Saatteko valituksia koulusta lapsianne koskien??

Osittain olet aivan oikeassa mitä olet kirjoittanut. Mutta, mutta näkökulmasi ovat todella jyrkkiä ja olet todella suvaitsematon. Tiedätkö että vaikka kuinka haluaisimme, emme saa tätä maailmaa siloiteltua pehmeäksi silkiksi rakkaille kullannupuillemme. Ikinä koskaan emme saa kitkettyä erityislapsia pois keskuudestamme, kuten spitaaliset aikanaan eristettiin omalle saarelle.



Voisiko lähteä siitä, että nämä niin sanotut normaalit lapset opettaisivat ja antaisivat esimerkkiä omalla käyttäytymisellään näille vilkkaille? Voisiko nämä ad/hd lapset antaa myös idearikkaina hyviä leikinalkuja? Olen huomannut, että mitä enemmän näitä erityislapsia lapsia syrjii tai jättää leikeistä pois, sitä enemmän he häiritsevät. Tulee ns. negatiivisen kehän kierre.



Normaalit lapset osaavat olla myös ilkeitä. He saattavat lällättää porukassa ja olla täysin huomioimatta erityislapsia.

Mikä oikeus meillä ihmisillä on elää ja olla täällä maailmassa yleisesti ottaen, kuka sen osaa määritellä oikeudenmukaisesti?



Mitä keinoja ja välineitä hankalien lapsien kanssa voisi ottaa käyttöön? Ryhmässä missä on kaikenlaisia lapsia, kaikki (normaalit) lapset oppivat miten käsitellä tälläisiä kavereita ja vastaavasti häiriköintiin taipuvaiset oppivat hyvää käytöstä muilta lapsilta. Jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi sellaisena, kuin on.



Kun mennään työmaailmaan nämä poissuljetut ja syrjityt ovat jo alistuneita ja helppoja kohteita työpaikkakiusaamiselle. Jos oppii pienestä pitäen hyväksymään ja kasvamaan ympäristössä, johon mahtuu kaikenlaisia tempperamentteja niin on helpompi elää myös aikuisena ja oppia työskentelemään työyhteisössä.



Mieti hetki mitä sinä tekisit jos sinulla olisi vilkas erityislapsi? Onko sinulla jotain hyviä ideoita tai keinoja miten sinä toimisit tilanteissa kun sinun lapsesi sotkee muiden leikit?



Meidän lapsi oli tämä hankala ja ilkeä tapaus. Hän lopetti häiriköinnin kun selvisi, että häntä provosoidaan, ei oteta leikkeihin ja laitettiin muiden kolttoset hänen piikkiin.



Nyt lääkitys ja hänet on sen ja muiden tukitoimien avulla saatu käyttäytymään yhteisön toivomalla tavalla.

En todellakaan ole sitä mieltä, että erityislapset pitäisi eristää ns. normaaleista lapsista. Mutta esimerkiksi jumpparyhmään, jonka ohjaajina on 2-3 yläasteikäistä, korkeintaan lukioikäistä tyttöä, vailla minkäänlaista kasvatusalan koulutusta, erityislapset eivät mielestäni kuulu. Ohjaajilla kun ei ole kykyä, taitoa eikä varmaan haluakaan ottaa näiden lasten tarpeita huomioon. Itseänikin epäilytti jättää lapseni tunniksi näiden nuorten tyttöjen ohjaukseen, mutta uskalsin kuitenkin, koska lapseni on tottelevainen ja pärjää hyvin ryhmässä. Mielestäni erityislasten vanhempien tulisi ihan itse ymmärtää, millainen paikka on sopiva heidän lapselleen, ja onko toimiminen tällaisten ohjaajien ohjaamassa ryhmässä kenties liian vaikeaa lapselle.



Päiväkodissa olen keskustellut, samoin muut vanhemmat, näiden adhd-lasten tapauksista lähinnä siinä mielessä, että henkilökunnan olisi syytä muuttaa toimintaansa. Ei kukaan ole ajamassa näitä lapsia pois, mutta olemme (oikeutetusti) sitä mieltä, että myös meidän lapsillamme on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, ruoka- ja unirauhaan. Päiväkodin henkilökunnan pitäisi olla sen verran ammattitaitoista, että he osaisivat hoitaa tilanteet sillä lailla, etteivät muut lapset kärsisi. Toisin sanoen erityislasten pitäisi saada oikeanlaista ohjausta, jotta hekin pärjäisivät ryhmässä. Tätä ei ole lapseni päiväkodissa tapahtunut, vaan tilanne on kaoottinen joka ikinen päivä, ja siksi me vanhemmat kapinoimme, emme siksi että haluaisimme erityislapset pois omiemme joukosta. Nykyinen tilanne ei ole yhdellekään lapselle hyväksi.

