" Kyllähän kaikki Suomessa englantia osaavat" ?!

Lukio ja AMK käyty englanniksi, ja onhan tuota tullut asuttuakin englanninkielisissä maissa lukuisia vuosia.



Oma kokemus on se, että todella monet puhuvat englantia Suomessa. Ei pelkästään nuoret, vaan myös n. 60-vuotiaisiin asti kaikki.

kieliopillisesti täydellistä englantia. Todella typerää, tiedän, mutta joku ihme häpeä ja riittämättömyyden tunne taustalla piilee tuossa asiassa, ja menen monesti puihin, jos joku yllättäen alkaa minulle englantia puhumaan ja saatan sönköttää jotain ihan tyhmää. Kamalaa :P.

Tulen Suomeen paljon brittimieheni kanssa. Hän on aina mielissään jos joku vain yrittää puhua englantia, ääntämyksestä ei niin väliä. Ja tykkää mennä kauppoihin yksinään (aamulla katoaa lehteä jne. ostamaan) koska hänestä on hauskaa jutella ihmisten kanssa. Minusta suomalaiset nuoret (no olen itsekin suht nuori, mutta parikymppiset) puhuu tosi hyvää englantia, ja ääntämys on paljon parempi kuin omani siinä iässä. Meillä koulussa ja lukiossa kielen ääntämys oli toissijainen juttu, sekä keskustelutaidot. Paljon enemmän aikaa vietettiin sanaston ja kieliopin kertaukseen, joka ei paljon juuri noita keskustelutaitoja auta. Jos näin on vielä englannin opetus kouluissa, niin siinä sitten syy.



Mutta minusta riittää, että yrittää kommunikoida.

Minunkaan 53-vuotias äitini ei ole koskaan opiskellut englantia, ainoastaan pakkoruotsia kansakoulussa.



Moni sukulaisistani, noin 40-50-vuotiaat, jotka ovat jo koulussa opiskelleet englantia eivät sitä osaa, kun eivät ole kieltä juuri tarvinneet. Muutenkin inhottaa tuo asenne, että muka kaikki osaavat, ensinnäkin vaikka olisi opiskellut kieltä niin ei kaikki opi kieliä, joillakin kun ei ole kielipäätä ollenkaan.

mutta tosi on se, että taidot ruostuvat, kun ei niitä käytä. Samoin on englannin ja muidenkin kielien kanssa. Työssäni joudun käyttämään englantia silloin tällöin, ja olen kyllä tullut ymmärretyksi, silti monasti huomannut, että parantamisen varaa on...



Tuo ääntäminen voi olla monelle ongelma, vaikka kielioppi menisi oikein, koska harvoin koulussa sitä sen enempää harjoitellaan, eikä autenttista palautetta juurikaan saa.



Yleisesti ottaen ajattelisin, että nuoret taitavat kieliopin koukerot nykyään paremmin kuin me vanhemmat (jopa minä, kolmekymppisenä), koska netti on tehnyt tutustumisen ulkomaalaisiin niin helpoksi. Kuitenkin, kun kieltä kirjoittaa, ei ääntämistä tule harjoitettua.

Olen opiskellut tutkintoni englanniksi, asunut englanninkielisessä maassa seitsemän vuotta ja olen naimisissa englanninkielisen miehen kanssa.



Mua itseäni ihmetyttää se, että Suomen tuttavat eivät puhu englanniksi kovin mielellään, vaikka tiedän heidän sitä osaavan. Ovat opiskelleet kieltä ja matkustaneet paljon ja varmaan ainakin ulkomailla siis puhuvat englantia. Kuitenkin sitten jotenkin ujostelevat puhua esim. mun miehelle. Eihän häntä nyt haittaisi, vaikka ei kieli niin hyvää olisikaan. Inhottavampaa se on, että ei puhuta ollenkaan.

Oikeasti siihen englannin opetukseen mikä meille tarjotaan nähden puhuvat suomalaiset kovin arastellen kieltä.



Yhtenä ongelmana näen tuon ääntämisen korostamisen. Meillä oli koulussa opettaja joka korosti ääntämistä sillä että korjasi kaikkien virheet ja teki niistä jopa vitsejä luokalle. oikeasti kaikki istyivat kauhuissaan peläten milloin lankeaa kohdalle vuoro avata suunsa ja saada osakseen tuo arvostelu. Siinä meni viimeisinkin motivaatio kielen oppimiseen ja todella pelkäsin sen käyttämistä kun ymmärsin ääntäväni kaiken väärin.



Uskoisin että alkuun olisi tärkeintä opetella käyttämään kieltä ja rohkaista puhumaan. Hioa sitä ääntämistä sitten siinä samalla.

Mutta olenkin suomenruotsalainen.

omalta kohdaltani englanti näyttäisi olevan suurimman osan hallussa.



