olen kohta 47 vuotias ja luulin että mummoajat tulleet,

Itse haaveilen, että tuossa iässä lapset on jo isoja ja osa kenties muuttanut pois kotoakin...

mitä tehdä.. Olen aivan sekaisin!

syntyi ja kaikki ok. Onnea!

Terve poika sieltä tuli, nyt jo yli 10 v.

lapset jo omillaan ja olen yhden lapsen mummi!

Olisit kuitenkin alle 70 kun lapsesi aikuinen, joten ihan hienosti pystyisit lapsen kasvattaa. Jos henkisesti jaksat niin hienoahan se on.

vuodella, varsinainen hormoni tankkaus. Jos vain taloudellisesti ok, ni mikä ettei. Ja ainahan sulla on sun lapset, eli pieni ei jää yksin missään tapauksessa. Ja hyvät geenit teillä kun tärppäs. Olen 50, nuorin 4 ja nautin elämästäni enemmän kuin koskaan, hauskaa liikkua pienen kanssa ja nähdä kaikki taas uusin silmin. Onnea!!!

Kaikki luulee häntä lapsen isoäidiksi :( varsinkin kun jo lähes aikuiset pojat on mukana.



Jos olet nuorekas, anna palaa.

jos nainen tulee raskaaksi, hänellä on " toimivat paikat" . Näin asian minulle ilmaisi vanhahko mieslääkäri tutkiessaan minua, kun odotin kuopustani pitkälle yli nelikymppisenä myös. Sairaalan kirje myöhemmin tosin minut säikäytti, mietin koko loppuraskauden, onko lapseni terve. Synnytyssalissa sitten sain tietää että senikäiselle naiselle verikokeet näyttävät lähes aina samoja lukemia, ettei kyse aina ole pahimmasta mahdollisesta. Näin oli minunkin tapauksessani: synnytin terveen tytön. Kun " pyytelin anteeksi ikääni" , minulle sanottiin, että lähiaikoina oli synnyttämässä käynyt sinun ikäisesi ja vanhin synnyttäjä siinä sairaalassa oli 50 v.



Tietenkin tunnen - varsinkin vanhempainilloissa - olevani mummoiässä (olenkin jo oikea mummo!), mutta iloisella mielellä, turhia murheita välttäen voi pitää itsensä nuorekkaana vielä pitkään.



Olen tosi iloinen puolestasi. Älä harkitse edes aborttia, ajattele että olet saanut lahjan, josta moni vain uneksii.



Hyvää jatkoa, onnellista odotusta ja kertoile välillä täällä, miten kaikki sujuu. Minä ainakin odotan vielä kuulevani sinusta.

Mun äiti oli sun ikäinen kun sai minut ensimmäisen ja ainoansa. Ihana, empaattinen ja kaikella tavalla hyvä äiti olikin. Jaksoi paremmin kuin moni nuorempi. Kuoli viime keväänä ja nyt on hemmetinmoinen ikävä.

tiedät kait mitä sun täytyy tehdä :(

hoitaa loput.

Itse olisin ollut 23, olisi ollut oikea ihana ihme saada vielä se aina niin kovasti kaivattu toinen sisarus (pikkuveljeni on 1,5v nuorempi kuin minä).

Tunsin kateutta, kun itselleni strilisaation takia ei enää lapsia tule. Toivottavasti osaat nauttia häpeilemättä ikääsi. Mä olen 44 ja kyllä puistoissa ja kerhoissa tunnen itseni kummajaiseksi, kun nuorimmat äidit ovat esikoiseni ikäisiä. Siitä ei pidä välittää.

minunkin puolestani todella paljon...onhan tuo tosi yllätys, mutta luonto sen varmasti hyvin hoitaa...

Itse tunnen itseni niiiiin vanhaksi, täytän keväällä 36 ja mies haluaisi lasta niin kovasti...tyttäreni on 14-vuotias. Mietin, että en kai sitten niin vanha olekaan, jos sinunkin ikäinen on raskaana..enkä sano tätä mitenkään pahalla, todellakaan!

Mitenköhän, kun edellisestä synnytyksestä noinkin kauan aikaa, muistaako keho vielä synnytyksen ja muut..vai olenko kuin ensisynnyttäjä?

Mielipiteitä? Kokemuksia?

Itselläni on esikoisen ja kakkosen välillä 9 vuotta ja kakkosen sain 35-vuotiaana. Kakkosen synnytys kesti pidempään kuin esikoisen, mutta oli helpompi, koska touhu oli kuitenkin tuttua jo. Kolmosen sainkin sitten 37-vuotiaana ja hän tulikin todella vauhdilla maailmaan. Olo ei ole yhtään liian vanha! Päinvastoin, nyt tunnen olevani paljon kypsempi äitinä kuin 11 vuotta sitten. Itsekkäät tarpeet ovat jääneet syrjään ja lapsista todellakin osaa nauttia täysin rinnoin. Eli anna palaa vaan!

Olen itse 4. kuukaudella raskaana ja jos kaikki hyvin menee ja luoja suo, niin ehdin täyttämään 44 hyvissä ajoin ennen synnytystä.



Ensimmäisten lasten välillä on ikäeroa reilu 4 v., tällä kertaa tulee eroa keskimmäisen ja nuorimman välille 8 v. Eli sille yhdelle kysyjälle vastaukseksi: kyllä tää on taas niinkuin ekalla kerralla, paikat kun oli jo palautuneet monta vuotta. Väsyneempi olen kuin nuorempana, mutta muuten ei ole mitään ihme vaivoja, painokin on pysynyt kurissa. Hartaudella odottelen, ja tietty toivon, että kaikki menisi hyvin.

kommenteista ja kokemuksista! Niin, nyt sitä varmasti osaisi nauttia raskaudesta ja äitiydestä, tytärtäni odottaessa olin niin nuori ja tyhmä, kokematonkin, enkä osannut kuin pelätä kaikkea...

Nyt vauva olisi toivottu, elämäntilanne hyvä ja ihana mies. Tytärtä odottaessa kaikki oli kaaosta, mies ihan kamala ja itse olin yksinäinen, niin yksin. Mutta ihana tytär kuitenkin syntyi, opin rakastamaan häntä ja selvisin kaikesta tuosta pahasta, mitä silloin oli. Nyt tytär murkkuikäinen, mutta varmasti olisi avuksi vauvan hoidossa, olen varma siitä.

t. 24

Minulle kävi sama 43v ja nyt olen terveen 3v pojan äiti ja usko tai ala elämä on ihana!