Mitä tutkimuksia tarpeen ADHD-epäillylle?
Uutena tällä palstalla kyselen, millaisiin tutkimuksiin pitäisi yrittää päästä nyt 7-vuotiaan ADHD-epäillyn poikani kanssa? Poika on ollut useammankin kerran psykologin tai lastenpsykiatrin tutkimuksissa ja vanhempia vain passitetaan keskusteluihin. Pitäisiköhän poikaakin tutkia jollain muulla tavalla?
Aloitin itse uupuneena pojanylivilkkauteen hänen kuskaamisensa tutkimuksiin hänen ollessaan 4,5 v. Silloin poika kävi toimintaterapeutilla ja lastenpsykiatrilla. Toimintaterapeutti totesi pojassa voimakasta syvätuntoaistimusten hakemista, keskittymiskyvyttömyyttä testitilanteissa, sormien tunnottomuutta sekä selän ja niskan voimattomuutta. Kerrottuani itse ko. lastenpsykiatrille mieheni ja minun välisistä kasvatusristiriidoista tyssäsi kuitenkin tutkiminen siihen. Vuoden päähän sovittu kontrolli toimintaterapeutilla peruttiin ja meidän ohjattiin perheneuvolaan. Poika sai kuitenkin 5-vuotiaana tarhaan mennessä kotihoidosta suosituksesta erityispaikan päiväkodin integroidussa erityisryhmässä, joka auttoi kovasti.
Päiväkodissa meno oli sen verran vauhdikasta, että poika päiväkodin pyynnöstä kävi perheneuvolan psykolohin tutkimuksissa lähinnä tunne-elämän kartoituksessa pojan ollessa 6v. Siitä saimme lähetteen sairaalan Perheosastolle, jossa olimmekin kolme viikkoa. Siellä todettiin pojan kenties tarvitsevan psykoterapiaa, jota tulisi arvioida syksyllä (viime syksy). Diagnoosiksi tuli Samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö.
Viime syksynä pojan aloittaessa 7v koulun vaikeudet ilmenivät taas koulumaailmassa. Auktoriteettien uhmaamista, kavereiden kanssa lyhytpinnaisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä, tarkkaamattomuutta, impulsiivisuutta, jne. Uutena tuli myös itsesyytökset, itsensä huonona kokeminen, itsemurhapuheet, toisten tappamisella uhkailut ym. Ei kovin ruusuista menoa : (
Otin taas yhteyttä lastenpsykiatriaan. Poika oli mukana yhdellä tapaamisella, jonka jälkeen lääkäri suositti ADHD lääkityksen aloittamista. Vanhempien ja opettajan täyttämät kartoituslomakkeet lääkäri sai vähän myöhemmin. Työryhmän käytyä kotona seuraavalla vanhempien käynnillä jo kerrottiin lastensuojeluilmoituksen tekemisestä; emme voi kuulemma taata nuorempien sisarusten turvallisuutta pojan aggressiivisuuden vuoksi. Oikein kauhulla odotan, että mitähän tapahtuu seuraavalla tapaamiskerralla!
Poika aloitti nyt viiden tapaamiskerran sarjan sairaalan psykologilla ja vanhempia ohjeistetaan. Mitään ei ole ollut puhetta mitä sen jälkeen tapahtuu. Kai poikaa pitäisi tutkia enemmän kuin kahden "havainnointikerran" verran jos nyt ADHD-diagnoosia ollaan saamassa ja lapsesta tekemässä lastensuojelun asiakasta. Vai hoituuko kaikki lääkkeellä?! Milloin on tarpeen neurologisen puolen tutkimukset tms.? Mitä tutkimuksia siis tarvitaan? Neuvokaa; jotenkin tuntuu että pitäisi itse osata vaatia ja määrittää ensin diagnoosi, että tutkimuksiin pääsisi ja saisi sitten oikeanlaista apua. Olen aika uupunut ja surullisella mielellä tähän koko touhuun.
Kommentit (9)
heti lääkityksen aloittaminen concerta tai risperdal.
Poikasi tulee muuttuman hetkessä, pelasta lapsesi.
