Ärsytys huipussaa, me ollaan taas kamalia tytärpuolia jotka haukkuvat kaltoin kohdeltua äitipuoli parkaa.
Tai niin äitipuoli tuon asian selittää. Totuushan on että se itse on omahyväinen akka. Anteeksi vain. Ei vaan, ihana ihminen hän pääasiassa on mutta tässä asiassa kyllä täysin väärässä.
Minä ja siskoni olemme jo aikuisia ihmisiä ( tai aikuisia, ja aikuisia, parikymppisiä) Jo vuosia sitten kuollut mummomme oli omin käsin tehnyt meille tilkkutäkit ja virkatut parisängyn peitot. Tilkkutäkki kihlajaislahjaksi ja virkattu häälahjaksi. Minä sain omani tilkkupeiton vielä kun mummu oli hengissä ja virkattu peitto oli hääpöydässä, niinkuin pitikin.
Mutta, siskoni meni kihloihin vasta myöhemmin ja on nyt ihmetellyt minulle että eikö hän saakkaan tilkkupeittoa. Kun rupesin selvittämään asiaa isältäni ja tädiltäni selvisi että sellainen on kyllä odottomassa siskoani. Virkattu on kaapissa odottomassa hääpäivää, niinkuin pitääkin. Tuota tilkkutäkkiä isäni ei muistanut ollenkaan ( ja uskon kyllä että on aidosti unohtanut sen ) ja lupasi selvittää asiaa kunhan palaa lomalta kotiin.
Mutta, selvisi myös että tämä rakas äitipuolemme on käyttänyt tuota siskoni tilkkutäkkiä. Tätini oli sen saanut selville ja kun oli asiasta sanonut oli saanut vihat niskoilleen, kun velipuolemme kuulemma tarvitsisi sen täkin. Siskollenihan sen mummoni on tehnyt ja hänelle se myös kuuluu.
Kun siskoni kuuli tästä hän kysyi asiallisesti äitipuoleltamme että onko tämä totta, ja kun sai myöntävän vastauksen niin sanoi ettei tykkää että sitä käytetään ja että se on kuitenkin hänen jne. Ja nyt äitipuoli on suuttunut hänelle ja häntä on kuulema loukattu.
Huh huh, tajusikohan kukaan mitään selityksestäni.
Siskoni puolella olen kyllä täysin tässä asiassa. Arvokas ja ihana muistohan tuo mummon itse tekemä tilkkutäkki on. Se virkattu peitto on sentään asiankuuluvasti säilytyksessä ja odottamassa siskoni hääpäivää.
Kommentit (14)
kerran oli sun siskolle tarkoitettu. Ihan oikeutetusti te sitä pyysitte ettei käyttäisi sitä.
että teidän suvussa ei ole ns. oikeita ongelmia, kun jaksetaan tuollaisesta vouhkata.
ja sanoiko hän että olette pahoja tytärpuolia vai keksitkö tuon itse eli luulet hänen ajattelevan niin ja näin liioittelet olematonta riitaa.
Ja vitonen, äitipuoleni suorat sanat olivat siskolleni sen jälkeen kun siskoni oli sanonut että hän ei pidä siitä että sitä peittoa käytetään, ja että eikös se hänen ole ja toisen tavaroita ei saisi käyttää ilman lupaa ( varsinkin tuollaisia erikois tavaroita )
Niin äitipuoli sanoi että hänelle ei tarvitse noin loukkaavasti puhua. Ja on nyt suuttunut, minulle, siskolleni ja tädilleni, kun hän meni tämän asian meille juoruamaan.
t: ap
ettei kotonaan olevaa peittoa saa käyttää, jos isänne ei muista eikä muuta kerro? Isänne mokahan tuo on. Ei taida paljon arvostaa.
mutta ehkä äitipuoli ei ollut selvillä mitä peittoja ne on ja miksi ne on siellä. En kyllä oikein ymmärrä miksi niitä pitää säilöä äitipuolen kotona, miksei niitä voi heti antaa sille jolle ne on tarkoitettukin.
