Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin raapiva ja pureva poika...
28.11.2006 |
Mitenhän tähän nyt pitäisi suhtautua, kertokaapa omia kokemuksianne ja päiväkodissa työskentelevät kommentoikaa.
Poika 3v. aloitti vuosi sitten pienessä, yksityisessä päiväkodissa, ja olemme ihan pääosin olleet todella tyytyväisiä päiväkodin toimintaan ja henkilökuntaan. Vilkas ja sosiaalinen poika on viihtynyt mainiosti koko ajan, ainoastaan nyt viimeisen parin kuukauden aikana on tullut jonkinverran " päiväkotiväsymystä." Osittain se voi ehkä johtua siitäkin, että päiväkodissa aloitti syksyllä samanikäinen poika, joka minkä tahansa pienen kinatilanteen yhteydessä puree ja raapii muita lapsia, etenkin meidän 3-vuotiastamme jonka kanssa ovat samassa pienempien ryhmässä, jossa 5 lasta. Päiväkodin henkilökunta on tietoinen tästä tilanteesta, ja oman sanomansa mukaan vahtivat todella tarkkaan koska tietävät tämän " yllekäymisen" , eivätkä anna tämän lapsen olla hetkeäkään yksin ilman valvontaa, sillä hän puree ja raapii todella kovaa.
Eilen poika tuli päiväkodista kotiin 3-4 cm:n turvonnut verinaarmu silmäkulmassa ja vähän pienempi kulmakarvan ja silmäluomen välissä, puoli senttiä silmästä. Otin tietenkin asian puheeksi tänään ja kysyin, mitä on tapahtunut ja ovat pojat tapelleet. Päiväkodin työntekijä sanoi, että he eivät tiedä, naarmu vain " ilmestyi" sisäleikkien aikana, mutta eivät kuulleet itkua tai riitaa tms. Mulle poika sanoi kotona, että tämä toinen poika raapi. No, lapset ovat lapsia, leikeissä sattuu ja koskaan ei voi tietää mitä oikeasti tapahtuu lasten riitatilanteissa, mutta mua silti vähän vaivaa, että saako yksi lapsi, joka tunnetusti puree ja raapii, oikeastikin olla ilman valvontaa? Näin aivan ilmeisesti on, koska pureminen ja raapiminen on melkein joka viikkoista.
Koska lapsilta menee ohi puremis-ja raappimiskausi?
Kommentit (11)
vai annatteko asian olla ja ajattelette, että lapset ovat lapsia ja leikkiessä sattuu, ja luotatte siihen että lapset itse selvittävät tilanteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei auttanut, pidettiin itse kiusaajalle kunnon puhuttelu. Ja jopas auttoi :)
Kertoi tietty vanhemmilleen asiasta ja sen jälkeen juteltiin asia vanhempienkin kanssa. Ja niin vain loppui kiusaaminen!
Puutu asiaan ja puolusta lastasi!
eli seuraavan kerran kun kaveri puree, käske purra takaisin ja LUJAA. Siitähän oppii, kun itseä sattuu.. ja voit vielä kertoa p-kodin hlökunnalle, että olet lapsesi näin ohjeistanut, kun he eivät saaneet hommaa loppumaan itse.
Auttaa kuule nopeesti, meillä loppui väkivalta toiseen kertaan, kun ilmoitin tätsyille, että olen antanut lapselleni luvan puolustaa itseään. Hakkaaja oli nimittäin poikaamme vuotta nuorempi tyttö.
Kauhukakaroita on paljon ne ovat sellaisia joille ei ole asetettu rajoja kotona.
Vanhemmat hymistelee ja hyväksyy kaikki temput mitä nämä " kullannuput" ikinä keksii tehdä.
Jos lapsi on totaalinen häirikkö hänelle on saatava päiväkotiin henkilökohtainen avustaja. Tällainen avustaja tuli nähdkyksi tyttäreni ollessa päiväkodissa, siellä oli poika joka oli väkivaltainen (perhetausta isä vankilkundi) ja avustajasta huolimatta ehti joskus huitaista muita. Tuleva kriminaali lienee kasvamassa hänestäkin.
ja siellä on vain kaksi ryhmää, alta 3,5-vuotiaat ja isommat. Tuota itsensäpuolustamista olen minäkin miettinyt, tuntuu hassulta sanoa pojalle että pure tai töni takaisin, koska kotonakaan ei koskaan ole sallittu sellaista enkä hyväksy toisiin kiinnikäymistä. Toisaalta tuntuu typerältä sanoa sekin, että sano heti päiväkodin henkilökunnalle jos tämä poika puree tai raapii, ihan kuin olisi kasvattamassa varsinaista kantelupukkia :-) Mutta mitä muuta tällaisissa tapauksissa tekee, en kyllä usko että asiaan puuttumatta tilanne ainakaan paranee, eikä todellakaan ole oikein että kolmevuotias käy muiden ylle. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useilla lapsilla on sellainen puremis- ja raapimiskausi jossain vaiheessa, mutta jos kolmevuotias vielä turvautuu tuollaisiin keinoihin, niin sitten se kyllä tulee jollain tavalla ainakin osittain kotoa. Joko rajojen asettamisen puutteen vuoksi, tai esimerkin voimalla.