Isoäitini (synt. 1932) ryhtyi 1980-luvun lopulla opiskelemaan englantia kansalaisopistossa. Oppikin sen verran, että etelänmatkat sujuivat hyvin sillä.



Isäni on jostain kummasta oppinut täydellisen jenkkiaksentin. Lukio-opensa ei tykännyt asiasta ja reputti isäni kirjoituksissa, mutta koe tuli takaisin laudaturina.



Serkuillani on kaikilla ollut pitkä saksa, ovat oppineet englannin hyvin kuitenkin, tarpeeksi hyvin suorittaakseen yliopisto-opintoja englanniksi. Suurimman kunnian antavat tv:lle englannin opettamisessa.



Itse pistän suurta arvoa kielikursseille. En osannut englantia paljoakaan, kun 6. luokan jälkeen lähdin ilman kaveria kurssille. 3 viikkoa sitten siellä olin ja kun oli aina selvitettävä asiansa englanniksi. Olihan se ajoittain rankkaa, mutta siitä sain sykäyksen kielen opiskeluun ja sillä tiellä edelleen olen. :)

Pidin myös opastuskierroksia englanniksi - ja sain hyvää palautetta, tippiä, kiitollisia katseita, tarjottiinpa minulle jopa kahvit työpäivän päätteeksi kerran...



Mutta systeemit muuttuivat kohteessa, ja oppaiksi alettiin palkata erilaisin perustein. Teki itsellänikin todella pahaa kuunnella muutamia myöhemmin tulleita oppaita, jotka EIVÄT osanneet puhua englantia läheskään sujuvasti. Hävetti heidän JA koko kohteen puolesta ja harmitti noille kierroksille osuneiden turistien puolesta. :/

vastaavasti Ruotsissa englanti tuli kouluopetukseen kaikille mahdolliseksi jo 1940-luvulla joten ei kannata yhtään ihmetellä miksi Suomessa osataan keskimäärin huonommin englantia kuin Ruotsissa, siis vanhemmissa ikäluokissa.

Miksi olet opiskellut englantia koulussa jos kerta olet aina englantia osannut?

mutta puhumiseni ja ääntämiseni on ihan syvältä.

Ymmärrän englantia hyvinkin, mutta puhe ei luista yhtä hyvin. Sanoja osaan kyllä kiitettävän paljon, mutta lauseet tuottavat joskus ongelmia.



MIeheni ei tiedä kun muutaman englannin sanan. MIes on rakennusmies ja minulla ei ole kun peruskoulupohja.

Ja ovat sitten olleet todella hämmästyneitä ja riemastuneita, kun ovat täällä huomanneet, että täällä pärjää englannilla aivan täysin! Että on kyllä aivan päinvastaisia kokemuksia kuin ap:llä.



Täällä turisti pystyy matkustamaan itsenäisesti englannin kielellä, kun junalipun tai bussilipun saa ostettua englanniksi aivan ongelmitta. Tien kysyminen käy, kun ei nyt vaan valitse aivan kaikkein vanhinta mummoa keneltä sitä tietä kysyy. Ja kaupassa purkeissa lukee suurelta osin myös englanniksi, mitä tuotetta ne sisältävät. Ja kassatkin ymmärtävät englantia jotenkuten.



Mun kaveri osui meille kylään juuri meidän sukujuhlien aikaan, ja kyllä vain sielläkin löytyi koko päiväksi seuraa myös englannin kielellä.



Kyllä minä olen hyvin vakuuttunut suomalaisten kokonaisvaltaisesta englanninkielentaidosta.

AMK-enkku huimasti kakkosella läpi.



Vihaan ja pelkään enkun puhumista. Ruotsi ei ollenkaan niin paha vaikka en osa sitäkään yhtään. Vaikka on siinä enemmän logiikkaa.

Minulla on myös cum laude -arvosana yliopistoenglannista ja aineopettajan pätevyys luokanopettajatutkinnon ohella. Pidempi oleskelu englanninkielisessä maassa ikävä kyllä puuttuu,mutta aksenttiani on silti sanottu brittiläisen kuuloiseksi, kiitos ihanan opettajani yliopistossa (ääntämiskurssi oli aivan mainio, ja muutenkin käytin kieltä yliopistoaikana tosi paljon).

Ymmärtävätköhän kaikki englantia äidinkielenään puhuvatkaan toisiaan? Mul ainaki o vaikeuksii ymmärtää savolaist.

en niinkään koulussa opitun vuoksi vaan englanninkielisessä maassa asumiemme vuosien ansiosta. Mieheni taas on kaksikielinen (suomi / englanti).

Olen vasta muuttanut takaisin Suomeen Pohjois-Amerikasta ja lasteni toinen kieli on englanti. Itse asiassa nuorempi lapsistani opettelee vasta nyt suomea, koska tuolla rapakon toisella puolella englannista tuli hänen ykköskielensä vaikka muori kuinka yritti puhua suomea =)