Saatteko valituksia koulusta lapsianne koskien??

Googlasin vähän, ja tällaista löytyi:



http: //en. wikipedia. org/wiki/Charles_Godfrey_Leland



Olisikohan oikea kirjoittaja?

kevyttä ironiaa...

No siksi, että nämä ylivilkkaat, keskittymishäiriöiset HÄIRITSEVÄT todella pahasti muita, ns. normaaleja lapsia. Oma esikoinen on tosin vasta päiväkoti-ikäinen, mutta on jo nyt joutunut kärsimään ylivilkkaiden takia. Päiväkodissa on 2 " aadeehoodeetä" (diagnooseista en tiedä, mutta erittäin vilkkaita ja hankalia ovat) jotka jatkuvasti häiritsevät toisten ruokailua, leikkejä, yhteisiä lauluhetkiä, meluavat satutunnilla ja päiväuniaikaan...seurauksena on se, että yksikään 3-4-vuotiaista ei saa rauhassa nukuttua, ja ovat sitten ihan väsyneitä koko loppupäivän. Olen puhunut asiasta päiväkodin johtajan kanssa, ja niin on moni muukin vanhempi. Mielestäni minun lapsellani (eloisa, vilkas, puhelias, mutta kuitenkin tottelevainen ja keskittymiskykyinen) on täysi oikeus saada syödä rauhassa, nukkua rauhassa, lukea kirjaa ilman että se revitään kädestä, leikkiä ilman pelkoa siitä että tarhakaveri tulee repimään tukasta tai puremaan (sitäkin on tapahtunut). Pitäisikö mielestäsi ylivilkkaan lapsen häiriökäyttäytyminen vaan hyväksyä, pitäisikö adhd-lapsen oikeuden olla oma itsensä mennä kaikkien muiden viihtyvyyden edelle? Mielestäni EI.

Tytön jumpparyhmässä on myös eräs ylivilkas tyttö, joka häiritsi ryhmässä niin kovin, että hänen äitiään pyydettiin olemaan tuomatta tyttöä sinne enää. Äidin mielestä se oli väärin, meidän muiden äitien mielestä oikein, sillä jos yksi lapsi ei mukaudu ryhmän sääntöihin (sääntöjä pitää olla!) eikä suostu seuraamaan opetusta, niin miksi muiden lasten (ns. kilttien) pitäisi kärsiä sen takia?

Vierailija:

Miksi ympäristo ei voi hyväksyä vilkkaita lapsia sellaisena kuin mitä ovat?

Useimmiten adhd:llä vähän tai ei ollenkaan kavereita, eli sosiaalisia ongelmia. Koulussa myös ongelmia kun ei jaksa paikoillaan olla. Opiskelusta ei tuu oikein mitään paitsi ehkä erityisluokassa tai avustajan auttamana.



Myös muut käytöshäiriöt lisäksi yleisiä.



Johan on adhd menny helpoksi kun ihan vaan normaalissa luokassa ollaan, numerot hyviä, ei ongelmia opejen tai kaverien suhteen..



Ettei vaan ois annettu diagnoosia liian hepposin perustein?



Itse kertoisin asiasta. mielestäni olisi parempi et ympäristö tietäisi ettei lapseni ole tahalleen häirikkö vaan johtuu sairaudesta. sairaus helpompi ihmitsen hyväksyä kuin muuten vaan häirikkö

Vierailija:

Pitäisikö adhd-lapsen oikeuden olla oma itsensä mennä kaikkien muiden viihtyvyyden edelle? Mielestäni EI.

Jos yksi lapsi ei mukaudu ryhmän sääntöihin (sääntöjä pitää olla!) eikä suostu seuraamaan opetusta, niin miksi muiden lasten (ns. kilttien) pitäisi kärsiä sen takia?