...olen samaa mieltä edelläpäin kirjoittaneen kanssa siitä, että kolmevuotiaalla ei enää ole mitään raapimis- ja puremiskausia vaan kyse on selkeästä häiriökäyttätymisestä. Meidän erityisryhmässä lähdetään siitä, että lapset eivät saa satuttaa toisiaan missään tilanteessa. Ryhmässämme on monenlaista poikkeavaa käyttäytymistä ja kyllähän siinä tukilapset joutuvat sopeutumaan enemmän kuin tavallisessa ryhmässä, mutta jokaisella lapsella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.
Minusta voisit ilmaista huolesi siitä, miten pahaa jälkeä pääsee syntymään niin, ettei kukaan ole nähnyt. Se on aina henkilökunnalta nolo selitys tuo " kukaan ei nähnyt eikä kuullut mitään" . Sen ei pitäisi olla pienten ryhmässä edes mahdollista.
Avustajasta sen verran, että avustajaa ei noin vain lapselle oteta mistään. Tarve on oltava todellinen eikä esim. hlökunnan lepsusta otteesta johtuva...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevuotiaalta ei tuollaista tarvitse sietää.
Ja kyllä se ryhmänvaihto onnistuu!! Vaaditte vaan muitten vanhempien kanssa sen häirikkö-terroristin pois sieltä! Jos ei muuten onnistu niin laittakoot lapsensa vaikka toiseen päiväkotiin (siis tää häirikkölapsi) esimerkiksi Steiner-päiväkotiin sopii hyvin joukkoon mukaan taas yksi vapaan kasvatuksen tulos..
Ei muitten lasten tarvitse tuollaista sietää! Sehän on väkivaltaa, jota tapahtuu viikottain (kuten itse sanoit). Lisäksi kaikki muut päivät menee väkivallan uhan alla.
Mietipä, jos omat ytö/opiskelupäivät olisi sama tilanne; saisit pelätä väkivaltaa. Hyväksyttäisiinkö se? Ei. Koska aikuisilla on oikeuksia ja turvatut työolosuhteet.
Tuohon " pure takas ja lujaa" neuvoon en lähtisi mukaan. Tällöin viestität lapsellesi, että väkivalta on sallittua, vaikkakin äärimmäisissä olosuhteissa.. Periaatteessa näin on, toisaalta taas ei. Lapsi ei välttämättä osaa vetää rajaa siihen, milloin se on " sallittua" , eli kun on pakko puolustautua. Lapsi saattaa alkaa " luvan kanssa" puremaan toisia esimerkiksi silloin kun pettymys leikeissä käy liian suureksi.. Luullen toimivan äidin ohjeiden mukaan, eli kun on pakko.
Tällöin teidän lapsesta tulee se purija-terroristi ja kierre on valmis.
Mulla se on molemmilla lapsilla ollut jossain tuossa 1,5-vuoden iässä, ja silloinkin lähinnä siis tukasta vetämistä tms., ei silloinkaan kovin usein puremista. Taidan jutella pojan kanssa ja sanoa, että jos ei kieltäminen tepsi niin sitten järeämmät keinot käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni mun lapseni ei tarvitse kärsiä siitä, että yksi lapsi on pieni terroristihäirikkö, ja tuntuu kyllä tosi typerältä ohjeistaa omaa lastani käymään fyysisesti kiinni, jos toinen lapsi jatkuvasti häiriköi, koska en periaatteessa todellakaan hyväksy sitä, eikä tämän asian kanssa ole koskaan aikaisemmin ollut päiväkodissa tai muuallakaan pienintä ongelmaa. Mutta hyvä kuulla, että te muutkin olette samaa mieltä, että tuollaista häiriköintiä ei tarvitse sietää. Aion ottaa siis asian puheeksi ja antaa palautetta JOKA kerta, kun näitä kahinoita tulee tuntematta itseäni turhasta valittavaksi ylihysteeriseksi äidiksi. Eihän se periaatteessa ole todellakaan mun ongelma, jos joko päiväkoti tai pojan perhe eivät saa kuriin ongelmakäyttäytyjää.
Tottahan se on, että vahtiminen koko ajan on mahdotonta, mutta toisaalta yksi lapsi ei saisi kyllä terrorisoidakaan muita.