Puuh! Olin vauvavahtina tänään 5 tuntia.

Urakka vaati vain 139 hengityksen tarkistusta, 16 takertumisrefleksin kokeilemista, 10 pelonsekaista haparoivaa nostamista varmana siitä että vauvan niska nytkähtää jollain ihmeen ilveellä poikki (Tai sitten sille sattuu jotain muuta josta en oikein tarkkaan tiedä. Tiedän vain, että tukematta niskaa vauvaa ei saa nostella). 34500 teputtavaa askelta ympäri kämppää vauva sylissä, 13 kehtolaulua väärällä nuotilla ja yksi ylirasittunut käsivarsi joka tärisee vieläkin. Kaksi syöttöä ja kolme syötön yritystä. Vauvan epätoivoinen nytkyttäminen röyhtäisyn aikaansaamiseksi, joka ei onnistunut. Laatta lensi sitten kun vauva oli selällään sängyllä (potentiaalinen kuolema siis siinäkin sangen lähellä). Nyt on pilalla sängynpeitto ja jotain muutakin on varmasti peruuttamattomasti pielessä, koska se vauvahan pitää röyhtäyttää jostain syystä jota en myöskään tiedä. Vaipanvaihto oli kamalaa kun se pylly piti pestä ja vauva tietenkin pieraisi märän pierun päälleni kun yritin sitä hellästi kylvettää. Pöydällä se sitten kiljahteli onnellisena, ja syykin selvisi: toveri päästi pissat päälleni silkasta autuaasta alastomuuden tunteesta. (Kai. En tiedä sitäkään.) Äiti oli ohjeistanut että pippeli piti jotenkin siirtää vaipassa, mutta senkin paniikissa unohdin. Onkohan se vaarallista? En kehdannut sanoa sitä äidille, kun tuli poikaansa hakemaan. Ehkä se ei huomaa.



Nyt kuulkaa arvon leidit olen aivan puhki. Enkä todellakaan tiedä onko minusta koskaan äidiksi. Hatunnosto teille kaikki äidit ja hyvää joulua!