MUITA JOILLA YRITTÄJÄ KUMPPANINA?? KUINKA JAKSATTE PYÖRITTTÄÄ ARKEA?

en kuulu tähän kerhoon että mies olisi paljon poissa. On viikonloput vapaalla ja arkisinkin 17-18 mennessä. Pystyy paljon joustamaan ja olemaan esim lapsen kanssa kotona jos lapsi sairastuu ym.... Itse olen kokenut miehen yrittäjyyden paljon helpompana kuin mitä se oli silloin kun mies oli palkkatöissä ja reissussa puolet vuodesta.

Lapsia on tasan yksi mutta siihen kyllä jääkin. Työajat on säännölliset suurimmaksi osaksi, mutta hän on ihan tajuton stressaaja. Siis hän ei voi hoitaa lasta, tehdä kotitöitä ym kun hänellä on niin kova STRESSI!!!! Ihan tajutonta. Pysys siellä töissä, mutta hän haluaa kuulema tulla kotiin meidän luo, unohtamatta mainita STRESSIÄ. Voi vittu, menis vaikka ulkopuoliselle töihin niin ei olsi sitä jatkuvaa stressiä

Mutta kyllä mä olen tähän jo tottunut. Mun ois varmaan vaikea sopeutua siihen että mies olisi kahdeksasta neljään töissä.

Mulla on onneksi lapset jo pikkasen isompia, ei enää mitään taaperoita. Yrittäjän puolisona on ihna mukavakin olla. Mies kuitenkin saa itse päättää työaikansa ja lomansa. Nyt meillä jo sellainen tilanne, että miehellä on työntekijöitäkin ja on voinut jo jonkin verran löysätä omaa päiväänsä. Myös taloudellinen puoli on hyvässä kunnossa, ja on mukavaa kun pääsee nauttimaan siitä minkä vuoksi on kovasti tehnyt töitä. Siis mieheni yrityksessään ja minä täällä kotona.

jos ei sinulla edes ole lapsia??



Minä olen itse yrittäjä ja kotiäiti, joten ymmärrän molempia osapuolia...

On osannut vähentää vuosien varrella töitä. Lisäksi lomailemme talvella 2 viikkoa ja kesällä 3 viikkoa ilman töitä.

Miehen kanssa tekstailemme paljon.

Olemme myös lapsen kanssa kaksin kavereilla kylässä, kaupoissa (en edes muista koska olisimme olleet koko perheellä shoppaamassa), ulkoilemassa. Meillä on auto lapsen kanssa käytössä, mikä on kyllä ihan ehdoton, muuten kökkisimme aina kotona.

tekee pitkää päivää ja usein on viikonloppunakin jotain työjuttuja. Kaikkeen tottuu... Itselläkin on epäsäännöllinen työ josta onneks nyt åitiyslomalla. Ottaahan se välillä päähän kun mies on paljon pois ja kotona väsynyt, mut itse olen mieheni valinnut ja hänen kanssa haluan olla.

Puhutaan sit paljon puhelimessa ja kotona vietetään aika tiiviisti yhdessä kun siihen on mahdollisuus.

Minulle tämä sopii ihan hyvin, olen kai itsenäinen luonne. Sunnuntai on meillä perhepäivä, jolloin ollaan yleensä kaikki yhdessä, ja se riittää. Minusta on mukavaa, kun saan kodin pyörimään ihan itse. Meillä asuva mieheni lapsi on jo koululainen eikä vaadi ihan jatkuvaa huomiota, mutta läksyjen ja kokeiden kanssa kyllä tehdään töitä useinkin. Tiesin tilanteen kun muutin heidän kanssaan yhteen ja rauhoitin muuta elämääni vastaavasti.

Miehelläni on kuitenkin ihan suht normaalit työpäivät, tulee viimeistään yleensä klo 18 kotiin, ja viikonloppuisin tekee tosi harvoin töitä (pari kertaa ehkä vuodessa). Eli ei sinänsä eroa siitä että kävisi jossain muualla töissä. Näin ei toki aina ole ollut, onneksi on saanut yrityksen niin hyvin menestymään, että tilanne normalisoitunut.

Mieheni tekee välillä todella pitkää päivää ja viikonloppuisinkin pitäisi oikeastaan tehdä, mutta nyt kun meillä on 3 lasta niin hän on pyhittänyt kaikki viikonloput MEILLE. Onneksi. Muuten en kyllä jaksaisi kun hän usein lähtee jo klo 8 ja palaa vasta 19-20 välillä... Jaksaisin varmasti paremmin, mutta kun olen lähes ilman tukijoukkoja ja asumme vielä paikassa jossa INHOAN asua.



Onneksi miehellä on talvisin paljon rauhallisempaa ja silloin vietämme paljon aikaa yhdessä, myös päivisin.



Ja on tuossa yrittäjyydessä hyvätkin puolensa: pääsen kyllä päivällä jonnekin ja mies voi silloin olla lasten kanssa. Se tuskin onnistuisi palkkatyössä!!! Ja satunnaisesti mies myös on ottanut vapaita päiviä ja olemme sitten tehneet jotain kivaa:-). Mies sanookin, ettei toisen leipään enää mene, ja samaa mieltä olen itsekin.