Olette nyt syynissä ja siitä on vaikea päästä pois.
Vakuutus korvaa yksityisen puolen tutkimukset ja lääkehoito vaatii diagnoosin.
Vakuutukseen tarvii neurologin lähetteen, että saa korvauksen vakuutusyhtiöstä.
Risperdal on erittäin hyvä käytöshäiriöihin ja rauhoittaa, mutta concerta taas on tarkkaavaisuuteen, mutta auttaa myös suuttumiseen.
Ottaisin lainan jos rahaa ei ole yksityisen puolen tutkimuksiin.
Sanoisin näin, että pelasta lapsesi huostaanotolta. Se on nimittäin edessä. Ymmärrä asian vakavuus.
Meillä itse sanoin jo neuvolassa (lapsi 2-3 v), että kaikki ei ok. Olen kasvatusalaa opiskellut itsekin. Mutta asiaan otettiin kantaa vasta, kun poika eskarissa. Ensin tehtiin kouluvalmiustutkimus ja sitten psykologin tutkimukset terveyskeskuksessa, jonka jälkeen vielä neurologiset tutkimukset alueemme keskussairaalassa. sieltä ehdotettiin, että kouluun lähtöä siirrettäisiin vuodella, eli poika kävisi eskarin uudelleen. eskariope ja me vanhemmat olimme toista mieltä. Poika aloitti koulun normaalisti (on muuten ihan joulukuun lopussa syntynyt). Lopulta sai sairaalasta adhd- diagnoosin. Koulun aloittamis syksyn jälkeen tammikuussa aloitimme sensomororisen kuntoutuksen Pekussa. Poika oppi lukemaan heti sen jälkeen, uimaan jne. impulsiivinen käyttäytyminen väheni ja edistystä tapahtunut huomattavasti. Töitä on kotona tehty kovasti! Harjoitukset, säännölliset rutiinit arjessa, riittävä uni, terveellinen ravinto jne. Nyt pojalla ok, menee ensi syksynä kolmannelle luokalle ja open mukaan keskivertoa paremmalla menestyksellä. Lääkitystä en ole missään vaiheessa ajatellut häne kohdallaan. ihmetyttää kohdallanne, miksi olette joutuneet heti psykiatrian puolen tutkimuksiin??? TSEMPPIÄ!
lastensuojelu laki sanoo, että kukaan perheen jäsenistä ei saa olla vaaraksi toisilleen eli asia on vakava.
ei voi verratakkaan kolmosen lapseen.
kaikki adhd lapset on erilaisia ja toisilla on käytöshäiriöitä ja agressiivisuutta.
lääkitys todellakin auttaa ja en usko, että saatte lapsen agressiivisuutta pois ja aika siihen ei edes riitä ilman lääkitystä.
että kyllä minunkin pojalla oli agressiivista käyttäytymistä ajoittain mutta ei automaattisesti kukaan olettanut, että olisi kyse psykiatristen tutkimusten tarpeesta, ennen kuin selvittivät neurologisen osuuden. Aistihäiriöt aiheuttavat myös agressiivista käytöstä. Perheessä opimme ennakoimaan usein agressiisivisuutta aiheuttavat tilanteet ja näin aika usein myös ehkäisemään. Valvontaa lapsi tarvitsi aikoinaan tietty enemmän kuin ns. terve lapsi. Ensisijaisesti lääkitystä tuskin edes lääkärit ehdottavatkaan, se on tarpeenkin joillekin, ei läheskään aina.
olisi siis päästävä! Sitä puolta kun ei ole tutkittu mitenkään muuten kuin siinä toimintaterapiatutkimuksessa (vai onko se varsinaisesti neurologisen puolen tutkimus?) 4,5v-iässä, jolloin tuli niitä joitain havaintoja poikkeamista.
Kiitos vastauksista! Kyllä tilanteen vakavuus pojan ja koko perheen osalta on tässä jo valjennut ja lääkitys (Concerta) varmaankin aloitetaan. Mutta ennen lääkityksen aloittamista olisi nuo neurologiset tutkimukset saatava tehtyä (ei kai niitä kannata lääkityksen päällä ollessa tehdä) ja ehdottomasti saatava pojalle joitain muitakin apuja.
