Kaksi kysymystä yksilapsisille (lapsi n. 4-6-vuotias):

Esikoinen on 5 ja kuopus 2. Ja lisää lapsia saa tulla vaikka ikäeroa esikoiseen tuleekin jo jonkin verran. Mutta mitä siitä!!



Pikkulapsiaikana ei ehkä yhteisiä leikkejä, mutta varmasti tykkäävät pienemmästä sisaruksestaan (nähty jo nykyisten lasten sisarussuhde). Aikuisena varmasti ei ikäero haittaa.



Ei muuta kuin tee lapsia :) Kyllä niitä tähän maailmaan mahtuu. Ja tee vaikka kaksi putkeen (eli yhteensä kolme lasta teille) niin niistä kahdesta nuoremmasta on sitten sitäkin enemmän pikkulapsiaikana toisilleen seuraa. Ja teilläkin on vipinää :)

mut vastaanpa vaan että lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos luoja suo.



-yhden lapsen äiti, jolle toista ei edes luvattu

luuletko, että en tuota tietäisi...



ap

(joskus asioita voi ilmaista ihan arkikielellä, ja sitä paitsi suluissa lukee " yrittää" -verbi. En minäkään tiedä, olisiko Luoja suonut heti toista lasta, mutta ei sitä edes yritetty. Lähinnä kysymykseni on siis kohdistettu niille, jotka eivät ole yrittäneet. Mitä he nyt miettivät asiasta?

Ei vain toista tule. Ja yritämme edelleen vaikka ikäero kasvaisikin suureksi. Niin kauan kunnes täytän 40v. Sitten tuskin enää toivommekaan.

1. Harmittaako, kaduttaako, kun ei tullut tehtyä (yritettyä) toista lasta melko pian esikoisen syntymän jälkeen?



Olisin toisen lapsen kyllä halunnut. Meillä vaan tilanne se että lapsen isä lähti toisen matkaan odotusaikana (vaikka lapsi olikin hänen toiveensa) ja kun lapsi oli kaksi löysin nykyisen kumppanini.



Tilanne tässä suhteessa ollut se että olimme kolmisen vuotta yhdessä ja erosimme (emme siis asuneet yhdessä). Nyt olemme palanneet yhteen ja olleet yhdessä reilun vuoden eli toisen lapsen hankinta on tavallaan jäänyt näiden parisuhdekuvioiden jalkoihin - en halunnut kuitenkaan tehdä toistakin lasta " yksin" kun ensimmäisen kanssa niin jouduin olosuhteiden pakosta tekemään. Lapsenikävä on kuitenkin välillä todella kova.



2. Aiotteko vielä yrittää toista lasta, vaikka ikäero tulee väkisinkin aikamoisen suureksi?



Haluaisin kyllä ja kumppaninikin on välillä asiasta maininnut mutta asiassa on se mutta että haluaisin olla varmempi ensin suhteestamme ja saada käytännön asiat (asumiset jne.) kuntoon ennenkuin lasta aletaan suunnitella. Toisaalta täytän tänä vuonna 34 ja mahdollisuudet lasten saantiin pienenee koko ajan. Asia on aika kipeä, vaikka useimmiten saankin itselleni uskoteltua että kaikki on hyvin näinkin, onhan mulla sentään tuo yksi veijari (nyt 6 v) ja monella ei ole edes sitä. Joskus kuitenkin vielä asia tulee mieleen ja sitä suren sitten itsekseni. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Mutta ikäerosta tulee näin väkisinkin suuri mutta aikuisena/isompana sillä ei olisi enää niin välilä vaan olisi kuitenkin se sisarus.

Ymmärrän aloituksesi hyvin, koska noita samoja on täälläkin pohdittu.



1. Aikaisemmin ei harmittanut, mutta nyt juuri viime aikoina ollaan miehenkin kanssa puhuttu, että olisiko pitänyt tehdä toinen aikaisemmin. Nyt kun esikoinen on pian 5 v, tuntuu vaikealta enää aloittaa sitä koko projektia alusta, kun tämän kanssa pääsee jo niin helpolla. Ikä (tänä vuonna 37 ja 39) ja jaksaminenkin jo arveluttavat.



2. Tästä jahkataan koko ajan. Emme kumpikaan ole kauhean lapsirakkaita. Vauvakuumetta ei varsinaisesti ole, mutta välillä ajatus pienestä nyytistä houkuttaa. Seuraavassa hetkessä taas tulee mieleen yövalvomiset ym. Jos toinen tulisi, lapsista ei varsinaisesti leikkikavereiksi enää olisi, mutta toki esikoinen varmasti muuten olisi onnellinen sisaruksesta. Jonkinlainen päätös täytyisi pikapuoliin tehdä, koska oma ikä tulee vastaan. Tällä hetkellä tuntuu, että ehkä meille riittää tämä yksi. Mutta kuka tietää...