Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisesta suhteesta narsistin kouriin.
21.05.2007 |
Olin parikymppisenä suhteessa varsinaisen hurmurin kanssa. Kännipäissään tämä mies tosin muuttui väkivaltaiseksi ja retuutti minua pitkin kämppää. Puolen vuoden jälkeen uskoin, että en voi muuttaa häntä.
Nyt olen naimisissa henkistä väkivaltaa käyttävän kanssa. Olen ruma, tyhmä ja laiska paska. Ulkopuolelle elämämme näyttää varmasti hienolta: hyvät duunit ja liksat, iso velaton talo, autot, terveet lapset. Molemmat liikunnallisia ja panostetaan ulkonäköön. Huomiota satelee kaikilta muilta, mutta oma ukko vittuilee koko ajan. Miksi en osaa lähteä tästä suhteesta? Oli jotenkin helpompaa, kun oli mustelmia, mutta nämä jäljet eivät näy ulkopuolisille.
Kommentit (6)
Tietenkin hän on ollut ensimmäiset vuodet ihana ja muuttunut pikkuhiljaa. Lähde ennen ko miehesi pilaa lastesikin elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itse huomaan, että olen saanut omalla käytökselläni miehestäni todella ikäviä piirteitä esiin, sellaisia joita hänessä ei alkujaan ollut. Ei todellakaan mitään noin pahaa kuin mistä ap. puhuu mutta kuitenkin.
Joten: ratkaisun avaimet saattavat ap. olla sinun käsissäsi. Ainakin siinä mielessä, että kun tuollaisen paskamiehen jätät, niin et uutta tilalle ota ennen kuin olet asiasi selvittänyt. Voi myös olla, että jos kokoat itsesi, ja todella näytät miehellesi, että sinun ylitsesi ei kävellä, omakin suhteenne muuttuu.
Se kyllä ikävä kyllä menee yleensä niin, että ihmiset opettaa muille kuinka heitä pitää kohdella. Ja toisaalta valitsevat seurakseen sellaisia ihmisiä, jotka vahvistavat omia uskomuksia esim. miehistä. Näin ainakin mulla, kunnes oikeasti käsittelin asiani ja selvitin itselleni oman arvoni.
mutta silti pidin henkistä väkivaltaa liittomme suurimpana ongelmana. Minä olin aina se kakkonen meillä, minua ei tarvinnut huomioida eikä minun tarpeisiini tarvinnut reagoida.
Ei ne narsistit alussa todella nahkaansa paljasta. Vakiinnuttavat olonsa ja sitten kun on myöhäistä katua, iskee realiteetit päin näköä.
Omassa kurjassa liitossani onnistui säilyttämään itsekunnioituksensa vain jatkuvalla taistelulla, jatkuvalla oikeuksien penäämisellä ja puoliensa pitämisellä. Ja se jos mikä on väsyttävää - ja kaukana onnellisesta parisuhteesta.
Kannattaisi ap varmaan käydä juttelemassa jonkun kanssa, joko yksin tai miehen kanssa yhdessä. Esim. perheneuvolan kautta voi päästä psykologille tms., joka auttaa näkemään missä on vika ja mitä voisi tehdä. Itseä se auttoi näin jälkikäteen. Liittoa ei voinut pelastaa, mutta oman mielenterveyden kyllä.
www. narsistienuhrientuki. info -> keskustelusivut -> siirry keskustelupalstalle (ei tarvitse rekisteröityä)
Ap, älä nyt todellakaan ala syyttää itseäsi! Narsismi on sairaus, ja narsisti tarvitsee hoitoa. Olen itsekin narsistin kanssa elänyt, ja voin kyllä sanoa, että ei se narsku siitä sillä parane, että itseään alkaa puolustaa. Asia on nimittäin niin, että narsistilla ei omasta mielestään ole minkäänlaista ongelmaa.
Seuraavan kerran kun heittää jotain loukkavaa, sano vaikka sarkastisesti että " ehe ehe kun sulla on pieni vehe" tai jotain muuta ihan yhtä älytöntä. Älä anna miehesi nähdä että hänen sanoillaan on sinuun vaikutusta. Tai sano hänelle seuraavan kerran kun sinua haukkuu, että " tuopa on tosiaankin sivistynyttä ja aikuismaista käytöstä, onneksi olkoon vaan" . Opettele antamaan samalla mitalla.