Lue keskustelun säännöt.
olen pettynyt jos tuleva lapseni on tyttö...
24.05.2007 |
tämä on siis toinen lapsemme ja esikoinen on tyttö. Enempää raskauksia emme pysty/saa yrittää ja nyt olen sitten tullut siihen tulokseen että jos tuleva lapsemmekin on tyttö niin olen siihen pettynyt:( Monen monta päivää olen yrittänyt miettiä että pääasiahan se on että terve vauva syntyy ja että tämä raskaus menisi loppuun asti hyvin ilman komplikaatioita, mutta silti tuo pettymyksen tunne valtaa välillä mieleni.
Kommentit (19)
ja mun esikoinen on tyttö. Toivomme miehen kanssa toista tyttöä ensimmäisen kaveriksi koska emme halua enempää lapsia.
Mieheni on ainokainen, minulla veli ja sisko. Vaikka molempiin sisaruksiini välit on hyvät on näin aikuisena sisko läheisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jotenkin sitä nyt vaan tulee miettineeksi sitä että millaista perhe-elämämme olisi jos toinen lapsistamme olisi poika...
ap
tajusin samalla että jossakin tuolla pään sisällä oonkin aina toivonut omaa pikku tyttöä:) Nyt oon tosi onnellinen että tuli tyttö!!
Koko odotusajan ajattelin, että on aivan sama kumpi tulee.
Tytön synnyttyä olen ehkä ollut vähän haikea, ettei perheesemme tullut poikaa. Mutta kun hetken mietin, tajuan, että ihan yhtä haikealta olisi tuntunut saada poika, jolloin olisin saanut haudata haaveen toisesta tytöstä. Eli oikeasti suren ehkä sitä kolmatta lasta, jota ei tule. Sukupuli sinänsä on loppujen lopuksi aika pieni osa lasta, kaikki ovat kuitenkin ainutlaatuisia omia persooniaan.
perhe-elämämme olisi jos toiven lapsistamme olisi vammainen. sokea. kuuro. tai jos lapsemme olisi kaksosia. tai jos meillä olisi vaan yksi lapsi. tai kolme. tai neljä. tai jos synnyttäisiki koiran. siinä vasta perhe-elämä muuttuiskin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi kivempi saada tyttö kun kaikki vaatteet jo olisi valmiina. mutta sitten olisi se lapsiluku täynnä kun olisi tyttö ja poika.
tunne on että tämä on poika joten koitan sulatella ajatusta ja sopeutua, varmaan osaan tätä rakastaa ja hävettää varmaan joskus tämä ajatuskin siitä etten olisi halunnut poikaa..
Ehkä et olekaan kovin kypsä äidiksi jos ei tyttö kelpaa. Meneppäs vähän itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme poikaa kun oli aina haaveeni, nyt yhtä vielä uupuu!
t: kolmen äiti
eli esikoisesta toivoin ja uskoinkin odottavani poikaa ja pojan saimmekin, maailman ihanimman pikkuherran. Toisesta lapsesta toivoin myös poikaa, sillä en uskonut osaavani olla tytön äiti ja tyttöjen maailma tuntui jotenkin ihan vieraalta. Kuopus on kuitenkin tyttö ja kun hänet sain, tajusinkin, miten ihanaa on, kun on molemmat - poikajuttujen lisäksi olen nyt päässyt myös tutustumaan vähän toisenlaiseen maailmaan, esim. tytölle on paljon mukavampi ostaa vaatteita ym. turhamaista. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isälläni on liuta veljiä ja yksi sisko. Juuri tuo pikkusisko on kaikkein läheisin ja rakkain. Ovat aivan samalla aaltopituudella.
Minulla on sisko, hän on minulle läheinen ja rakas.
Äidilläni on kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Toinen siskoista on läheisempi kuin toinen, toinen veljistä on läheisempi kuin toinen.
Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat kuin paita ja peppu. Saapa nähdä, jääkö nuorimmaisemme kolmanneksi pyöräksi vai miten suhteet kehittyy.
Ole pettynyt, jos olet. Ennustajaa on ihan turha kuitenkaan yrittää leikkiä, lapsista voi tulla etäiset tai läheiset oli sukupuoli mikä vaan.
Nyt 2v myöhemmin olen tosi iloinen, että lapsi olikin tyttö. Meno on jo nyt sellaista, että huh#@# Kuinka rauhallista olisikaan kahden tytön kanssa??!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei osaa olla tyttöjen äiti?????????????????????????????????????
Uskomatonta
Olen aina ollut ns. poikatyttö, lyhythiuksinen raikuli joka on kiipeillyt puissa ja tapellut poikien kanssa. Minua luultiin ulkonäkönikin puolesta lähes yläasteikäiseksi saakka pojaksi ja olen pienestä pitäen tullut vastakkaisen sukupuolen kanssa paremmin toimeen. Seurusteluaikana liikuin usein mieheni ja hänen (mies)kaveriporukkansa kanssa, joukon ainoana naisena. Sitten sain pojan ja tutustuin hänen kanssaan pikkupoikien maailmaan. Ajatus siitä, että saisinkin tytön, tuntui oudolta. Ei epämukavalta tai kurjalta, vain oudolta. Ajattelin, että en tiedä ns. tyttöjen jutuista mitään kun en ole niitä juuri kokenut.
Kuten yllä kirjoitin, tämä " pelko" osoittautui kuitenkin turhaksi. Ja meidän pikkuneiti näyttää kyllä perineen äitinsä geenit sikäli että on paljon rämäpäisempi, rohkeampi ja kovaäänisempi kuin isoveljensä konsananan.. :)
t. 9 (?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on aivan ihanaa, että tulokas on todennäköisesti pieni tyttö. POika olisi aivan yhtä tervetullut.
odottaessani toista lastani, mä pidin mielessäni kaikessa esikoisen puolia, ja kakkoselle ois kelvannut vaan kaikki jämät, tunteissa ja tavaroissa.
Nyt ihan hymyilyttää moiset tuntemukset. Rakkautta ja tavaraa riittää molemmille.
ja mua on luultu pojaksi viel 12vee jne.
Eikä tyttö tarkoita prinsessaa,kimalletta,nössöilyä ja hiuslenkkejä......
Mutta mä olen aina INHONNUT näitä poikia palvovia äitejä, jotka menee omista pippelipaavoistaam sekaisin.
Valitettavasti taustalla kuultaa hyvin vanhanaikainen ajattelutapa, että poikia pitää miehelle antaa (vaikkei nainen sitä määrääkään!) ja mikään ei ole niin ärsyttävä, kuin nöösi mammanpoika
75% todennäköisyydellä toinen lapsi on samaa sukupuolta kuin ensimmäinen.
Mutta mä kyllä ymmärrän sua. Meillä yksi tyttö ja toinen lapsi haaveissa, hyvin epätodennäköistä, että koskaan saadaan kun tämä ekakin on pitkien hoitojen jälkeen saatu. Mutta, mä ja samoin mieheni, niin kovin toivomme, että saisimme vielä toisen tytön :).
Kyllä jokainen ihminen varmasti tajuaa, että ensisijaisesti lasta ja tervettä lasta halutaan, mutta uskoisin, että useimmilla on toisen lapsen suhteen jo enemmän odotuksia myös sukupuolen suhteen :). Ja jos jotain toivoo, mutta ei saa, niin lienee luonnollista olla edes vähän pettynyt.
Ehkäpä sitten mietit että se toinen tyttö oliskin ollut ihan kiva juttu.
parin vuoden päästä muistelet tätä aloitustasi ja toivonmukaan ihmettelet itseäsi...
t. 2 ihanan tytön äiti