Tyttärelläni on uusi kaveri, joka muutti kesällä Myyrmäen betonilähiöstä tänne omakotitaloalueelle Helsinkiin.

Eikö tähän voisi saada jotain lakia, tms?

Eiköhän täällä ole kuitenkin ihan samanlaisia lapsia kuin muuallakin, ja arvaas mitä? Mä olen myös asunut omakotitaloalueella Helsingissä, ja nyt asutaan Myyrmäessä...meinaatko, että meille on nyt tapahtunut jotain hirveää, äo tipahtanut ja tyyli muuttunut täysin?

Jos laittaa vierekkäin " betonilähiön" lapsen ja " hienostoalueen" , niin selvä ero.

Minä luulen että tuossa on nyt vaan kyse orastavasta teini-iästä. Ja toinen on aikaisemmassa kuin toinen.

koita kestää.

ja itelläs ois syytä kattoa peiliin, johan susta huomaa heti et katot pahasti kaikkia ketkä ei asu hienolla alueella hienossa isossa omakotitalossa!

säälittävää

Mä en ole koskaan asunut kerrostalolähiössä, en lapsena enkä aikuisena. Mutta mulla on mielikuva että siellä ei ole hyvä varttua. Ja tästä tyttäreni kaverista sen verran, että mun mielestä on outo jos 12-vuotias meikkaa päivittäin sotamaalauksen itselleen. Kaunis se tyttö on ja meikkaa ihan nätisti mutta sitä meikkiä on liikaa on ton ikäiselle. Tyttö näyttää 15-vuotiaalta. Sitten se että kun tullaan meille, niin mä odotan että mua tervehditään. Tyttö ei ole kertaakaan sanonut oma-aloitteisesti moi! Kyllä ton ikäisen pitäis osata tervehtiä.



Mä tiedän että tyttäreni lähestyy murrosikää, mutta onko sitten niin että pitäis katso tiettyja asioita sormien läpi, vaan sen varjolla että on murrosikä? miten paljon voi puuttua lapsen kaveripiiriin? ja missä vaiheessa?

Mutta ilmeisesti teillä ei ole kokemusta sen enempää kuin minullakaan, tälläisestä asiasta.

paremmin, ettei valehtele vanhemmilleen päin näköä.

se ei kehtaa moikata

Sinäkö?



Ehkäpä tyttö on kotoaan saanut mallin huolehtia ulkonäöstään.



Mitäpä jos joskus vaikka avartaisit vähän elämänpiiriäsi ja kävisit vaikka katsomassa millaista siellä lähiössä on!



Ihan tavallisia ihmisiä siellä yrittää kasvattaa lapsiaan niinkuin parhaaksi näkee.

mitä jos vietät enemmän aika niin oman tyttären kun hänen kaverinsa kanssa? Opit heitä ja heidän maailman tuntemaan paremmin.



Ja minä sanon suoraan, että ostarilla ei olla - klo 19.00 asti saa olla, sitten kotiin, jos tytöt haluavat olla keskenään - niin saavat olla meidän pihalla - näen heitä sitten ikunasta. Minulla on myös kaikkien tytön kavereiden vanhempien numeroita (ja myös kavereiden puhelinumero) - ja tarkastan asiat, jos oudolta tuntuu. Kerran vaan jäi kiini " valehtelemisesta" - kaikki tietävät hyvin, missä rajat menevät.



Vapaasti saavat kulkea (ja meikatakin jos haluavat) - näiden rajojen sisällä joka olemme sopineet, myös muiden lasten vanhempien kanssa yhdessä.



Ja muuten kamalasta lähiöstä (Kannelmäki) mekin asuta - voi kauistus!

Vierailija:

Sitten se että kun tullaan meille, niin mä odotan että mua tervehditään. Tyttö ei ole kertaakaan sanonut oma-aloitteisesti moi! Kyllä ton ikäisen pitäis osata tervehtiä.

Itse asiassa, noin niin kuin etiketin mukaan, sinun kuuluu vanhempana ihmisenä tervehtiä ensin =).

Minä tervehdin _aina_ kotiini tulevia lapsia, ennen kuin he minua. Kädestä pitäen ensimmäisellä käynnillä.

Ei tervehtimistä kuulu jättää lapsen " niskoille" ja sitten ihmetellä, kuinka se " naapurin Liisa ei edes tervehdi" , voihan " naapurin Liisa" olla vaikka ujohko luonteeltaan.

Enemmän minusta kertoo aikuisesta jotakin se, että hän ei hahmota olevansa iältään vanhempana aloitevastuussa tervehtimisen suhteen (esim. kättelemään ei _teoriassa_ pitäisi tehdä aloitetta ns. " vähempiarvoisen" , ts. yleensä nuoremman).

terv

diplomaattiperheen kasvatti

Meillä kävi niin että tuli uusi kaveri kuvioihin ja uudet tavat. Lopulta jäivät varastelusta kiinni.

Ei siinä mitään, mutta kun tää tapahtui kaksi kertaan. Lopulta kiellettiin olemasta tämän kaverin kanssa. Kun lapsi rupesi olemaan taas " vanhojen" kavereiden kanssa niin, kaikki inhottavat tavat jäivät unhoksiin.

