Kuinka usein keskustelet isäsi kanssa ja millaisista asioista puhutte? jaskaako isäsi keskittyä asioihisi?

Itseänikään eivät jaksa hänen vainoharhaiset vuodatuksensa liiemmin kiinnostaa, mutta hän ei siitä välitä vaan jatkaa jatkaa vaan.

Ja me keskustellaan aivan kaikesta. Vanhemmat erosivat kun olin 2v ja isä on ollut viikonloppu isä. Siitä huolimatta meillä erittäin läheiset ja avoimet juuri samankaltaisten luonteiden takia. Me keskustellaan perheasioista, yhteiskunnasta, uskonnoista, ihmisistä, mielialoista, ihmisuhteista, ajatuksista, kuulumisista, lapsista, tulevaisuudesta, suunnitelmista, puolisoista jne.



Isäni kuuntelee minua täysin tasavertaisena keskustelutoverina ja keskustelumme pulppuua todella vilkkaana.



Hienointa oli ehkä kaikista jutuista se kun olimme isän kanssa (minä teini-iässä) keskustelleet oikein pitkät ja henkevät keskustelut ja minä oli valoittanut omia ajatuksiani, isäni oli soittanut äidilleni ja kiittänyt äitiäni kuinka hienon tyttären hän on heidän tytöstään kasvattanut. Äiti oli todella liikuttunut.

Ei nyt varsinaisesti soitella ihan vaan kuulumisten kyselyä varten, mutta aina jonkun " varsinaisen" asian ja siitä sitten juttu rönsyää muualle. Sitten kun nähdään oikeen ajan kanssa niin juttu lentää enemmänkin. Aiheet usein yhteiskunnallisia tms.

Olen aina ollut isän tyttö ja aina on ollut molemminpuolinen kiinnostus toistemme asioihin.

keskimäärin. Keskustellaan siihen saakka kun tämä alkaa antaa lastenhoito-ohjeita, jolloin nostan kytkintä.