Lue keskustelun säännöt.
Miten osaisin rentoutua tämän raskauden suhteen?
26.05.2007 |
Meillä on terve esikoinen ja synnytin reilu vuosi sitten kuolleen vauvan (rv 21). Koko raskausajan minulla oli vuotoja ja tuntui, että kaikki meni muutenkin pieleen raskauden suhteen. Tutkimuksissa vauvassa ei todettu mitään poikkeavaa ja tilanne ei johtunut perinnöllisyystekijöistä tms.
Olen nyt raskaana 17. viikolla enkä osaa millään rauhoittua vaan pelkään koko ajan, että vauva onkin kuollut tai, että hänellä on jokin vakava kehityshäiriö.
Joka kerta, kun käyn vessassa pelkään, että on tullut verta. Pelkään myös, että vauva syntyy yhtäkkiä ja kuolee. Välillä ikäänkuin elän uudelleen sen tunteen, kun kuollut lapsemme syntyi ja tunnen synnytyksen ikäänkuin " haamukipuna" .
Haluan tämän lapsen niin kovasti ja tuntuu, että minun on jotenkin niin ikävä häntä. Kun ajattelen tätä lasta niin minua alkaa vain itkettää, kun pelkään niin, etten saakaan häntä. Tähän varmaan liittyy myös kaipuu menetettyä kohtaan.
Tässä raskaudessa kaikki on mennyt niin hyvin kuin mahdollista. Normaalit pahoinvoinnit ja väsymykset. Np-ultrassa vauva näytti hyvinvoivalta ja mitään hälyttävää ei havaittu. Mitään vuotoja tai muuta ei ole ollut. Pieniä liikkeitäkin tuntuu jo harvakseltaan. Mutta miten osaisin rauhoittua ja nauttia tästä raskaudesta, koska onhan sekin mahdollisuus, että kaikki menee hyvinkin. Tuntuu vain, että en kestäisi samanlaista menetystä uudelleen.
Osaisiko joku auttaa?
Kommentit (3)
Et varmaan pääse ajatuksistasi ja peloistasi eroon (ehkä koskaan). Sinun vaan täytyy muistuttaa itsellesi jatkuvasti, että kaikki voi yhtä hyvin mennä hyvinkin, siitähän on jo todisteena esikoisesi. Minulla ei edes ole taustalla mitään rankkoja kokemuksia, silti pelkäsin ja stressasin koko toisen raskauden ajan kaikkea mahdollista. Harvassa olivat ne hetket, jolloin todella nautin raskaudesta. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja sylissäni on nyt ihana pieni tyttö.
Kaikkea hyvää sinulle loppuraskauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut th:n kanssa? Varmaan ihan ymmärrettävää, että on tuollaisia mietteitä.
Onneksi raskaus ei kestä loppuelämää. Ainoa mitä voit tehdä, on keksiä itsellesi mahdollisimman paljon tekemistä. Mitä vähemmän sinulla on aikaa miettiä kaikkia kamaluuksia, sitä vähemmän mietit niitä.