Meillä on ADHD-Keskuksen perhekoulu myös käytynä (pojan ollessa 5 v) vaikkei diagnoosia silloin ollutkaan ja oppeja yritetään soveltaa arjessa koko ajan. Rutiinit on luotu, ennakoidaan uudet tilanteet yms. Kyllä näilläkin on pitkälle päästy mutta enää pelkällä positiivisen käytöksen palkitsemisella ei pärjätä.
Meillä on nyt 7 vuotias villi ADHD poika, meillä oli onnea. Meidät ohjattiin jo eteenpäin ja apua saatiin kun poika oli 3 vuotias. Meno on edelleen kovaa, mutta sen kanssa pärjätään. Meillä ei ole lääkitystä , puheterapiassa kerran viikossa ja toimintaterapiaa oli vielä vuosi sitten kerran viikossa ja sitä riemua kesti muutaman vuoden.
Vaadi päästä neurologin juttusille, me olemme Lastenlinnan joka vuotisia kävijöitä, kontrolli aina näin keväisin:) Poika viettää "työviikon" 8-15.00 päiväosastolla, missä on niin kivaa että sitä odotetaan joka vuosi innolla . Siellä poika tapaa toimintaterapeutin, neurologin, puheterapeutin ja osatonlääkärin ainakin.
Olemme myös käyneet ADHD keskuksen järjestämän perhekoulun ja sitä suosittelen lämpimästi, täytyyhän senkin merkata että itse yrittää saada lapseen kontrollia ja oppii luovimaan vaikeuksien läpi. Perhekoulusta saa myös KÄSIKIRJAN, minkä soisi olevan jokaisessa äitiyspakkauksessa. On siinä niin paljon käytännönläheisiä vinkkejä ja ihan malleja miten erikoishuomiota vaativan lapsen kanssa selviää arjesta ilman ruhjeita.
Olkaa aktiivisia ja vaatikaa apua, neurologian puolelta . Mene toiselle lääkärille jos ei ensimmäinen kirjoita lähetettä lastensairaalaan, yksityinenkin voi kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle, tiesithän sen.
:x
Meillä on 6 vuotias poika joka nyt on saanut ADHD dignoosin. Päiväkotiin hänet vietiin kolmivuotiaana jossa ongelmat alkoivat lähes heti. Hän oli villi, herkästi suuttuva sekä arvaamaton. Nukkarissa hän ei suostunut päiväunia ottamaan kuin väkisin. Kerhosta saimme käytännössä joka päivä negatiivista palautetta. Noin nelivuotiaana sitten kerhon kanssa sovimme, että rupeamme käymään terveyskeskuksen perheneuvolassa psykologin vastaanotolla. Kävimmekin hyvän aikaa vastaanotolla, mutta koska siitä ei tuntunut olevan mitään apua, kun siellä tehtiin viikosta toiseen tunnepuolen testejä otimme itse kerhon johtajattaren kanssa ADHD vaihtoehdon puheeksi. Hän totesi olleensa ennen nykyistä virkaansa ADHD lasten hoitajana ja tyrmäsi epäilyksemme ADHDsta. Tässä vaiheessa emme vielä ymmärtäneet perheneuvolan ja päiväkodin suostuttelujen seurauksena itse ottaa yhteyttä yksityiseen neurologiin. Aikaa kului ja pojan käyttäytöshäiriöt sen kuin pahenivat ja kerho tuntui regoivan asiaan ottamalla pojan erityis tarkkailuun ja suorastaan silmätikuksi. Tässä kohtaa olimme vaimoni kanssa turhautuneita perheneuvolan tunnetesteihin kun meidätkin oli ohjattu perheterapeutin käynneille, koska "näytti" siltä että poika oireilee kotiolojen vuoksi. Meillä kotioloissa ei kuitenkaan ole mitään normaalista poikkeavaa muuta, kuin minun suurehkot kotoa poissaolot työni vuoksi. Epäilimme tätäkin syyksi käytökseen josko poikaa stressaisi isän poissaolopäivät. Kerhon suhtautuessa yhä negatiivisemmin poikaamme sekä kyselyt vaimoltani onko isällä väkivaltaista taipuvuutta kun poikakin on niin arvaamaton päätimme ottaa yhteyttä yksityiseen