Miksi haluatte lapsille 3 nimeä?

suvun perintönimi (merkiksi sukuun kuulumisesta) ja synnyinmaassa annettu nimi merkiksi juurista.

Itsellänikin on 3.

Jos olisi mahdollista niin lapsillani olisi varmaa 7 nimeä, tykkään leikitellä nimillä :)

Meillä lapsilla on kaikilla 3 nimeä. Itselläni ja miehelläni on 2 nimeä ja ne kuulostavat hassuilta joista puuttuu jotain (se kolmas nimi).

kuopuksen nimeen ei ois sopinu vaan kaksi niemeä! Siksi kaksi kuulostaa sujuvammalta!

itse taas en ymmärrä, mitä järkeä on antaa toisia ja kolmansia nimiä, jos ne ei liity mihinkään, kuulostaa vaan antajan mielestä " hienolta"

Itselläni on kolme nimeä (ikää 28v), samoin sisaruksillani.

Samoin lähesjokaisella sukulaisellani; serkuilla, vanhemmillani, tädeillä ja sedillä jne...

Joten en nyt niin muoti-ilmiönä sitä näkisi.

Tai sitten on hyvin pitkäkestoinen muoti-ilmiö. ;D



Ja on muuten myös lapsillammekin kolme nimeä.

Sointuu siten kauniimmin kuin esim. kaksi nimeä.



(Koko kouluhistoriani ajan, eli yhteensä 16,5-vuoden aikana luokallani on ollut vain yksi henkilö, tyttö, jolla oli vain yksi etunimi.)

Nimet muistuttavat siitä, etten ole vain minä, vaan myös osa " Virtasten" sukua.



Nimi ei olisi ollut oikein rimmaamava jos olisimme jättäneet yhden nimistä pois.



Toiselle lapselle voisin antaa kuitenkin vain 2 nimeä jos siltä tuntuu, eli nimien määrä ei kuitenkaan ole itsetarkoitus.

Meillä on lapsilla nimissä jotain omaa ja jotain perittyä. Molemmilla on kaksi nimeä suvusta ja yksi ihan oma (toisella kutsumanimi, toisella toinen nimi). Myös minulla ja miehelläni on kolme etunimeä, enkä ole koskaan pitänyt sitä mitenkään kummallisena tai hankalana. Päinvastoin, kolmen nimen yhdistelmistä saa tosi kauniita kokonaisuuksia, kaksi kuulostaa minusta liian lyhyeltä. Sitäpaitsi maailmassa on niin paljon kauniita nimiä, että miksi ihmeessä ei käyttäisi niistä niin monta kuin on kunkin lapsen kohdalla mahdollista?

" oma" nimi ekana ja vanhemman nimi tokana ja kolmantena isovanhemman nimi.



perustelut kuten muilla. perintönä sukupolvilta toiselle siirtyvä tapa (oma nimi esikoiselle toiseksi nimeksi)



ja omilta isovanhemmilta vika nimi.



näin on toimittu jo 5 sukupolvea ja toivon että omat lapset sitä jatkavat aikanaan.

Onpas täällä väkeä, joita vaivaa toisten kolmet nimet.



...mä käyn kaivaa sulle sen eilisen ketjun...

Poikani syntyi kuitenkin aika pian pappani kuoleman jälkeen ja jotenkin tuntui vielä liian tuoreelta asialta antaa hänen nimensä lapselle kutsumanimeksi. Lisäsimme siksi nimen eteen toisen kutsumanimen, aiemmin suunniteltujen kahden nimen eteen. Nyt kun papan kuolemasta on kulunut jo lähes 13 vuotta voisin kutsuakin lastani tällä nimellä.



Olen kyllä huomannut että joskus monesta nimestä on pientä haittaa - varsinkin kun sukunimemmekin on kaksiosainen.

Meillä kahdella lapsella on 2 nimeä ja yhdellä kolme nimeä vain siksi, että nimi olisi ollut vajaa ilman sitä kolmatta nimeä. Keskellä oleva nimi yhdisti kaksi muuta.



Eikä silti ole pitkä nimi.



Ja tuntuisi tyhmältä antaa 1 nimi. Kyllä koko nimi on tärkeä, vaikka ne muut nimet ei olekaan käytössä.

Omat lapseni sai molemmat 3 nimeä, en voisi oman kokemukseni pohjalta tehdä niin, että toinen saisi 2, toinen 3.

ja se yhdisti sekä äidin että isän suvun nimiä. Siksi. Lapsesta tuli " Oskari Olli Juhani" .



Ensimmäisellä ja kolmannella lapsellamme on kaksi etunimeä. Tukehdutko nyt iltapalaasi?

ja höh sanon minä. eiköhän sitä ole harrastettu jo 60-70-luvulta lähtien...



Taitaa av:n teinari mammat taas vauhkota....



Ja miksi lapsillani on kolem nimeä, johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että sekä minulla että miehelläni on myös kolme nimeä. Ja halusimme antaa niin myös kaikille lapsillemme. Piste.

RisaMaya:

Nimet muistuttavat siitä, etten ole vain minä, vaan myös osa " Virtasten" sukua.

Ööö tota, eikös sitä varten sitten ole se " Virtanen" siellä etunimien lopussa?! ;)

Esim koulussa ja muissa virallisissa tilanteissa opettaja sanoisi viittaajalle: " Ville Jalmari Oskari ole hyvä ja vastaa" .



Isälläni on vain yksi nimi. Minusta se on harmi. (Hänen isänsä on ortodoksi ja heillä oli tapana niin. Kääntyi luterilaiseksi kylläkin sitten myöhemmin.)