Neljävuotias pelkää nukkua yksin omassa huoneessa, mikä avuksi?

Haluaisi aina nukahtaa meidän sänkyyn.

Sanoo aina että isi kantaa mut sitte omaan sänkyyn.

Vaikka miten yritetään et äiti tai isi on sen aikaa et nukahat, ei kelpaa, haluaa aina meidän sänkyyn nukahtaa.

Sitten alkoi yölliset kävelyt meidän sänkyyn ja nyt ei suostu ollenkaan nukahtamaan omaan sänkyyn. Itkee vain hädissään. Ja uskon, että hätä on ihan oikea, eikä mikään kikka saada tulla meidän sänkyyn. Jos nyt otetaan lapsi nukahtamaan meidän sänkyyn, niin jääkö tapa päälle vai miten pitäisi toimia?

*Yövalo

*Unikaveri

*Keskustelut siitä, miten äiti ja isi on ihan lähellä ja kuulee kyllä jos lapsella joku hätä. Kerrataan, että ovet on lukossa, ikkunat kiinni, missään ei ole rakoja eikä aukkoja, mistä öttimönkiäiset tai möröt pääsisi sisälle, tarkistetaan yhdessä vaatekaappi ja sängyn alus...

*Vakuutetaan, että jos joku hätä yöllä tulee, niin äiti tai isä on viivana paikalla, ei tarvi kuin huutaa/tulla hakemaan.



Joinakin iltoina näihin rituaaleihin menee aikaa todella kauan ja monta kertaa lapsi tulee olkkariin sanomaan, että ei voi nukkua kun pelottaa. Aina sitten aloitetaan homma alusta, kerrataan että sulla on yövalo päällä, rakas unikaveri kainalossa, äiti ja isä ihan lähellä jne. Kuitenkin päättäväisiä ollaan ja lopulta aina todetaan yhdessä, että lapsella ei ole mitään hätää ja voi jäädä sänkyyn nukkumaan. Ja että saa tulla kertomaan, jos pelottaa.



Toisaalta voi mennä viikkoja, että lapsi jää joka ilta kiltisti omaan sänkyyn.

Nukutaan kaikki samassa huoneessa, ei siinä ole mitään ongelmaa. Pelkäähän ne lapset kaikenlaista.

On annettu tulla meidän viereen. Voi olla väärä tapa, mutta meille on ollut helpoin näin. Välillä nukkuu monta viikkoa yöt omassa huoneessa.

Minä ottaisin lapsen pelot ihan tosissaan. Itse kärsin vieläkin siitä että minut " manipuloitiin" nukkumaan yksin huoneessani alle kouluikäisenä. En uskaltanut sanoa vanhemmille vastaan vaikka pelkäsin niin että oli järki lähteä.



Mitä jos sijoittelisitte lapsen huoneeseenne niin että telkkarin ruutu ei ole häneen päin ja käyttäisitte kuulokkeita ettei hän kuule ääniä? Teidän läheisyytenne ja telkkarin valonhohde voisi rauhoittaa.



Tietysti voisitte kokeilla myös satukasetteja iltaisin sinne lapsen omaan huoneeseen. Keskittyminen tarinaan voisi auttaa unohtamaan pelotuksen aiheet.