neurologiin. Kävimme pojan kanssa vastaanotolla ja diagnoosi oli harvinaisen selvä ADHD ja suuri impulsiivisuuden säätelyhäiriö. Saimme kerhoon ryhmäavustajan pojallemme (joka kuitenkin sijoitettiin eri ryhmään kuin nyt eskarin aloittanut poikamme). Kerho ei muutenkaan juurikaan tuntunut noteeraavan dignoosia millään muulla tavalla kuin ottamalla holding otteen päivittäiseen käyttöön poikamme rauhoittamisessa. Poikaamme kiinnipidettiin useaan otteeseen päivittäin sillä seurauksella että hän saa nykyäänkin hirvittvän raivokohtauksen jos vaikka leikkipainissa häntä pidetään kiinni. Päiväkoti on kirjannut monta tapausta ylös kuinka poika on
raapinut hoitajaa holdingin aikana. Käsittääkseni raapiminenhan nimenomaa kuuluu holdingiin koska lapsi pyrkii purkamaan paineitansa jollakin tavoin kiinnipidossa. Poika eristettiin päikkärin ajaksi johtajattaren toimistoon nukkumaan koska häiritsi muita. Yritimme suostutella kerhoa luopumaan pakkonukutuksesta koska kotioloissa päiväunia ei ole otettu 2,5 ikävuoden jälkeen. Pojalle kun yö unetkin oli todella vaikeita aina nelivuotiaaseen asti. Pitkin hampain kerho suostui pakkonukutuksesta ja lupasi, että poika saa askarrella toimistossa nukkarin ajan. Näin meille väitettiin, mutta totuus paljastui myöhemmin vasta vuoden kuluttua tästä sopimuksesta. Palaan siihen hieman myöhemmin.
Kerho sitten vuoden 2009 syksyllä oli niin kyllästynyt "rauhanrikkojaan" että otti lastensuojeluun yhteyttä pojan "väkivaltaisuuden" vuoksi. Poika kun oli kuulemma lähes murtanut johtajattaren leuankin erään holding otteen yhteydessä. Yritimekin selittää, ettei jatkuva kiinnipito ole mikään apu ADHDta sairastavaa lasta kohtaan. Yleensä pienikin tilanne saa katastrofin aikaiseksi kun holdingiin ryhdytään. Räikein esimerkki tästä jo käsistä lähteneestä kiinnipitämisestä oli kerran kun olin hakemassa lapsiamme kerhosta. (meillä oli siis toinenkin lapsi samaisessa kerhossa) Kun tulin kerhopihalle poika tapansa mukaan innostui iskän näkemisestä ja ryntäsi luokseni. Lähdin sitten sisältä hakemaan tyttäremme kanssa kerhotavaroita kun huomasin että johtajatar kiiruhtaa pojan luokse ja nappasi tämän holding otteeseen. Hieman epäuskoisena katsoin tilannetta, mutta menimme tytön kanssa hakemaan kerhoreput. Kun tulimme takaisin tilanne oli edelleen päällä ja johtajatar pitää nyt jo raivoavaa poikaa kiinni. Poika raapaisi johtajatarta käteen ja tätä sitten saimme sovitella monilla anteeksipyynnöillä. Itse olin aivan jotenkin sanaton kun iloinen kotiinlähtö muuttui äkillisesti tappeluksi. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että johtajatar oli alkanut pitämään päiväkirjaa poikamme tekemisistä ja sanomisista. Päiväkirjassa todettiin tästä episodista näin. "Isä saapuu hakemaan lapsiaan. ***** juoksee isän luo, isä menee sisälle hakemaan tavaroita. Koska ***** vaikuttaa levottomalta otan pojan syliin. ***** kuitenkin potkii ja raapii käteni verille. Isä vain nauraa." Siis juuri näin!!! Koska vaikuttaa levottomalta silloin otetaan holdingiin. HUH!!! Ja että muka vain nauroin, saatoin hölmistyneenä hymyillä kun en uskonut näkemääni. Nyt sitten nykypäivään. Niin kuin totesin luulimme, että pakkonukutus oli jäänyt ja poika oli eristetty askartelemaan johtajattaren toimistoon. Mutta ei!
