Kertokaa mulle ulkopuolisena, tehdäkö kolmas lapsi?

Voipi näet olla, että kolmaskin on poika : )



Minulta ei aikanaan kysytty haluanko kaksi vai kolme lasta, sillä esikoisen kaveriksi tulikin kaksoset.



Aina ei voi päätää...toisinkaan päin, mutta itse se valinta asiasta on kuitenkin tehtävä.

Ei kolmas lapsi ainakaan kevennä velvollisuuksien taakaa. Mielestäni tärkeää lapsille on, että vanhemmat ovat suht tyytyväisiä ja jaksavia. Jos elämän vetää liian tiukalle voi löytää itsestään yllättäviä piirteitä loppuun asti väsytettynä ja uupuneena. Oma jaksaminen on tärkeää. Jos kolmatta lasta aluaa, ei pitäisi olla merkitystä vaikka odottelisi muutaman vuoden.



nim. kokemusta löytyy tuosta ylikuormittumisesta

Sanoi kyllä ettei poikaakaan palautettaisi. Toisaalta en siitä niin huolissani ole,sillä kakkosta odottaessani toivoin tyttöä, tosi kovasti, nyt sillä ei ole enää niin väliä. Vaihtaisinko kakkosen tytöksi nyt jos voisin? No en!! Samoin kai mieheni suhtautuisi mahdollisen kolmannen pojan suhteen..



ap

Tarhaikäset on helppoja vanhempien ajankäytön kannalta, koska hoitopäivän jälkeen ollaan lähinnä kotosalla ja kotityöt on helppo tehdä siinä samalla lasten kanssa ollessa.



Kolmen koululaisen harrastukset, kaverijutut, kouluunliittyvät jne. tuntuvat ainakin meidän perheessä vaativan paljon enemmän sumplimista vanhemmilta kuin pienten lasten jutut. (Rahanmenosta nyt puhumattakaan...) Tuntuu, että kotihommia väännetään aina iltamyöhään, kun alkuillasta on lasten harrastuksia tai jollain lapsista on ongelmaa läksyjen kanssa ja pitää kattoa yhdessä tai lapsilla on kavereita käymässä iltapäivästä ja tulee siitä hässäkkää ja viikonloppuisin on jotain koulun urheilupäivää tai luokkakavereiden synttäreitä jne., jne. Tuo kaikki kertaa kolme vie tosi paljon aikaa.



Tietysti kaikki riippuu kaikesta. Jotkuthan ei anna lasten harrastaa muuta kun sellaisia juttuja, joihin voivat mennä itse. Eivät anna lasten kavereiden tulla kylään. Tai eivät millaan lailla osallistu kouluhommiin. Mutta ns. osallistuvien vanhempien kanssa kun on vertailtu, niin on iso ero ajankäytössä verrattuna siihen onko kaksi vai kolme koululaista.



Mutta mun kokemus on siis tää, että kolme pientä lasta menee tavallaan samalla vaivalla kuin yksi tai kaksi pientä, siinä mielessä, että touhu on niin kotikeskeistä ja voi samalla puuhata niitä kotijuttuja ja lapset ei tarvi niin paljon yksilöllistä aikaa vaan voi kaikkien kanssa samalla ulkoilla tai tehdä palapeliä tai pelata muistipeliä. Isommat lapset mun kokemuksen mukaan syövät paljon enemmän vanhempien aikaa, koska tarpeet tulee yksilöllisemmiksi ja enemmän pitää kuskata kodin ulkopuolella, aikaa menee odotteluun ja sumplaamiseen.

En tykkää vauva-ajasta, se on välttämätön vaihe tiellä LAPSEEN. Rakastan isompien lasten kanssa puuhastelua, eskarijuttujen kanssa touhuamista, kaverisuhteiden selvittelyä jne.. Harrastuksiin viedään, mutta ainaoastaan 1 harrastus/ lapsi. Toinen huolenaiheeni on, että jaksanko antaa vauvalle rakkautta, jos vieressä on kaksi vaativaa poikaa. Rakastan lasta, vauva on vielä keskeneräinen.. Siis rakastan vauvaa, mutta syvä rakkaus syttyy vähitellen..

Myös mieheni kokee samoin, hänen rakkautensa lapsiin on myös syttynyt hitaasti, vauva-aikana hän vain auttoi hoidossa.

ap

Vierailija:

Kolmen koululaisen harrastukset, kaverijutut, kouluunliittyvät jne. tuntuvat ainakin meidän perheessä vaativan paljon enemmän sumplimista vanhemmilta kuin pienten lasten jutut. (Rahanmenosta nyt puhumattakaan...) Tuntuu, että kotihommia väännetään aina iltamyöhään, kun alkuillasta on lasten harrastuksia tai jollain lapsista on ongelmaa läksyjen kanssa ja pitää kattoa yhdessä tai lapsilla on kavereita käymässä iltapäivästä ja tulee siitä hässäkkää ja viikonloppuisin on jotain koulun urheilupäivää tai luokkakavereiden synttäreitä jne., jne. Tuo kaikki kertaa kolme vie tosi paljon aikaa.

.

syntyi ilostuttamaan elämäämme! :)

T: Äiti ja lapset 9kk, 2v. ja 4v.