Niin itsellänikin siis yritys tosin aloitteleva, ja vapaata tämä on. Tosin vaikeaa kun molemmilla on epäsäännölliset työajat.

mua rassaa joskus, et mies tekee sunnuntainakin töitä. johtuu ehkä siitä, että mun lapsuudenkodissa oltiin aika tarkkoja siitä, että sunnuntaisin ei tehdä töitä. tai jos tehtiin, niin tosiaan ehkä kaksi kertaa vuodessa, kun oli erityisen kiireaika. sattumalta vanhempani olivat saman alan yrittäjiä kuin puolisonikin on.



puolisoni yrityksessä pystyisi järkkäämään hommat siten, että ei tarttis yleensä tehdä sunnuntaisin töitä. mut mieheni on ajoittain aika työhullu, saattaa lähteä aamusta töihin ja tehdä niitä yli puolen yön. just tällä hetkellä hänellä hieman enemmän aikaa, ja häntä näkee iltaisin.



mieheni on myös kova stressaamaan. vertaan häntä siinäkin vanhempiini, jotka mielestäni hoitivat hommat rennommin ja siitä huolimatta tulivat toimeen. vaan stressi voinee joskus olla hyväksi, jos sen voimalla saa sit paljon aikaiseksi. kunhan ei olisi liiaksi. lisäksi miehelläni ei ole ollut tätä yritystä vielä kovin montaa vuotta, niin ehkä kokemattomuuttaankin sit tulee stressiä, kun ei tiedä pysyykö yritys pystyssä vai ei.



meillä varmasti kuitenkin paljon helpompaa kuin joissakin toisissa yrittäjäperheissä, joten tsemppiä teille!

Mies tekee töitä 6 päivää viikossa, pitkiä päiviä. Eikä tietenkään pidä lomia. Jossain vaiheessa ahdisti mutta ei nyt oikeastaan enää. Harrastuksiin esim. salille haluaisin mutta en ehdi kuin sunnuntaisin ja silloinkin mieluummin olisin miehen kanssa kun en sitä paljon muuten näe.

Itse olen yrittäjän puoliso (ei lapsia) ja tuntuu, että olen aina täällä verkkarit jalassa istumassa kotona. Käyn toki töissä, mutta minun työpäiväni ovat 8 - 16.

mutta toisaalta kun pitäisi ajatella itseäänkin ja omaa hyvinvointiaan...

ja minä usean lapsen kotiäiti.



Ajoittain on rankkaa ja välillä taas päivät menee omalla painollaan eteenpäin.

En ole aktiivinen kuntoilija tai harrasta " oikeasti" mitään, eli olen aika vähään tyytyväinen. Aikaa säännöllisiin harrastuksiin ei kyllä juurikaan olisi. Mies tekee pitkää päivää, eikä työrupeamia voi oikein ennustaa.

Olen siis päivystämässä täällä kotona...



Tilanne rassaa silloin, kun olen väsynyt tai muuten alakuloinen. Enimmäkseen tottunut kuitenkin tähän. Ymmärrän sen, että miehen täytyy painaa duunia että voin hoitaa lapset kotona mahdollisimman pitkään. Tämä on myös oma valintani.



Taloutemme olisi paljon niukempaa, jos mies olisi edelleen toisen leivissä. Todennäköisesti kotiäitiys olisi jäänyt haaveeksi.

Meillä on kellontarkat rutiinit, joihin kaikki ovat tottuneet. Salille tai lenkille en pääse yksin muuten kuin illalla tai viikonloppuna, mutta jumppaan lasten kanssa ja käydään lenkeillä joko niin, että isompi (alle 3-v.) pyöräilee ja pienempi on rattaissa tai pieni on liinassa ja iso rattaissa.

viikonloput vapaat, paitsi aina se tuo työt kotiin, pari kertaa vuoteen jättää tietokoneen töihin, ja sittenkin on tietokoneet ja puhelin kotona ja puhelin hälyttää tuon tuosta - jos sitä ei sammuta. Sanomattakin selvää, että lomat vietetään korvessa, jossa ei puhelin toimi tai ulkomailla, jossa ei voi hoitaa mitään työasioita todellakaan mistään.

Auttelen miehen sähköpostiliikenteessä, joten jonkun verran pysyn perillä työasioistakin.

Viikonloput pyhitetään parhaamme mukaan joutenololle ja yhdessäololle.

Olen ma-pe yksin lasten kanssa (5 lasta). Mies aina yhteenmittaan koko viikon poissa (kuljetusalan yrittäjä). Välillä on tosi raskasta ja tylsää.

Mutta en kyllä yhtään kotityötä osaa tehdä jos tuo mies keskellä viikkoa onkin yhden päivän kotona. Siinä sitä sitten istutaan soffalla ja ihmettellään että mitä nyt? Jotenkin päiviin muodostuu oma rytminsä kun on lasten kanssa kotona ja kaikki pasmat sekaisin kun " ylimääräistä" väkeä kotona =O)

Itse käyn myös työssä ma-pe klo 8.30-15.00

Lapset 2v ja 8kk ikäiset. Mies painaa työtään, ja rakentaa samalla meille taloa. Koittaa olla omassa työssään ma-to aamusta iltaan ja raksalla pe-la aamusta iltaan. No, ei ihan onnistu, harvoin perjantaina pääsee raksalle.



Välillä ärsyttää aivan hulluna. Mutta sitten taas,tässä on hyviäkin puolia: jos mulla joku meno keskellä päivää ja tiedän sen tarpeeksi ajoissa, pääsen ilman lapsia kunhan vaan merkkaan sen miehen kalenteriin. Aamut meillä ollaan koko perheellä, mies lähtee 9 aikaan lähes aina töihin.



Sitten helpottaa kun raksa valmis... ELi koska siis???