Toisaalta tekin olette kyllä hyvin voineet ilmaista asian loukkaavasti.
Miksi sinä olet sekaantunut juttuun?
niin miksi ihmeessä ei sitten sanonut sitä?
Mun mielestä tytöt on oikeassa ja äitipuoli väärässä. Voi olla, että ongelma tuntuu jonkun mielestä pieneltä, mutta jos suvussa on tuollainen perinne ollut, niin totta kai sitä täytyy kunnioittaa.
Mutta jos ei tienyt, niin miksi ei vain sanonut sitä ja pyytänyt anteeksi. Kaikki olisi varmasti sitten hyvin.
Mutta onko näille joillekkin vastaajien mielestä sitten hyväksyttävää että jotain teille rakasta ja tärkeää perintöesinettä käytettäisiin tuolleen arkikäytössä ilman teidän lupaa, ihan huvin vuoksi vain? Jos itse tahtoo varjella sitä tavaraa.
Ja mummomme on siis kuollut vuosia sitten ja silloin peitto annettiin isällemme säilytykseen odottamaan siskoni kihlautumista. Siksi peitot ovat siellä.
t: ap
Hän ei ole huolehtinut haltuunsa uskotusta perintöesineestä oikealla tavalla.
äitipuoli myönsi ihan itse että hän oli tiennyt mistä peitosta oli kyse ja silti ottanut sen käyttöön. Ja nyt on sitä mieltä että se on siskoni vika, että siskoni olisi pitänyt ottaa heti mummoni kuoltua peitot itselleen.... Juu, 15v juuri läheisen mummonsa mennettänyt ajatteleekin tuollaista asiaa sillä hetkellä. Ja jos mummon toivomus oli että ne saadaan kihjalais ja häälahkasi niin pitäisihän sitä kunnioittaa. Eipä 15vuotias vielä oikein ole siinä elämänvaiheessaa.
Ja joku kysyi miksi minä olen tässä mukana. Noh, koska siskoni ensin kyseli asiasta minulta että tiedänkö miksi hän ei ole saanut omaansa vielä ja minä sitä selvittelin sitten koska näen tätiämme useammin. Niin asiast nyt vain menivät silleen.
t: ap
esineet on uskottu hänen haltuunsa.
Mutta jos hän on säilönyt ne kaappiin. Ja koska isällämme on huono muisti on hän varmasti unohtanut asian vuosien saatossa. Lisäksi tekee reissuhommia joten äitipuolemme on voinut ottaa peiton isämme tietämättä.
Mutta, okei, isämme olisi voinut olla terkemmin ja tehdä asian selväksi että peittot ovat tytölle ja niitä ei käytetä.
Ja siskonikin sanoi ettei häntä niinkään häiritse se että sitä on käytetty. Vaan äitipuolemme asenne tässä jutusta, jonka mielestä toisen lahjoja voi käyttää, ja antaa ne vasta sitten.... ja se että häntä on nyt loukattu tässä eikä hän muka ole tehnyt mitään väärää.
Isämme on niin tossun alla että ei osaa vastaankaan väittää. Ärsyttää. Toivottavasti siskoni saa nyt edes sen tillkupeiton. Ja että virkattu ainakin pysyisi täysin käyttämättömän odottamassa hääpäivää.
t: ap
ja suhtautuu lapsiinsa noin ikävästi, on tasan hänen syytään!
Ja isälläni ja äitipuolellani onkin käytössä 2-3 mummon tekemään tilkkutäkkiä. Joten ei ole mitään todellista syyttää edes vaatia tuota siskoni täkkiä jonka mummo eläessään oli nimenomaan hänelle tehnyt ja pyytänyt tätiäni pitämään huolen että siskoni sen myös saa.
t: ap