Saako lapsilleen karjua...? Kyselee yksi kiljukaula taapero-palstan ketjusta havahtuneena ja nolostuneena..
Kommentit (18)
Jos on tempperamenttia niin kyllä se ääni välillä kasvaa... mutta ei haukku, huuto haavaa tee... Että nipatkaa te muut, mutta mä välillä karjaisen, jos ei totella.
30v päästä ja alat funtsia, että voi jumalauta, noin karsealtako se kuulostikin...
Vierailija:
esimerkkinä aikuisuudesta ja oikeista toimintatavoista. tuki ja turva.ei tule äkkiseltään mieleen mitään sellaista tilannetta, jossa pitäisi lapsille huutaa tai karjua.
Kun joskus kuitenkin tulee huudettua, niin yleensa pyydan aina lapselta anteeksi.
myös lapsia, jopa omia lapsia kohtaan kuuluu noudattaa normaaleja käytöstapoja. Ethän (toivottavasti) karju töissä alaisillesikaan. Onhäviä, jos moiseen täytyy turvautua.
Tottakai minäkin huudan: huudan lapsia pihalta syömään tai korotan ääntäni että se kuuluu muun metelen yli. HUomion saatuani minä kuitenkin aina lasken ääneni takaisin normaaleihin desibeleihin. Jos suutun, pyrin ilmaisemaan sen jotenkin muuten kuin hysteerisellä huutamisella. Samaa toivon lapsiltani kun he suuttuvat (oppiminen on kyllä siltä osin vielä kesken).
Mutta silloin tällöin käytettynä ihan turvallinen ja toimiva keino.
Mies ei suostu huutamaan lapsille kunnolla. Ja kyllä mies sai tällä periaatteellaan minut raivostumaan, kun lapset olivat pihalla ja me miehen kanssa about kymmenen metrin päässä. Niin isompi alkoi kaivamaan ja raapimaan yksivuotiaamme silmiä. Mitäpä muuta keinoa siinä hädässä käyttää kuin ääntään, jota minä kyllä käytin niin paljon kuin lähti samalla kun juoksin paikalla. Ja mitä teki mies: Katseli vaan perästä, miten vaimo kiljuu ja juoksee!
Että kyllä raivostuin miehelle, että miksi ei voinut jyrähtää niin, että lapsi olisi pelästynyt ja irrottanut toisesta. Karjuminen on todellakin joskus paikallaan, kun kukaan ei pysty olemaan koko ajan lastensa tarttumaetäisyydellä ihan vain varmuuden vuoksi.
Ja tiedän sen jo ennen 30 vuotta miten karsealta se kuulostaa.. Inhoan ja häpeän huutamista ja meillä kanssa pyydetään lapsilta anteeksi turha keuhkoaminen.
Vierailija:
30v päästä ja alat funtsia, että voi jumalauta, noin karsealtako se kuulostikin...
Jos on aihetta, niin antaa palaa. Niin tehdään täällä Italiassakin, rakastetaan ja raivostutaan rajusti. Ja erittäin hyvällä itsetunnolla varustettuja, terveitä ihmisiä niistä kasvaa. Toisin kuin suomalaisista hissukoista...
ja muutenkin rasittaa lasta.
mutta joskus voi musta huutaa.
mä saatan karjasta jos esim. näyttää että juoksee kadulle tms.
toki huudetaan, jos ollaan vaikka kaukana ja pitää saada asia perille. tai sitten hätätilanteessa, niinkuin edellä jo mainittiin.
ei se että EI huuda ja kilju lapsilleen tarkoita kuitenkaan sitä etteikö puhuttaisi ilmeikkäästi tai että säästeltäisiin tunteita tai säännösteltäisiin tunnetiloja.
en minä huuda vieraillekaan ihmisille - miksi huutaisin niille joita eniten rakastan?
ehkä nyt kyse muunlaisissa tilanteissa huutamisesta.
Muuten kyllä mielestäni on ihan osa tätä elämää. Jotkut kuohahtavat helpommin kuin toiset. Ja sekin tässä ketjussa, joka ei koskaan huuda lapselleen, tuskin on kaikilta osin täydellinen äiti. Tai ei toivottavasti edes yritä olla. Lapset kaipaavat ympärilleen ihan tavallista elämää, niin että jokainen saa olla oma itsensä, myös vanhemmat. Mikä taas ei poista sitä tosiasiaa, että kaikille tekee hyvää kasvaa henkisesti ja miettiä keinoja, joilla tekee oman ja läheistensä elämän vieläkin onnellisemmaksi.
Mutta on tilanteita, joissa saa: kun on tosi paikka eli esim. lapsi lähtee juoksemaan ovesta pihalle, yrittää vahingoittaa pikkusiskoaan eikä itse ole sentin päässä.
Ja vaikka ei saisi, niin varmaan joskus kenellä tahansa menee hermot ja tulee huudettua =(
Vierailija:
Ja mitä teki mies: Katseli vaan perästä, miten vaimo kiljuu ja juoksee!
Vierailija:
karjuminen ei koskaan johdu lapsesta. huolehtikaa itestänne ni ei tarvi karjua.
Yritä nyt vain kestää meidän muiden inhimillisyys. Ja vähän voisit piiloitella omaa erinomaisuuttasi vakan alle, ettei typeryytesi loistaisi ihan noin kauas.
Vierailija:
Vierailija:=D koomista... ei mitään järkeä sun elämässä :D
Ja mitä teki mies: Katseli vaan perästä, miten vaimo kiljuu ja juoksee!
esimerkkinä aikuisuudesta ja oikeista toimintatavoista. tuki ja turva.
ei tule äkkiseltään mieleen mitään sellaista tilannetta, jossa pitäisi lapsille huutaa tai karjua.