Milloin avioero on hyväksyttävä ratkaisu?

ja myös avioero on jokaisen pariskunnan oma ratkaisu. Jotkut päätyvät siihen heppoisemmin perustein kuin toiset, mutta silloinkaan se ei ole muiden asia, vaan ko. pariskunnan ratkaisu. Sen vaan voin sano, että mikään ei välkttämättä ole sen kummempaa kenenkään muunkaan kanssa.

Ihan aina

Itsekkyydelläkin on rajansa. Etenkin, jos kuvioissa on mukana lapsia, pitäisi miettiä tarkkaan, mikä on itsekkyyden hinta.

Tässäpä jotain:



1) väkivalta vaimoa tai lapsia kohtaan

2) huumeet, alkoholismi

3) pettäminen, valehtelu

4) mielenterveydelliset seikat, jotka uhkaavat sairastuttaa muut perheenjäsenet

5) toisen käyttäytyminen saa toisen tai lapset sairastumaan henkisesti



Muutkin syyt käyvät eron syiksi, kunhan on

1) enemmän kuin puolen vuoden huono olo suhteessa

2) suhteeseen on yritetty hakea apua (toista ei voi toki pakottaa lähtemään hakemaan apua, mutta apua voi hakea sitten itselleenkin ja sekin tietty auttaa sitten, jos ei muuta niin eroprosessissa)



Nämä tietty vain minun näkemyksiäni. Olen sitä mieltä, että liian heppoisin perustein ei saa erota, mutta on myös tärkeää muistaa, että joskus eroaminen on paljon, paljon parempi ratkaisu kuin mikään muu.



Minun maailmankuvassa ei ero kuulu niille, jotka eivät asu saman katon alla. Perintötilat tms. olisi voinut halutessaan joku suojata testamentilla ja jos ei ole näin tehnyt, niin vastuu on kyllä silloin siirtynyt omaisuuden perijälle. Muiden mielipiteillä tai taloudellisilla sitoumuksilla ei minusta saa olla omaan elämään niin paljon vaikutusta että ne todellisen eron tarpeen estäisivät. Itsekästä ero ei kenestäkään tee, varsinkin jos kyseessä on lapsiperhe, niin uskon jokaisen eroavan miettivän eroa ihan ilman suvun tai perintöjen painolastia ihan riittävästi.



itsekin eronnut