En yritä siloittaa maailmaa lapselleni, hän on joutunut kokemaan pettymyksiä ja normaaleja riitoja ikätovereiden kanssa jo monta kertaa, ja se on vain hyvä asia, kasvattaa luonnetta! Mutta en myöskään halua että hän joutuu kärsimään päiväkodin henkilökunnan riittämättömyyden ja kenties motivaation puutteen takia. Enkä missään nimessä hyväksy sitä, että tyttäreni kimppuun käydään (hän ei lyö/pure muita lapsia, miksi muut sitten saisivat purra häntä?). 3-vuotiaaseen lapseen kun sattuu ihan tasan tarkkaan lujaa jos häntä purraan, lyödään, potkitaan tai revitään hiuksista, oli tekijänä sitten erityislapsi tai ei! Tässä asiassa en suostu YMMÄRTÄMÄÄN paremmin, koska kyseessä on erityislapsi. Mutta edelleenkään en siis syytä lasta itseään, vaan päiväkodin " ammattikasvattajia" . Ja kaikkein vähiten ymmärrän sellaisia erityislasten vanhempia, joiden mielestä heidän lastensa pitäisi vaan antaa riehua ja vahingoittaa toisia lapsia, koska heillä on sairaus ja sitä täytyy ymmärtää. Ei, ei, ei...Sellaiseenkin olen törmännyt.

On ikävää jos teille tehty liian hepposin perustein diagnoosi. Näin voi olla muissakin tapauksissa jossa lapsi selviytyy melko hyvin tavallisella luokassa, harrastuksissa, on kavereita jne.



Itselläni on erityislapsi, jolla ei ole mitään diagnoosia. Häntä hoitava taho (psykiatrian poliklinikka) ei ole haluunnut tehdä diagnoosia, koska sanovat sen voivan haitata myöhemmässä vaiheessa. Lapsi siis kuitenkin hoidossa ja erityisluokalla.



T. 43

Se kieltää kaikki väritysaineet ja säilitysaineet ja valkoisen sokerin.

Luultavasti muutakin. Väittävät että 80% lapsista hyotyy siitä.



Minäkin ihmettelin tuota 42:sen väitettä.



Lapsena minä olin se ylivilkas ja en koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa. Tuttava perheessä oli kovin hiljainen tytto ja heille oli tullut avioero ja he pyysivät minua usein kylään juuri sen takia että heidän mielestä tytto oli liian hiljainen ja minun seurassa hän ei sellainen ollut.



Olen myos kuullut että urheilu on terapiaa adhd lapselle.



Missä on nuo adhd vertaisryhmät? Onko sellaista yahoo ryhmää.



Minua kiinnostaisi.

Kiitos kun jaksoit vielä kommentoida asiallisesti. Ymmärrän sinua aika pitkälle. Olen itse erityislapsen äiti ja siksi aluksi ihmettelin ensimmäistä kirjoitustasi, koska se oli jyrkempi kun tämä toinen teksti.



Meillä ollaan vuosien saatossa käyty monenlaisia palaveri-, lääkäri-, neurologi- ja terapiakäyntejä. Olen ollut lukuisissa jälkiselvittelyissä mukana. Aina kun lapsestamme tuli valitus siihen reagoitiin, yritettiin selvittää ja joka kerta pyydettiin anteeksi. Kotona vielä puhuttiin ettei saa käyttäytyä huonosti muita kohtaan. Minua harmittaa, koska ikinä ei pyydetty mitään anteeksi meidän lapselta. Tilanteet eivät joka kerta alkaneet ja johtuneet meidän lapsesta. Lapsemme käy myös terapiassa.

Eli tukimuotoja on ollut paljon. Kaikkeen ollaan tartuttu kuin viimeisenä oljenkortena. Ollaan itketty ja rukoiltu lapsemme käytöksen takia usein.



Kyllä päiväkodeissa tulisi olla valmiuksia erityislasten kanssa olemiseen ja ohjaamiseen. Kunnat säästävät ja näin tärkeät henkilökohtaiset avustajat jäävät saamatta. Meillä kaikilla on oikeuksia ja velvollisuuksia. Täällä maailmassa emme tule koskaan saamaan kaikkea oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti. Olen sitä mieltä jos esim. ad/hd lapsi on ympäristölle fyysisesti vaarallinen, silloin tilanteeseen tulee puuttua heti ja miettiä miten näitä tilanteita tulisi ennakoida paremmin.



En osaa sanoa mitä teidän tulisi tehdä enemmän, jotta lapsenne fyysinen koskemattomuus toteutuisi? Vaikea tilanne kaikille osapuolille. Kaikki mahdolliset inhimilliset keinot käyttöön, vaikka se kuluttaakin voimavaroja. Päiväkodissa usein lto pätevyys olla erityislasten kanssa ei ole riittävä. Leikki ja laulu ei aina riitä, täytyy tietää lapsen perhetilanne ja elämänhistoria.