Eristyksiin han oli joutunut, mutta pakkonukuttaminen johtajattaren toimistohuoneessa oli jatkunut. Tämä kävi meille kuukausi takaperin selville, kun saimme kutsun "kriisipalaveriin" lastensuojelun taholta. Poikamme oli nukkarissa puhunut ja elehtinyt tavalla jolla 6v. lapsen ei tule käyttäytyä. Hän on paljastanut talkapuoltaan
johtajattarelle näytellyt pippeliään ja puhunut rivouksia. Näitä on meille esitetty toistakymmentä sivullista päiväkirjan tapaisessa muistiossa jotka kaikki kulminoituvat nukkarissa tapahtuvaan käytökseen. Muistion mukaan poika on pyytänyt johtajatarta koskemaan pyllyreikäänsä, nuolaisseensa äidin pyllyä ym. ym. Tätä muistiota päiväkodin johtajatar on nyt kerännyt toista vuotta ja ilmoittanut lastensuojeluun epäilynsä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Olemme siis saaneet kolme viikkoa sitten syytteen vaimoni kanssa oman poikamme seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämä on lähestulkoon musertanut ainakin minut henkisesti, vaikka tiedänkin meidän olevan syyttömiä järkyttävään syytökseen enkä usko, että poikamme on joutunut hyväksikäytetyksi missään muuallakaan, koska hän ei päiväkodin ja kodin lisäksi ole ollut kuin isovanhemmilla satunnaisesti. Viranomaistaholla kukaan ei vain tunnu ottavan millään tavalla tutkintaan päiväkodin aiheuttamaa ahdistusta jonka ADHDta sairastava poika on joutunut kokemaan kun häntä on eristyksissa pakkonukutettu pitämällä väkisin sängyssä. Hän on purkanut suunnatonta ahdistusta edellämainitulla tavalla joka on sitten kirjattu tarkkaan ylös ja toimitettu lasten psykologille terveyskeskukseen joka laittoi asian eteenpäin. Jos tuota muistiota lukee kuin piru raamattua niin kyllä siitä aika lailla ikävän vaikutelman saa kieltämättä varsinkin kun johtajatar on vielä sopivalla kieliasulla kuvaillut tapahtumia. Tässä eräs esimerkki. Poikamme makaa sängyllä johtajatar vieressään. Johtajattarella on paidassa rinnan kohdalla tasku jossa on vetoketju. Poikamme on ottanut vetoketjun vetimen suuhunsa ja sanonut haluavansa namia. Tätä vetimen "imemistä" on sitten ilmeisesti jatkunut pidemmän aikaa. Tuo tapahtuma on saatu kyllä niin insestisesti kuvailtua muistioon ja osoitettua vanhempia syyttävällä sormella vaikkakaan siinä ei pojan kohdalla ole ollut muuta, kuin turhautumista, kun johtajatar makaa tissit naaman edessä pitäen huolta että poika varmasti pysyy sängyssä. Hemmetti eikö jo tuollaisessa pitäisi heti puhaltaa peli poikki jos se tuntuu aikuisesta epämukavalta eikä yrittää lietsoa josko sieltä tulisi vieläkin kovempia "paljastuksia kotielämästä". Muistion tarinat kovenevat loppua kohden huipentuen siihen, että poikamme on nukkarissa sängyllä ilman housuja pylly pystyssä pyytäen johtajatarta laittamaan sormen pyllyyn. En tiedä miten tälläinen on saatu nukkarissa lietsottua, mutta kotona moista käytöstä ei ole ikinä näkynyt. En tiedä onko poikamme vain päivittäisistä holdin-tilanteista ja pakkonukutuksista ollut niin ahdistunut, että viimeisinä keinoina on käyttäytynytn noin? Jokatapauksessa tämä on poikinut meille hänen vanhemmilleen