Mitä piirteitä tai tapoja lapsellasi on, mitä sinulla itselläsi oli lapsena?

Itse rakastan nykyisin perunamuusia, mutta suklaasta en pidä edelleenkään. Jännä, että lapsi on perinyt nämä ällötykset.

itse en luopunut peukusta kuin vasta joskus 6v, toivottavasti poika vähän aiemmin

Isäni sanoi, että minulla se alkoi 1 vuotiaana ja päättyi kun muutin 18 vuotiaana pois kotoa. Meiän poika ei suostu syöttämiseen, niistämiseen, pukemiseen... kaikki pitäisi tehdä ite ja ikää on 15 kk. Toisaalta hirveen kiva, kun lapsi haluaa tehdä ite ja on oma tahto. Toisaalta kamalan rankkaa, kun ei sillä vielä 10 kk pysynyt lusikkakaan kunnolla kädessä, mutta jos yritti auttaa jäi syöminen välistä ja tuli hirveät raivarit.

yritän suhtautua sallivasti mutta olla tukena, välillä hermostun vaikka tiedän että pieni yrittää kyllä päästä tavoista eroon ja muistan ettei se ollut itsellekään helppoa

Yritän ohjata ja rohkaista häntä eri asioissa, ettei hänestä tulisi aikuisenakin yhtä arkaa kuin minusta, mutta tuntuu, että se ei ole mikään opittu tapa vaan siinä luonteessa ja olemuksessa mitä ei niin vain kitketä pois. Herkkyys on toki hyväkin piirre, mutta ei hallitsevana piirteenä.

Ja se on mielestäni aika kummallista. Minä luulin olleeni lukuihminen, koska olin hiljainen ja rauhallinen ja en tullut toimeen vilkkaiden lasten kanssa. Nyt omani on muuten vilkas, täynnä ideoita leikkeihin, erittäin sosiaalinen ja kaiken tämän lisäksi vielä lukee paljon kirjoja. Eli tuo lukeminen ei siis liittynytkään omaan hiljaisuuteeni, vaan me molemmat vain tykkäämme lukemisesta, vaikka muuten luonteemme ovat hyvin erilaiset.

Se on ihanaa: ymmärrän häntä. Ja se on kamalaa: tiedän mihin ongelmiin hän voi elämässään luonteensa vuoksi vielä törmätä.