Miten paljon sukupuoli vaikuttaa lapsen luonteeseen?

Mulla on kaksi tyttöä ja kolmas on poika, pieni tosin vasta 1v mutta...

Nukkuu TODELLA paljon huonommin kuin tytöt pienenä, syö paremmin (ts. ei valikoi), vaatii aivan kamalasti hellyyttä, paaaaljon enemmän kuin tytöt ja kiipeää ihan joka paikkaan mutta (KOPKOP) loukkaa itseään paljon vähemmän kuin tytöt.

Tytötkin ovat todella erilaisia luonteeltaan, mutta nämä erot olen huomannut pojassa.

Yksi, mikä ainakin minun ja kavereideni havaintojen mukaan ehkä tekee tyttövauvojen hoidosta hivenen helpompaa, on äänen volyymi. Pienessä piirissä tehdyn empiirisen tutkimuksen mukaan poikavauvan itkun volyymi on selvästi kovempi kuin tyttövauvan. Monien tyttövauvojen itku kuulostaa korvissani kissanpennun naukumiselta verrattuna siihen, miten kovaa poikani ovat vauvoina huutaneet. :)

(En nyt tiedä, liittyikö tuo suoranaisesti aiheeseen, mutta tuollainen pikku ero tytöissä ja pojissa ainakin tuntuu olevan.)

kuopus tyttö ja jo nyt ollaan helisemässä hänen kanssaan!!!!

aivan eri luokkaa kuin poika,

mikään ei ole koskaan hyvin ja itkee ja kitisee pienimmistäkin asioista!!! =(



yhtä rakkaita silti molemmat!!!

esikoinen on ollut vauvasta asti ns. helppo lapsi. Aina nukkunut hyvin ja nukahtanut ongelmitta. Ajattelevainen ja rauhallinen poika.

Nuorempi on vasta vauva, mutta voi jo sanoa että on eri maata kuin velensä. Nukkuu miten sattuu, nukahtaa vain tissi suussa, herää useita kertoja yön aikana, hermostuu herkästi ja nopeasti, on selvästi vilkkaampi kuin esikoinen vauvana.

Taitaa se luonne määräytyä jonkun muun kuin sukupuolen perusteella :)

esikoinen rauhallinen, helppo joka tavalla. Kuopus vilkas, vaativa,

teettää paljon enemmän työtä. Silti aivan ihania molemmat...

Ääni on hiljainen, silloin kun harvoin sitä enemmän käyttää. On hyyyyvin rauhallinen ja jopa arka, ennemmin kuin villi (kotona osaa myös olla riehakkaampi, muttei muuten). Nukkuu kuin tukki, ei ikinä ole ollut mitään ongelmia oikein missään asiassa.

On toki vielä nuori, joten itse en huomaa ainakaan vielä mitään sukupuolieroja. Ystävien tyttölapset ovat poikkeuksetta olleet avoimempia, rohkeampia, äänekkäämpiä ja ronskimpia kuin poikani.

mulla on sitten ilmeisesti oikein TYYPILLINEN poika; todella KOVAÄÄNINEN (muistan vieläkin vauva-ajat, kun nyt jo melkein 4 v. poitsu huusi/suorastaan rääkyi ekat kuukaudet suuren osan ajasta, eikä ollut koliikkivauva). Vieläkin volyymiä lähtee uskomattomat määrät silloin tällöin ja poikani on myös tosi temperamenttinen ja räiskyvä luonne, mutta kuitenkin hyvin aurinkoinen ja iloinen luonne (naapurin mummotkin ovat ihastelleet, että on todella aurinkoinen lapsi...).



Ei siis ole mikään ns. helppo lapsi ollut, mutta äärettömän valloittava ja ihana kuitenkin vilkkaudessaan, vaikka tulistuu melko herkästi yms. Itse olen täysi vastakohta eli hiljainen ääni (en mitenkään saisi sellaista volyymia aikaisiksi, kuin pojalla, vaikka kuinka huutaisin, kokeiltu on...) ja olen lapsenakin ollut tosi rauhallinen ja helppo tapaus. Mieskin on vähän samaa sorttia ja siksi ollaan hämmästeltykin, että kehen poika oikein on luonteeltaan tulltu...