Jaksamista sinulle ja turvallisia päiviä lapsellesi päiväkotiin, toivon sitä vilpittömästi.

viimeksi tänään

ja kertoo oman mielipiteensä asiasta. Sitten opettaja tai minä soitamme toisillemme, kumpi ekana ehtii. Yritämme keksiä ratkaisun yhdessä miten edetään. Lapsen kunto yritetään ottaa huomioon.



Toistaiseksi olemme saaneet jonkinlaiset ratkaisut aina syntynään mutta oikeaa parannusta ei ole tapahtunut, mikä on vahinko. Päivä kerrallaan siis ja vain yhdelle päivälle sen päivän murheet, se on metodini jota yritän noudattaa, etten palaisi loppuun.

Vierailija:

Minua harmittaa, koska ikinä ei pyydetty mitään anteeksi meidän lapselta. Tilanteet eivät joka kerta alkaneet ja johtuneet meidän lapsesta.

sitä yhtä lasta mitä on helppo vihata syytetään ensimmäisenä ja jos lopulta käykin ilmi että syypää olikin joku toinen niin ei siltä ' vaikealta' lapselta anteeksi pyydetä.

saa, koska kolmasluokkalainen poikamme on pääasiassa todella kiltti koulussa. Opettajat ennemminkin kehuvat. Tosin kyllä oli tänä vuonna ekan kerran jälkässä, kun oli kiikkunut tuolilla.

poika jättää läksyjä tekemättä ja häiritsee tunteja juttelemalla kavereidensa kanssa..kaikkea ollaan kokeiltu. Nyt menossa kotiaresti.

lapseni ei kuitenkaan ole ilkeä eikä mielestäni koskaan ole tahallaan ketään vahingoittanut.



Jonotetaan nyt aikaa tutkimuksiin

Niissä on sivuvaikutuksia ja on muitakin tapoja auttaa adhd lapsia.



Se lääkitys tässä asiassa pelottaa eniten.

Miksi ympäristo ei voi hyväksyä vilkkaita lapsia sellaisena kuin mitä ovat?

Vierailija:

Niissä on sivuvaikutuksia ja on muitakin tapoja auttaa adhd lapsia.

Se lääkitys tässä asiassa pelottaa eniten.

Miksi ympäristo ei voi hyväksyä vilkkaita lapsia sellaisena kuin mitä ovat?

mutta eikös ad/hd:ssä ole kyse ihan muusta kuin vain vilkkaudesta. Keskittymiskyvyttömyys häiritsee oppimista sun muuta, joten eikö se ole lapsen parhaaksi, jos tähän tulee apua.

aluksi oli sivuoireina päänsärkyä, ei muuta. Käyttäytyy suht hyvin koulussa, ilman lääkettä ei tulisi mitään.



Annetaan lääkettä, että lapsen elämä helpottuu ja hän ei saa ns. hullun leimaa. Hän pystyy keskittymään ja olemaan oppitunnilla hiljaa. Hän saa myönteistä palautetta ja hänellä itsellään on parempi olla. Jatkuva negatiivisessa kehässä eläminen on tuskaa hänelle ja muille.



Suosittelen kokemuksen perusteella lääkitystä!

metyylifenidaatteihin tulee riippuvuus. Kun vielä adhd-henkilöillä muutenkin on tavallista suurempi riippuvuustaipumus, matka huumekuvioihin ja " itselääkintään" on pelottavan pieni.

Meillä lapsi ei kysele viikonloppuisin ja kesälomalla lääkettä ollenkaan, joten älä sano sellaista mitä et tiedä. Lääke ei aiheuta riippuvuutta.



Kokemuksella.

ja 10 on myös keskustellut monien muiden adhd ja asperger-lasten vanhempien kanssa, joille riippuvuusasia on tuttu. Juuri sen takia lääkärit eivät suosittele lääkettä muiksi kuin koulupäiviksi...

yllättävää ettei esim. ad/hd -liitto ole tiedottanut asiasta laajemmin. Osaatko kertoa koska alkaa riippuvuus ja millätavoin se ilmenee?



Meillä tätä riippuvutta ei todellakaan ole ja en ole kuullut aiemmin keneltäkään asiantuntijoilta tästä esim. sopeutumisvalmennus ym. tilaisuuksissa.



Olisiko sinulla linkkiä esim. nettisivua tai jonkun kirjan nimeä missä olisi tutkittua tietoa lisää?



Kiitos kun valistit asiassa!

Onko teillä muilla adhd laseten vanhemmilla se? Kuulemma ei ole niin harvinaista

kai tiedät et hoitamaton sairaus aiheuttaa vielä enemmän ongelmia? Ei adhd:n alttius päihteisiin kasva jos lasta hoidetaan oikeilla lääkkeillä, sehän vaan auttaa lasta selvitymään elämästä paremmin ja voi näin jopa vähentää päihderiskiä