot tunteet jo paljon aiemmin... Porukkamme pyöreähköin, huonoimmin poika rintamalla pärjännyt itsesäälissä kieriskellyt tyttö on nykyisin ihan puoli alaston vamppi joka tapailee ukkomiehiä... Kai hän sitten ottaa nyt nuoruuden harmeista mahdollisimman ison välimatkan, mutta ei ole fiksua tuokaan...

että korosta tytölle että tärkeintä on olla reippaasti oma itsensä eikä esittää mitään. Siiheen aitouteen usein ihastutaan ja se on aina parempaa kuin pelkkä ulkonäön ihannointi.



t.45

eikä kukaan kai mua pitänyt kauniina tms. Lukion jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja kas kummaa, yhtäkkiä ympärillä pörräsi kosijoita enemmänkin. Niin vaan nappasin itselleni niin komean ja ihanan miehen, ettei entisessä kotikaupungissa kukaan uskonut että mies voisi olla mun kanssa tosissaan. Niin vaan ollaan yhdessä oltu jo kymmenisen vuotta :) eli kyllä se siitä.

Olin tosi samanlainen kuin tyttösi. Ulkonäöltä hiirulainen, jolla paljon poikakavereita. Sitten yritin kohottaa itsetuntoa seksipuuhilla (antamalla pojille sitä mitä ne haluaa) ja itsetuntoni kärsi tästä todella paljon.



Nyt vast 23 vuotiaana olen löytänyt tasapainon kauneuden hoitoon. En koe itseäni tällätyksi, vaikka minulla on aina harjatut hiukset (kaunis väri ja leikkaus), nypityt kulmat, värittömällä lakatut kynnet, huulissa vähän kiiltoa tuovaa rasvaa yms.



Äitini sai minut uskomaan, että tälläytyminen on tyhmää ja se on tyhjäpäisten blondien hommaa, kun ei kannustanut minua siihen. Sanoi aina sitä, että oma perhe rakastaa ja olet niin fiksu. Nyt osaan olla sekä fiksu, oma itseni, että kaunis. Eikä sitä kauniina oloa tarvitse hävetä =)

Se vähemmän kaunis löytää miehen ja perustaa perheen kun kaunis edelleen jatkaa sitä miesten kierrätystä ja paikkailee niitä haavojaan

Koulussa oli varmaan kourallinen likkoja joilla oli poikaystävä ja niitä pidettiin sitten lähes huorina. Mutta normaalisti ei tytöt ja pojat olleet tekemisissä toistensa kanssa. Ehkä pari sanaa vaihdettiin jossain ryhmätyössä, mutta ei sen lähempää kontaktia kukaan ottanut toisiinsa.



Esimerkiksi kun tuli vanhojentanssit niin ainoastaan yksi jätkä kysyi tyttöä pariksi. Loput 50 eivät tehneet mitään. No saatiin ne tanssit kunnialla suoritettua kun tytöt pistivät töpinäksi, että pääsivät keskittymään pukuleikkeihinsä, mutta ei ainakaan tanssipartneria valittu minkään mieliteon mukaan.

Mulla on ihan oikeasti tosi ruma täti, mutta kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota kun täti on niin niin hyvä tuomaan esille parhaita puoliaan. Tädilläni on ihan superhyvä itseluottamus, hän on mukava, reipas, hauska, reilu ja älykäs jne. Hän toki hoitaa itseään ja pukeutuu kylläkin aika kalliisti ja tyylikkäästi, mutta ei liikaa. Siis ei aina tarvitse olla perinteisen kaunis ollakseen suosittu.



Muistan myös meidän yläasteen suosituimmat tytöt. Osa niistä on nyt ihan tosi hirveitä hiirenhäntä hiuksineen ja hehtaari ahtereineen. Monesta hissukasta on sukeutunut jotakin hienoa, on hyvät ammatit, pitävät huolta kunnostaan jne. En siis yleistä että nuorena kaunis = tyhmä ja ei pärjää, mutta kaikista ei niin kauniista voi tulla aivan valloittavia persoonia ja elämässä voi pärjätä tosi hyvin!

Mutta älä ala heittämään mitään skeidaa sisäisen kauneuden ja älyn tärkeydestä, siis tokihan ne on ulkonäköä tärkeämpiä asioita, mutta monella ulkoisesti kauniilla on myös se hyvä sydän ja järkeä päässä... ne ei ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Pidä kuitenkin huoli että tyttäresi tuntisi itsensä kotona rakastetuksi (niinkuin varmaan tunteekin) ja kehaise aina tilaisuuden tullen ulkonäköä yms. Heikko itseluottamus ja epävarmuus oman ulkonäön suhteen voi helposti ajaa murkkutyttöjä liian aikaisin aloitettuihin seksijuttuihin, sitä kautta nimittäin saavat kaipaamaansa huomiota. Itse olen karvaasti tuon kokenut ja ekat kerrat on mielessä lähempänä raiskausta, koska en olis oikeesti ollut vielä' valmis.

Juu, tuo kaveri on myös todella kiltti, vaatimaton, hauska, iloinen jne eli kaikin puolin " täydellinen" , siro mutta muodokas, ihan vaaleat kiharat hiukset, siniset silmät, kauniit piirteet...



Oma tyttöni on kyllä kiva ja iloinen hänkin mutta tavalliset ohuet maantienväriset hiukset, vihertävät silmät ja silmälasit on, normaalivartaloinen.



ap

Tytöt on 16-17v, menevät lukion toiselle.



Täytyy tänään ottaa puheeksi. Eilen kuuntelin lähinnä ja halasin ja sanoin että voi kulta, äiti rakastaa sinua ainakin kovasti..



ap

Usein ala-asteella, ja vielä yläasteellakin, moni tavallisemman näköinen ja ehkä silmälasipäinenkin tyttö jää vaille huomiota. Mutta odotas, kun tyttö kasvaa. Hiuksille voi tehdä jotain (lapsille ei värjäystä tai permanenttia, ei ainakaan mun mielestä, mutta joku 14-15 v on jo eri asia), pojatkin hieman (huom, HIEMAN ;) ) aikuistuu, ja ne ennen paitsiossa olleet tytötkin alkaa saada ansaitsemaansa huomiota.

Itse olin yläasteen loppuun saakka se, jota ei juuri huomioitu. Lukiossa itseluottamus ja oma tyyli sitten löytyi, eikä sen jälkeen ole tarvinnut ilman miesseuraa olla (lukiovuosista on yli 10 vuotta aikaa). Voisi sanoa, että minusta kuoriutui jopa ihan kaunis :)