Teenkö väärin kun " pakotan" tekemään sellaisia asioita joita hän ei uskaltaisi?

mutta menee kyllä esikoisen peesissä. Jos esikoinen ei ole paikalla, en ikinä pakota.

asioita, joita ei uskalla tehdä tai joita ei usko osaavansa tehdä. Onnistuminen tuo hyvän mielen ja kohottaa itsetuntoa! Itse käyttäisin mieluummin rohkaisua tai jopa pientä lahjontaa, suoranainen pakottaminen kuulostaa jotenkin pahalle...

Toisaalta teidän tapauksenne päättyi onnellisesti, koska ilmeisesti tunnet lapsesi riittävän hyvin. Mutta olishan siinä voinut käydä tosi huonostikin: lapsi olisi menettänyt luottamuksensa sinuun ja pelännyt loppu elämänsä vesiliukumäkiä.

Poika on vähän ujon puoleinen. Isä aina uhkailee ja vähättelee poikaa tyyliin, kato nyt toi tyttökin meni. Sä olet sentään poika. Nyt kyllä menet. Menet tai lähdetään kotiin.



Rohkaista saa, mutta ei vähätellä eikä PAKOTTAA...

Rohkaiseminen ei auta yhtään. Poika pistää heti stopin päälle, jos kuulee äänensävystäni, että nyt alkaa rohkaiseminen ja maanitteleminen. Ymmärrän sen hyvin, olin itse lapsena samanlainen.



Kun olin pieni, minua ei pakotettu vaativiin juttuihin. Jäin araksi ja aloitekyvyttömäksi. Jälkikäteen ajateltuna olisin toivonut, että minua olisi enemmän patistettu, jotta olisin saanut selviämisen kokemuksia.



Oman lapsen kanssa olen välillä toiminut niin, että olen " pakottanut" tekemään jotain ainakin kerran. Usein siitä on ollut apuakin, kun tietty kynnys on ylitetty.

Häneen puree parhaiten se, että saa kannustusta ja rohkaisua asioissa, joissa on hyvä. Siitä se rohkeus sitten laajenee yhä laajemmalle ihan huomaamatta. Samaten on hyvä katsoa sillä lailla sopivasti reippaita kavereita, joiden kanssa tulee tehtyä semmoista, mihin ei itse uskalla ryhtyä. Jossakin rajoissa tietty!

En nyt suoranaisesti pakota, painostan vaan, ja mielyttämisenhaluisena poika tekee niinkun haluan..



Joskus olen esim. pakottanut synttärijuhliin, tei menemään juttelemaan uuden naapurinpojan kanssa, ja ekan 5:n minuutin ujostelun jälkeen on ollut riemuissaan.



ap