syytteen hyväksikäytöstä ja nyt olemme aivan hirveässä tilanteessa. Itse olen joutunut turvautumaan psykiatriseen apuun kun en saa nukuttua eikä oikein pysty töitäkään tekemään kun pelottaa ja ahdistaa mitä poliisin esitutkinta tuo tullessaan. Vaikka sokeasti uskonkin, että oikeus voittaa ja jostakin löytyy oikea asiantuntija joka näkee pikkukaupungin psykiatrian ja päivähoidon täysin luokattomaksi tuntuu ettei enää jaksa kohta enää taistella perheensä puolesta... Onneksi samainen kerho teki viimevuonna lastensuojeluilmoituksen pojan väkivaltaisuudesta ja siitä lähtien meillä on viikottain käynyt lastensuojelun järjestämä henkilö seuraamassa perheelämäämme. Tämä on kääntynyt tässä vaiheessa onneksemme, koska lastensuojelu on nähnyt omin silmin että kyseiset syytökset ovat täysin aiheettomia. Jos näin ei olisi niin ensiviikolla alkavat poliisikuulustelujen odottaminen kävisi täysin sietämättömäksi. Olen miettinyt olisiko tältä kaikelta vältytty jos olisimme aikaisemmin hakeneet oikeilta asiantuntijoilta apua eikä kerho / johtajatar olisi kerennyt yhdessä perheneuvolan kanssa käynnistämään omi "tutkimuksiaan"??? Mene ja tiedä.
-w-
Tuo teidän tarina kuulostaa aika paljon samalta kuin omamme. Psykiatrian puolelta oli aivan mahdoton päästä neurologisiin tutkimuksiin, kaikki oireilut laitettiin psyyken syyksi ja aiemmista asumuseroista ja muutoista johtuviksi. Neurologisiin tutkimuksiin lapsi pääsi vasta kun itse ne yksityisellä maksoimme. Tutkimuksiin kuului tietenkin lastenneurologin tapaaminen sekä hänen lähetteellään neuropsykologin tekemä tutkimussarja (kolme kertaa). Ei siis "tavallisen" psykologin vaan nimenomaan neurologisiin ongelmiin kouluttautuneen psykologin tutkimukset. Tarkoituksena olisi myös vielä käydä aistihäiriöongelmiin kouluttautuneen toimintaterapeutin luona kunhan saan aikaiseksi hommata ajan ja selvittää mitä ne maksavat.. Lapsi siis sai adhd-diagnoosin ja lääkityksen nimenomaan tuolta yksityiseltä puolelta.
Psykiatrian puoli myös teki meistä lastensuojeluilmoituksen koska "lapset ovat meillä vaarassa valvonnan ja vanhemmuuden puutteen takia", lastensuojelu tosin sittemmin totesi tämän syytteen perättömäksi. Ymmärrän siis jos olet ahdistunut tuosta ilmoituksesta, voimia siihen koitokseen jos se teillä vielä on edessä.
Psykiatrian puolelta lapsi myös sai diagnoosiksi tunne-elämän kehityshäiriön joka ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa ainakaan siinä mittakaavassa mitä he esittivät vaan oireet selittyvät ennemmin neurologisilla ongelmilla jotka myöhemmin todettiin.
Jos teillä vain on mahdollisuus niin suosittelisin kääntymään jonkun hyvän yksityisen puolen lastenneurologin puoleen, sitä kautta voi saada lähetteen myös julkiselle puolelle jos ei jonot pelota.
Kannattaa myös vaikka ottaa yhteyttä adhd-liittoon tai johonkin sen paikallisosastoon ja kysellä teidän alueen mahdollisuuksia näissä tutkimuksissa. Netissä on myös keskustelupalstoja juuri adhd- ja muista vastaavista ongelmista kärsiville, googlella ainakin löytyy helposti se tietääkseni aktiivisin (jos täällä ei saa mainostaa...?)