Lue keskustelun säännöt.
En jaksa alati kiukuttelevan 1v kanssa, en tiedä mitä tehdä.
27.10.2006 |
On ollut ihan vauvasta asti vaativa, ns peruskiukkuinen, nyt reilu 1-vuotiaana tämä piirre vaan pahenee. Kiukuttelee lähes joka asian kanssa. Lämmintä ateriaa ei syö ollenkaan, ei puuroja, ei mitään vaikka kuinka hyvää olisi. Hedelmänpaloja ym ns sormiruokaa syö, vaihtelevasti. Maito maistuu. Mutta muuten kakistelee ruoat ulos, purskuttaa, pyörittää päätä, viskelee lattialle tai sotkee muuten vaan. Ei viihdy kauaa missään, huutaa ostoskärryissä, rimpuilee, joka paikassa pitää olla vöissä (esim syöttötuolissa). Ei viihdy oikein missään. Ainoa hyvä puoli on että nukkuu suht hyvin nykyään (pienempänä ei nukkunutkaan). Kiipeilee niin että esim ruokapöydän tuolit on nostettava pöydälle tai on alta aikayksikön pöydällä. Lapsi ei ole juuri koskaan iloinen ja aurinkoinen vaan lähestulkoon aina tyytymätön. Olen yrittänyt kaikkeni mutta itseltäkin alkaa voimat olla lopussa, on jotenkin tunne että lapsi ei ole normaali vaikka neuvolassa sanottiin että normaali vilkas lapsi. Silti mietin, tuliko synnytyksessä hapenpuutetta tai jotain joka olisi aiheuttanut jonkun vaivan hänelle...? Imukuppia viivytettiin melko pitkään (pitkä ponnistus).
En enää tiedä mitä tekisin, olen jatkuvasti itsekin nykyään pahantuulinen ja aamulla ei jaksaisi sängystä nousta kun tietää millainen päivä on tulossa. Ja vaikka olen ollut positiivinen tähän asti, ja jaksanut lapsen kanssa tsempata ja koettaa olla hyvä äiti niin silti ei mitään muutosta tule vaan lapsi on oikeasti, kaunistelematta, todella kiukkupussi. Nytkin raapii pattereita jollain lelulla ja naureskelee. Tekee kaikkea mitä kiellän...
Mitä minä teen??! Voiko näin pienelle vaatia mitään tutkimuksia että selviäisi onko hänellä jokin vaiva vai onko muuten vaan sitten luonteeltaan tällainen (mitä on vaikea uskoa).
Kiitos ystävälliselle vastaajalle.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kiipeilemään. Leikit ei tunnu kiinnostavan.
ap
Noin pieneltä on vaikea tutkia mitään ja siksi tutkimukset tehdään isompana jos on aihetta. Tuosta selityksestä tulee mieleen että ei olisi mahdotonta olla jokin häiriö. Olisko ap,llä mahdollista lapsen kanssa käydä jossain liikuntaryhmässä jossa lapsi saisi purkaa energioitaan ja riehua kunnolla että olisi kotona tyytyväisempi? Jos kyse on purkamattomasta energiasta niin se voisi auttaa. Ja jätä napsiminen pois, hedelmien yms puputus ei auta syömään lämmintä ruokaa. Täällä nyt 2v yrittää määrätä syömisiään kovasti ja aina vaan pitäs saada hedelmää tai muuta makeaa. Väliin joutuu rajoittamaan kovastikin muun kun perusruoan antamista. En siis anna puputtaa ylimääräisiä.
Minusta lapsen kanssa oli kaikkien vaikeinta juuri 1-2v. Menee joka paikkaan, ei puhu, ei välttämättä silti vielä kävele, täytyy vahdata koko ajan, ei juuri osaa leikkiä yksin jne.
Meillä on myös yksivuotias (15kk) eikä hänkään syö mitään ruokia. Oksentaa jos yrittää laittaa jotain lusikalla suuhun. Todella hankalaa, mutta uskon että ajan kanssa alkaa syömään. Pakko kuitenkin antaa jotain mutustettavaa ainakin joskus. Ei ole niin helppoa tällaiselta muksulta " riistää" kaikkea puputettavaa. Meillä myöskin kuopus kyseessä. Kiipeilee myös heti ruokapöydälle jos silmä välttää, jos ehtii jonkun jäljiltä vessaan niin pönttö on täynnä kaikkea ja paperirulla vedetty kokonaan lattialle. Juoksee villisti joka paikkaan. Tosin on kyllä nauravainen eikä useinkaan kiukuttele, mutta nämähän ovat vain lasten luonne eroja.
Ehkä sinun lapsellasi on paljon purkamatonta energiaa, joka ilmentyy sitten tuolla tavalla negatiivisesti. Ulkoilkaa enemmän, kiipeilkää, hyppikää. Siinä kuuluu liika energia ja luulisi sen ruoankin maistuvan sen jälkeen. Älä anna puputettavaa vaan pidä tiukat ruoka-ajat.