Useimmiten näitä lapsia voidaan ohjata tavalla, joka vähentää häiriökäyttäytymistä huomattavasti JA JOKA ON EDUKSI MYÖS MUILLE RYHMÄN LAPSILLE - mutta joka valitettavasti vaatii vähän muutakin kuin sen, että sanotaan sääntöjä olevan. Se vaatii paljon viitseliäisyyttä ja arvostelukykyä siitä, mikä kulloinkin on tärkein juttu. Monet vilkkaat ja etenkin add- ja asperger tyyppiset lapset eivät häiriköi vilkkautensa takia vaan siksi etteivät ymmärrä heille väärin esitettyjä kaskyjä ja ohjeita: ne tulevat liian nopeasti, liian abstrakteina, liian lähellä toisiaan.

Muut lapset voivat seurata esimerkiksi 6. lauseen ohjetta jumppareitin kiertämisestä tietyssä järjestyksessä tietyin tehtävin, mutta nämä eivät. Muuta ryhmää ei kuitenkaan haittaisi yhtään, että reitti käytäisiin läpi kohta kerrallaan ja ohjeita toisteltaisiin aina välillä. Päinvastoin, hekin saattaisivat siitä hyötyä. Mutta liian moni opettaja ja ohjaaja on sitä mieltä että " minä sanon kerran ja sen on mentävä perille - ja jos/kun ei mene, vika on opettajan mielestä lapsessa ja lapsen auktoriteettihäiriössä eikä suinkaan siinä että opettaja olisi voinut antaa käskynsä vähän selvemmin ja kenties vielä toisenkin kerran" .

TOinen asia on, että kun adhd tai asperger-tyyppinen lapsi ei pysty keskittymään tai alkamaan tehtäväänsä, hän usein hyötyisi siitä että opettaja taputtaa olkapäähän ja ojentaa kynän käteen tai katsoo silmiin ja sanoo että nyt alketaan tästä. Muu ryhmä ei kärsi kohtuuttomasti. Sen sijaan jos otettaja vain toistelee- tai pahimmassa tapauksessa huutaa - että nyt pitäisi jo tehdä, se vain sekoittaa keskittymishäiriöistä lasta lisää. Eikä taatusti vähennä muun ryhmän kärsimystä vaan lisää sitä: häiriö ei synny pelkästää siitä että yksi lapsi tekee jotain muuta kuin mitä pitäisi vaan myös siitä, että opettaja jatkaa selvästi turhien käskyjen toistelemista ilman tuloksia...

ensimmäinen kysymys oli että oletteko kertoneet asiata lapselle. TÄmä on minusta käsittämätöntä, jos kyse on jo kouluikäisestä lapsesta. TOTTAKAI LAPSELLA ON OIKEUS TIETÄÄ!



Ensinnäkin lasta tutkitaan ties kuinka pitkään ja monta kertaa ja teetetään vaikeuta tehtäviä - tietyenkin hänellä on oikeus tietää, miksi, ja mitä tutkimuksissa selviää.



Toisenakin diagnoosi selvittää lapselle itselleen ettei hän ole sellainen kuin on pahuuttaan tai ilkeyttään tai tyhmyyttään. Sama kuin lukihäiriössä: lapselle pitää kertoa, jotta hän osaa suhtautua ongelmaansa oikein. Jotta hän osaa yrittää parhaansa ja nähdä sen tarpeellisen vaivan, jotta hän tietää, että vaivannäkö palkitaan ja että hän VOI oppia ja VOI olla kunnolla sen sijasta että olisi esim tyhmä tai peruspaha.



Muille kertominen on eri asia. Opettajille kannattaa yleensä kertoa. Meillä tieto levisi jotenkin hallitsematta vähän sinne sun tänne, mutta koska lasta ennen diagnoosia pidettiin outoja (ja arvatkaa vain miten meihin vanhempiin SILLOIN suhtauduttiin) tilanne ei ole ainakaan pehntunut. Kaikkien hölmöimpien ja kummallisimmin suhtautuvien kanssa ei tietysti varmaan tule oltua tekemisissä joten heidän reaktioitaan ei huomaa...