Muut väsyneet äidit, pelottaako teitä koskaan,
että väsyneenä keskittymis- tai huomiokyky herpaantuu liikaa ja lapsille saattaa sattua jotain? Tarkoitan, että kun normaalisti tuo klassinen hiljaisuus tarkoittaa, että lapsi on pahanteossa, niin väsyneenä sitä ei rekisteröi, tai kun tekee pihalla lumitöitä, väsyneenä unohtaa pitää lasta silmällä. Meillä nuorempi on juuri aloittanut kiinteät, joskus säikähdän, että laitoinko vahingossa suolaa ruoan joukkoon (ja eikun uudet perunat kiehumaan) tai vahingossa laittaa isomman lapsen supon pienemmälle.
Ja toinen pelon aihe on tietenkin se (klassinen?), että väsyneenä ei jaksa antaa tarpeeksi huomiota lapsille ja kimahtaa liian helposti, jääkö lapsille näistä henkisiä vaurioita.
Puoli vuotta max 3 tunnin unia takana...
Kommentit (12)
Tai joku väärä maito (lehmänmaitoa vauvalle ja korviketta isommalle).
Kerran laitoin myös kahvia tuttipulloon, onneksi en ehtinyt juottaa.
tarkoituksena siis mennä hyssyttämään vauvaa. Mutta aikomus unohtui sillä välin kun kävin vessassa... Ei se onneksi kovin kauaa ehtinyt huutamaan, kun muistin, mitä piti tehdä...
Ihan vaan näitä normaaleita väsyneen töppejä:
- Meinaa laittaa pienen vauvan lattialle seisomaan tai istumaan
- Syöttää parikuukautiselle isompien sisarusten sapuskaa
- Puuro keitetään kahviin
- Ulko-ovi jätetään sepposen selälleen kauppaan lähtiessä
- Ostokset jätetään kassalle
- Puolet ostoslistaan merkityistä jää ostamatta
- Sanat menee koko ajan sekaisin
- Autoa ajaessa ei muista, kumman puoleinen liikenne Suomessa on, ei käytetä vilkkuja, ajetaa ilman valoja, joku lapsista jää kiinnittämättä penkkiin, unohtaa missä auto on parkissa...
- Ruoka unohtuu mikroon ja löytyy sieltä seuraavalla ruoka-ajalla
- Kukat jää kastelematta
- Vauva meinaa unohtua kotiin, kun lähdetään kauppaan
- Wc jää vetämättä tai kädet pesemättä
- Lähdetään ulos hiukset kampaamatta ja omituisissa vaatteissa tai vaatteitta
- Imetyksen jälkeen kuljetaan rinta paljaana ympäri huushollia
- Jääkaapista löytyy kännykkä ja kakkavaippa olohuoneen lattialta
Tuntuu koko ajan, että jotain jäi tekemättä (vilkku ei ollut päällä tai unohduin pysähtyä stop-merkin kohdalla tai mulla ei ollutkaan etuajo-oikeus tai ajoin punaisia päin) siis sellainen olo, ettei ole ihan täysillä mukana. Ja sit alkaa miettimään, että ajoinko punaisia päin ja keskittyminen herpaantuu entisestään.
Jokusen kerran olen lähtiessä laittanut vahingossa pakin päälle, kun on pitänyt laittaa ykkönen, onneksi olen lähtenyt rauhallisesti liikkeelle...
Mutta välillä olen tosi huolissani kun sanat menee sekaisin päivittäin moneen otteeseen. Aika usein osun kyllä aika lähelle :), esim. Syö vielä pari lusikallista (leipää), menen hetkeksi pöydälle lepäämään, menkää pesemään korvanne (hampaat) jne.
Tosin suola perunoissa ja isompien suppo pepussa EI ole vielä niitä oikeita vaaran paikkoja... ;D
Mutta erityisesti tympäisee itseäkin olla se kireä, huumorintajuton, puhkiväsynyt äiti joka äyskii vaan kun korvat soi vähäisimmstäkin metelistä. Olisi niin ihanaa olla vaan ihana... :-/
Meillä on myös aloitettu kiinteät vähän aikaa sitten ja mulla tuottaa mielettömiä ongelmia muistaa imettää ruuan jälkeen. Keskittymiskyky herpaantuu täysin siinä välissä, kun siivoan jäljet ruokailun jälkeen...
Uni maittais mullekin:)
itse seisoin tyytyväisenä vieressä ties kuinka pitkään ennen kuin tajusin, mitä hän tekee. Kyllähän hän vähän ihmeissään olin, kun hymyilin vain, tajusin vasta hänen ilmeestään, että jotain pahaa on tekemässä. Onneksi se oli sellainen suht ohkainen puun oksa, mistä ei jäänyt jälkiä ja oli oma auto. En tiedä, missä usvassa oikein olin.
ja olen mietiskellyt, miten lapseen vaikuttaa, kun äiti harva se päivä alkaa itkemään:( Eipä se ainakaan itsetuntoa kohota (ja taas itkettää).
Eikä äidinkään tarvitse olla. Äitikin saa olla väsynyt ja huonotuulinen. Minusta olisi suuri virhe antaa lapselle sellainen käsitys, että tapahtuipa mitä vaan, niin äitiin se ei vaikuta: Äiti jaksaa ja hymyilee ja tekee. Eihän maailmakaan toimi niin. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Nykyään jopa keskustellaan siitä, mikseivät vanhemmat uskalla tuottaa lapsilleen pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
Äiti saa suuttua ja äidin pitää pyytää anteeksi huonoa käytöstään ihan samalla tavoin kuin lapsen. Minusta on hyväksi lapselle, jos hänen polkujaan ei liiaksi silotella, koska maailma on kuitenkin kova.
Vierailija:
Puoli vuotta max 3 tunnin unia takana...
Ja pelkään. Mun mielestä ap noi sun ei miltään pahoilta kuulostanut. Mä pelkään esim. sitä kun ajan autolla. Kunnon väsymyshän vastaa ihan känniä (mikä se promillemäärä taas olikaan...?). En usko, että rattiin nukahdan, mutta jos töpeksin jotain lapset kyydissä.
Minulla on juuri lääkekuuri päällä ja lääkkeiden ottaminen ajallaan ei meinaa millään onnistua. Normaalisti olen näissä hyvinkin tarkka.
Ja hassuinta on se, että se lääke piti ottaa 4 tuntia sitten - muistin kyllä tulla vastaamaan tähän, mutta lääke on edelleen ottamatta...