Päivän aiheesta eli hapenpuutteesta synnytyksessä :(

Ja etenkin sitä että äitiä ei tunnuta kuuntelevan juurikaan synnytyksessä. Toki lääkärit ja kätilöt tietää paremmin lääketieteelliset asiat, eikä aina voida toimia äidin tahdon mukaisesti, mutta auttaisikohan asiaa jos äitejä tuntemuksineen oikein pysähdyttäisiin kuuntelemaan?

esikoisen kohdalla meinas meillä käydä noi " naikkarit" , mutta onneksi synnärin kätilö oli jääräpää ja jankutti lekurille niin kovaa, että tämä taipui kiireelliseen leikkaukseen.. ultralla painoarvio 3.8kg, jota ei ollut merkitty mihinkään papereihin, ainoastaan aiemman kätilön " käsiarvio" 3.2kg löytyi papruista: lapsi painoi tasan 4kg.



Kuopuksen kohdalla mä jankutin niin kauan, että sain ns. pelkosection, kun epäilin, että tämä vauva on VIELÄ suurempi, ultrahan näytti taas samaa 3.8kg.. lopputulos: 4.5kg ja 54 cm. Jopa vastenhankaisesti leikannut gynekin totesi leikkauksen jälkeen, että " ei tuo olisi ikimaailmassa tullut susta elävänä ulos" .. että silleen...

Sanoin pari kertaa kätilöille, että ei tää tuu. Onnistuin kuitenkin ponnistamaan vauvan ulos itse. Vasta, kun lapsi oli pöydällä, myönsi kätilökin, että ei ihme, että oli vähän tiukassa. Sitä ennen oli vaan puolinärkästyneenä hokenut, että ponnista, ponnista vaan.

Lääkärit ja kätilöt tietävät parhaiten, aina ei kuitenkaan kaikki mene niin kuin pitäisi eikä sille vain voi mitään.

Osahan näistä ulosautoista ja leikkauksista johtuu ihan vain siitä, että synnytykseen mennään puuttumaan liikaa.



Lääkkeetöntä kivunlievitystä (doulat, hyvä tunnelma, sama kätilö koko synnytyksen ajan, kylvyt, suihkut, liikkuminen, hieronta, halaus yms.) tarvitaan lisää ja todelliseksi vaihtoehdoksi. Pelkäävä, puudutettu, puoli-istuvassa asennossa synnyttävä nainen asettaa itsensä ja vauvansa alttiiksi paljon suuremmille riskeille kuin itseensä luottava, liikkuva, aktiivisesti hyviä asentoja etsivä synnyttäjä.



Tuohon jälkimmäiseen ei kuitenkaan päästä, jos äitejä pidetään synnyttävänä karjana ja synnärin henkilökuntaa sinä todellisena toteuttajana.

Kun sekoitetaan elimistön omat toiminnot, usien myös vaikeutetaan synnytystä. Vaikka äiti ei just siinä hetkessä kipua tuntisi, voi hinta jälkikäteen olla paljon kovempi kuin jos olisi synnyttänyt ilman puudutteita.



Puudutteiden käyttö lisää huomattavasti esim. imukuppisynnytyksen riskiä. Sillä kivulla on tarkoitus, vaikka kuinka olisi kivä väittää ettei ole.

meillä onneks tilanne päätty hyvin mut imukuppiin jouduttiin turvautumaan. Synnytys oli pitkä ja multa alko loppumaan voimat, mut silti lääkäri ja kätilö vaan jankutti et kyllä niitä voimia sit löytyy. Muksu oli ihan normaali kokonen mut päänympärys oli suht suuri (38 cm) ja pää viel jotenkin vinossa. Aika kiitettävä kammo jäi koko hommaan

mulla kun on sellainen käsitys ettei suomessa edes saa kunnolla puudutuksia etenkään loppuvaiheessa, keski-euroopassa naiset synnyttää paljon enemmän doupattuina. mua ei sais suomeen edes synnyttämään, tuntuu olevan laillistettu kidutusmuoto siellä.

että normaalitinlanteessa kipu " pakottaa" äidin pysymään pystyasennossa ja liikkumaan, jolloin vauva laskeutuu parempaan asentoon synnytystä ajatellen. Jos taas äiti avautumisvaiheessa makaa piuhoissa, on paljon suurempi riski, että vauva asettuu virhetarjontaan, ja ponnistusvaihe vaikeutuu/joudutaan leikkaamaan.



Samoin puudutteet voivat lamauttaa täysin omat supistukset tai heikentää niitä niin, että ponnistusvaiheesta tulee oksitosiinitipasta huolimatta työläämpi.



Lisäksi puudutteet, jos vaikuttavat vielä ponnistusvaiheessa voivat viedä äidiltä poinnistuksentarpeen ja tunnon siitä miten ponnistetaan oikean/oikmeaan suuntaan, ja näin ollen hidastaa ja pitkittää ponnistusvaihetta--> johtaa imukupin käyttään.



Puhumattakaan siitä, että väärin laitettu puudute (liikaa väärään paikkaan) voi lamauttaa sikiön sydämen ja silloin mennäänkin jo lujaa. Ystävälleni kävi näin.