oletko kunnianhimoinen lapsesi koulunkäynnistä?

Vaan minkäs teet jos tenavat ei koulussa pärjää?

Minulle ei ole mikään ongelma se, että lapsi saa seiskoja, jos näen lapsen tekevän parhaansa. Mutta jos tiedän lapsen pystyvän hyvin 9,5-10 tasolle ja hän saa seiskoja vain laiskottelun takia, niin se harmittaa.



Kolmen kouluikäisen äiti

Itse olen ollut koulussa hyvä, esikoiseni on ollut hyvä ja omatoiminen, mutta kuopuksella tökkii. Kuopus saa kotona jatkuvasti opastusta ja patistusta. Suurin viisaus on ollut minusta kuitenkin se, että häntä pitää muitsaa kehua eikä moittia. Minä uskon " aivopesuun" : kun kehun muuta kuin aihetta joka tökkii, esim. vihkoon piirrettyjä kuvia äidinkielessä jne ja kehun yrittämisestä ja kehun kutosetkin, niin uskon, että hän meiltää olevansa hyvä ja yrittävänsä entistä enemmän. Toinen puoli viisaudesta on se, että täytyy antaa lapsen uskoa olevansa hyvä vaikkei koulumenestykselle hurrattaisikaan - eikä osaamine ja oppiminen saa noustaa liian suureksi kynnykseksi, mittariksi.

mutta tietysti harmittaa, että poika ei malta keskittyä opiskeluun. Nyt ovat alkaneet pahimmat huolimattomuusvirheet karsiutua matematiikankokeista, mutta vielä joskus tulee virheitä ihan vain sen takia, ettei hän vaivaudu lukemaan tehtävää huolella läpi saati sitten tarkastamaan vastauksia. Kun tästä on selvitty, onkin tilalle tullut se, että reaaliaineista yritetään selviytyä kolmen sanan vastauksilla. Tehtäväkirjan vastaukset napataan ensimmäisestä vastaan tulevasta kuvatekstistä sen sijaan, että ensin luettaisiin koko lukukappale läpi...



En itsekään ollut kouluaikoina kovin paljoa kunnianhimoisempi, mutta onneksi sentään aika lailla huolellisempi.

Enemmänkin olen ollut kauhistunut siitä, kuinka omat koulufiilikset on rynninyt takaisin tajuntaan. En ollut noin 20 vuoteen ajatellutkaan, kuinka paljon inhosin koulua ja miten huonosti siellä viihdyin, vaikka ihan hyvin pärjäsikin siellä.



Onneksi omat lapset ei tunnu ajattelevan samoin, kun koulussa kuitenkin menee niin monta vuotta.

Kunhan tekevät sen, minkä pystyvät. Se riittää mulle. Tosin huomaan kyllä, jos lipsuvat siitä...