Onko tämä kaamosväsymystä vai jotain ihan muuta?

Aamuisin ihan mahdotonta nousta, olen horroksessa pitkälle iltapäivään.

Työt tuntuu keskimäärin vaikeilta, raskailta ja ei-inspiroivilta, tuntuu että ensireaktioni kaikkiin uusiin tehtäviin on " voi ei en jaksa" ... Ärsyttää itseänikin!

Lapset tuntuvat hankalilta, en jaksa suhtautua ymmärtävästi uhmaan ja kasvukipuiluihin.

Mies tuntuu tylsältä ja etäiseltä.

iltaisin kun muu perhe nukkuu, minä valvon vaikka tiedän että aamulla taas väsyttää, ja murehdin kaikkea, kierre pyörii päässä.



Pitäisikö mennä jonnekin ammattilaiselle juttelemaan, kenelle?



Vai onko tämä vain kaamosväsymystä joka menee ajan kanssa ohi? en ole ylensä tällainen...