Tänä yh ei uskalla ajatella parisuhdetta, koska pelkää väkivaltaa

enää kenenkään kanssa. Olen jo toista kertaa naimisissa ja ikääkin on sen verran, että tiedän sen olevan mahdollista.



T. 20

Itsellä ei ole käynyt mielessäkään moinen.

ex lähes tappoi minut, mutta en pelkää väkivaltaa...Luottamus on se vaikein asia..:(

Mutta olen silti onnellinen. Toisinaan mietin, voisinko olla vielä onnellisempi, jos olisi joku jota rakastaa (aikuisten tasolla, lapsiani toki rakastan)... Mutta ihan lasten parhaaksikaan en halua mitään miehiä edes tapailla.



ap

Kun ei ne kaikki miehet ole väkivaltaisia.

Mutta pärjäähän sitä yksinkini tietty.

T:2

pelkään myös, että uusi mies vahingoittaisi lapsia: olisi väkivaltainen tai pedofiili tms. Ei ihmisistä koskaan tiedä.

Olen 30v, olen ollut 5v sinkkuna, minulla on 4v poika.

En uskalla luottaa keneenkään, pelkään että uusi kumppani olisi sittenkin väärä, olisi ilkeä, pedofiili tai väkivaltainen. En juurikaan tapaile ketään, enkä varsinkaan tuo ketään lapsen nähtäväksi.

Toisaalta olen NIIN väsynyt siihen, että kaikki pitää aina tehdä itse ja jaksaa yksin, siihen, ettei kukaan pidä minusta, eikä ole ketään kenestä voisin välittää (siis silleen aikuisten tavalla, tokihan lapsesta välitän).



Tuntuu vaan, ettei keneenkään voi luottaa. Tuntuu, että aina kun tapaan jonkun kivantuntuisen tyypin, niin saan hänet pian kiinni esim. jostain ihan pienestä ristiriidasta tai valkoisesta valheesta, enkä sitten enää uskalla katsoa pidemmälle. Tai sitten juuri kriittisellä hetkellä hän löytää sittenkin jonkun toisen.



En vaan jaksa tätä, mutten uskalla muutakaan.

Eihän tuo on normaalia tai mitään elämää jos menneisyys painaa päälle ja estää elämästä.

T:2

Kerrankin tärkeä ja mielenkiintoinen aihe.

miten minua voitaisiin auttaa pelossani.



Ei se varmaan hälvene. Avioliittossani kävi niin, että oli monta seesteistä vuotta ja sitten yhtäkkiä alkoi tämä kamaluus. En olisi uskonut, että mieheni voisi moista tehdä.



Voiko luottamusta korjata?



ap

sitä voisit ehkä selvitellä ammattiauttajan kanssa.



Minulla on myös oma miestyyppini, johon ihastun, mutta väkivaltaisiin en ole (koskaan) törmännyt. Ne ympäristöstä, jotka ovat kuulemma väkivaltaisia, ovat mun mielestä jotenkin pelottavia/ei kiinnostavia.

Missä porukoissa pyörit jos törmäät lyöviin miehiin?

Korkeasti koulutettu absolutisti jne. En todellakaan arvannut, että hän voisi käydä käsiksi. Erosimme vuosia sitten ja olen siitä lähtien ollut yksin. Jos hän voi muuttua, kuka tahansa voi.



ap

Nyt vuosia myöhemmin tosin epäilen, että ehkä hän käytti huumeita. Mene ja tiedä.

Se on muuten yksi asia mitä pelkään myös. Että mitä jos se käyttääkin huumeita, ei se näy päällepäin.

Eikä sitä tarvitse missään " ihme paikoissa" pyöriä, kiitos taas vain jollekin ymmärryksestä. Ihan tavallisia ihmisiä ollaan ja tavallisissa paikoissa pyöritään, tavallista elämää vietetään.



Olinkohan muistaakseni se nro 7.

Itse olen seurustellut tai hengaillut noin kymmenen eri miehen kanssa elämäni aikana, eikä kukaan ole heistä osoittautunut millään tasolla väkivaltaisiksi. Yksinkertaisesti ja jostain syystä kierrän sellaiset miehet kaukaa, en osaa sanoa miksi.

kaikenlaista muunlaista mielenterveysongelmaa kyllä.



Yleensä valikoin ystäväpiiriin vain sellaisia suht helppoja ihmisiä. Tietenkään en voi sanoa, etteikö joku hyvänpäiväntuttu tykittäisi ränniin tai hakkaisi kumppaniaan.

perheväkivaltaa on ihan kaikissa väestöryhmissä. Joten se siitä ' tavallisuudesta' .



Mutta totta sekin että jotkut naiset (usein oma isä ollut väkivaltainen) niin sanotusta rakastuvat renttuihin kerta toisensa jälkeen.

tuliko kerralla kunnolla turpiin? Asia on mulle ajankohtainen, koska kilttinä pitämäni mies on nyt kahdesti käyttäytynyt uhkaavasti Eilen siten, että 3v poikamme säikähti ja ryntäsi itkien puolustamaan minua. Se oli hirveää, en ikinä unohda hänen ilmettään. 6v tyttömme oli onneksi toisessa huoneessa.

" empaattiset" , " aggressiiviset" , etc, vaan sosio-ekonomisen aseman mukaan, tms.



Meidän " piirimme" ei ole valikoitunut esim. akateemisuuden mukaan, vaan elämän varrella on tarttunut mukavan tuntuisia ihmisiä, joilla usein melko samantyyppinen kotitausta, mutta koulutustaso sitten laidasta laitaan. Eli tavallaan hyvin erilaisia ihmisiä.

se alkoi miltei suoraan vaan väkivaltana. Ei ollut edes suurempaa riitaa, kunhan nälväisi ja löi.