Hyvät/huonot puolet sairaanhoitajan työssä?

auttaa toisia, niin ehkä se. Arvokasta työtähän se on, mutta ainainen kiire, huono palkka, liian kova vastuu on ajanut minut siihen, että olen vaihtamassa alaa.



10 vuotta alalla ollut

+ saa tehdä ihmisten kanssa töitä

+ saa tehdä merkityksellistä työtä

+ ainakin akuuttipuolella kaikki päivät ovat erilaisia

+ näkee ja kokee kaikennäköisiä asioita joita ei muuten kokisi -> elämänkokemusta kertyy rutkasti

+ on todella hieno tunne kun saa hoitosuhteen toimimaan hyvin ja tekee yhdessä potilaan kanssa töitä hänen toipumisensa eteen

+ mahdollisuus tehdä hyvin erityyppistä työtä riippuen osastosta/ työpaikasta

+ vuorotyö joissain elämäntilanteissa

+ hyvä työtilanne etenkin pk-seudulla

+ hyvät mahdollisuudet tehdä esim. osa-aikatyötä tai keikkatyötä elämäntilanteen mukaan



- surkea palkka suhteessa työn vaativuuteen/vastuuseen

-vuorotyö tietyissä elämäntilanteissa

- yleinen arvostuksen puute, suuren yleisön silmissä sh:n näkeminen vain läkärin pikku apulaisena

- työ on tietyissä puitteissa itsenäistä mutta loppujen lopuksi pystyt hyvin vähän vaikuttamaan siihen miten työsi teet

- sairaalamaailma edelleen hyvin hierarkkinen ja konservatiivinen

- onnettomat etenemismahdollisuudet, olet urasi huipulla kun saat vakipaikan

- koulutuksenkin myötä mahdollista perinteisesti edetä vain opettajaksi ja osastonhoitajaksi/ ylihoitajaksi

- työ vaatii ja kuluttaa fyysisen kapasiteetin lisäksi kovasti myös henkistä kapasiteettia -> loppuunpalamisen vaara on todellinen

- nykyinen työvoimapula aiheuttaa kovasti paineita vakihenkilökunnan suuntaan vaatien jatkuvaa joustamista esim. työvuoroissa

vatsakirurgisia potilaita. Noin puolet potilaista tulee päivystyksestä, loput ovat leikattavia syöpäpotilaita. Saan päivittäin positiivista palautetta potilailta ja omaisilta, työkaverit ovat huippuja, yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa toimii loistavasti! Tapaamme myös työn ulkopuolella.



Erityisen positiivista lasten kannalta on työaikojen järjestely, teemme itse työvuoromme. Koulun aloitus sujui esim. hienosti, kun pystyin järjestämään runsaasti arkivapaita. Teen pitkiä päiviä ja lyhennettyä työaikaa, viikonloppuja on kuuden viikon aikana minulla töitä puolet (oma toive). Niitä voisin tehdä enemmän tai vähemmän, ihan mikä meille parhaiten sopii. Osittaisen hoitovapaan takia olen töissä keskimäärin kaksi päivää viikossa. Ehdin siis olla myös se pullan tuoksuinen äiti myös! Myös loma-asiat ovat plussaa - minulla on palkallinen kuuden viikon loma/vuosi, (viiden vuoden päästä seitsemän viikkoa!!!) ja vapaapäivistä saan helposti itseäni rasittamatta muokattua viikon vapaita.



Huonoja puolia on palkkaus, ja vaatiihan tämä myös hyvää miestä, jolta onnistuu myös kodin pyöritys. Toisaalta miehestäkin on kivaa, että on arkivapaita: töistä tullessa on ruoka valmiina ja siisti koti odottamassa! Olen tehnyt myös hetken aikaa päivätöitä, mutta vaihdoin tähän takaisin - se oli myös lasten toive! Minä koin todella raskaakaaksi sen arjen, jossa ollaan herätys-lapset päiväkotiin-töihin-hae lapset-käy kaupassa-tee ruokaa-lapset nukkumaan-oravanpyörässä.

sunnuntai- ja ylityökorvauksineen.

T: Yh sh, joka kaiken lastenhoidon järjestelemisenkin jälkeen tykkään vuorotyöstä