ärsyynnynkö täysin turhasta?

Taas on se aika vuodesta, kun miehen äiti soittaa, ja sanoo laittavansa tililleni rahaa lasten lahjoja varten. Se on tietenkin hieno asia, koska eivät koskaan muuten hanki lapsillemme mitään, eikä ole juuri muitakaan sukulaisia, jotka lahjoja ostaisivat. Joka joulu sama juttu, hän sanoo, että voi laittaa vain ihan vähän, koska heillä ei ole rahaa. Ja sitten joudun kuuntelemaan todella pitkän selityksen siitä, miten eläkkeet ovat niin pienet ja rahat ovat vähissä, ja kun kaikki lahjat maksaa niin paljon, etteivät voi niitä lapsillemme hankkia.

Toki saavat käyttää omat rahansa niinkuin haluavat, esim. tupakkaan ja hyvään ruokaan, mutta jotenkin tuntuu aina vain pahalta kuunnella noita juttuja.