Vaihdoinpas alaa!

(nyt 3 alle kouluikästä), en jaksais hoitaa työkseni muitten lapsia. Omissa siis aivan tarpeeksi. Voisin kyllä ajatella hoitavani lapsia työkseni joskus myöhemmin, kun omat on kasvanu isoiksi.



MUTTA sinä et oo minä. Voi aivan hyvin sopia sulle ja olla loistoratkaisu. Ei kai sitä tiedä ennen kuin kokeilee.

Itse mietin kun lähdin opiskelemaan että kun joka tapauksessa haluan lapsia enemmän kuin yhden niin olisikohan lastenhoitajan hommat mulle sopivia? Vai menisinkö sittenkin hoitamaan vanhuksia? Vai....? No, nyt valitsin lastenhoitajan " uran" ja katsotaan miten jaksan seuraavat vuodet. Voihan sitä joissain vaiheessa tulla toisiin aatoksiin.

kotonaolon siihen asti kun kuopus kolme. Mikä tahansa työ on rankkaa kun päälle koti ja lapset. Vaikka kuinka olis mies joka osallistuu kaikkeen.

Lisäksi päiväkotityössä olet todella sosiaalisessa ympäristössä tuntosarvet herkkinä koko työpäivän. Eli ei kiitos, vetkutan niin kaun kuin mahdollista.



t. Alalla 18 vuotta ollut lastenhoitaja

nyt kuopus hieman vajaa kaksi ja edessä töihin paluu.. kauhulla odotan sitä aikaa, kun raahaan omani aamuisin pk:iin ja menen itse töihin tekemään samaa, mitä voisin tehdä omieni kanssa kotona. Henkisesti on minulle henk. koht raskasta. Ehkä siksi, kun en edes haluaisi vielä (ehkä koskaan..) viedä lapsiani mihinkään vieraaseen hoitopaikkaan. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä. kotona oloon ei kuitenkaan enää mahdollisuuksia.. En enää nauti haave-ammatistani, haluaisin vaihtaa alaa. piristäisi varmaan, jos saisi edes töissä käydessä tehdä jotain ihan muuta kuin lasten hoitoa! Mutta onhan niitäkin pk-tätejä, jotka nauttivat työstää, vaikka omaavatkin omia lapsia. =)

Onko sen sorttista, joka on tottunut sinun tekevän kotona kaiken ja olettaa sinun tekevän kaiken myös työn ohella, vai ottaako osaa.