Luota vaistoihin!

sehän ei todella katso asuinpaikkaa missä ne mahdolliset ongelmatapaukset asuvat tai minkälaiset vanhemmat heillä on. :o/ Itse olen ns. " kerrostalolähiön kasvatti" , en kuitenkaan läheltäkään pääkaupunkiseutua ja olen ollut aivan äärettömän kiltti ja tottelevainen lapsi/nuori. Mutta nuorena minulla oli kaveri, jonka isä oli pankinjohtaja ja he asuivat hienossa talossa hyvällä alueella. Ja tämä tyttö oli sellainen häirikkö - yritti usuttaa ties mihinkä typeriin juttuihin varastelemisesta lähtien. Ties mitä kapinoi, ehkä joutui olla paljon yksin en tiedä... Pointti kuitenkin, että asuinpaikka ei kerro mitään, se millainen nuori tai aikuinen ihmisestä kasvaa on monen tekijän summa. Veikkaan, että jos olisit jättänyt asuinpaikkojen kuvailut sikseen, olisit saanut asiallisempia ja auttavampia vastauksia.



Kuitenkin jos teillä nyt on tuollainen tilanne, että sinulle ollaan alettu valehtelemaan siitä missä kulloinkin ollaan ja käytös on muutenkin muuttunut, niin hyvinhän se on mahdollista, että tämä uusi tyttö on tuonut mukanaan ikäviä tapoja. Myös jos lapsesi on vähän hiljainen/mukautuva tapaus, hän voi hyvin mennä mukaan, jos kaveri yllyttää. Voi olla, että esim. ajattelee että menettää kaverit, jos on tylsä eikä mene mukaan. Toinen mahdollisuus on myös, että lapsesi on yksinkertaisesti tullut murrosikään ja sen vuoksi kapinoi sääntöjä vastaan, joita ehkä alkaa naivisti pitämään lapsellisina kun on muka niin iso tyttö jo...



Minusta sinulle vanhempana on kaikki oikeus puuttua lapsesi kaverivalintaan. En ehkä kuitenkaan lähtisi kieltämään tytön kanssa " leikkimistä" , koska ikä on sellainen, että kapinointia saat vain vastaan. Ota asia kuitenkin puheeksi ja ihan siltä pohjalta, että olet huolestunut. Ostari kun ei ole turvallinen paikka ja erityisen turvaton se on siinä tapauksessa, että vanhemmille valehdellaan missä ollaan, koska silloinhan ei tiedä mistä etsiä, jos jotain tapahtuu. Älä siis ole se huutava ja karjuva asiaton äiti, vaan ROHKAISE lastasi kertomaan asiat niinkuin ne ovat. Anna hänelle ehkä vähän enemmän vapauksia, kuitenkin sinun säännöilläsi ja ennenkaikkea yritä saada hänet ymmärtämään, että sinulle voi kertoa mitä vain ja että olet olemassa sen vuoksi, että voisit tukea häntä missä tahansa asiassa.

Siis ei kai kukaan päästä tuon ikäistä yksin mihinkään ostoskeskukseen?!?

myös vanhempiin. On myös hyvä sopia yhteiset säännöt sun muut liikkumisten ja kotiintulojen suhteen, etteivät lapset pääse vetoamaan siihen, että kaveri saa jotain mitä me kielletään jne. Pysyy kaikki lapset paremmin ruodussa. Ja jos sanovat, että ovat jossakin, tietävät että minä oikeasti voin myös soittaa sinne ja jutella sen " Kaisan" äidin kanssa.

Murrosikä kun tulee niin silloin ei äidille pahemmin mitään kerrota. Kannattaa udella ja kysellä, vaikka vastaukset olisivat, " joojoo" ja " ihan sama" linjaa.

Ja tottakai vanhemmalla on oikeus valita lapsen seura, jos katsoo että lapsi on huonossa seurassa.



Mulla on kokemusta kahdesta teinistä ja aina ei ole helppoa. Välillä on tehtävä päätöksiä lapsen puolesta, ja lapsi ei tietenkään niistä kaikista pidä. Sitten joutuu vielä kamppailemaan siitä, että tekikö sitä itse oikein vai väärin?

Toistaiseksi olen tehnyt oikeita päätöksiä ja meillä pahin murrosikä rupeaa olemaan molempien kohdalta jo ohi.

Mun tytön koulumatka kulkee kauppakeskuksen läpi joten se on tuttu paikka. Silloin jos sinne on jotain asiaa kuten synttärilahjan ostaminen tms niin kyllä saa käydä siellä kaverin kanssa :o

Vierailija:

Siis ei kai kukaan päästä tuon ikäistä yksin mihinkään ostoskeskukseen?!?

Muuten ei ois " betonilähiötä" vedetty tähän keskusteluun mukaan. Kömpelösti vielä.



Mutta ei se mitään, voihan aiheesta silti keskustella. Itse olen betonilähiöstä ja kaikki lapsuuden ystävänikin ovat. Kaikki ovat myös akateemisten perheiden akateemisia lapsia ja nyt akateemisia. Joo ei oo mikään mittari, paitsi tämäntasoisessa pöllöilyssä.



Ja jatkan perinteitä, asun kerrostalossa betonilähiössä ja naapurini on suurimmaksi osaksi samaa maata kuin minä ja naapuruston lapset on kivoja. Että näin.

Vierailija:

Muuten ei ois " betonilähiötä" vedetty tähän keskusteluun mukaan. Kömpelösti vielä.

Mutta ei se mitään, voihan aiheesta silti keskustella. Itse olen betonilähiöstä ja kaikki lapsuuden ystävänikin ovat. Kaikki ovat myös akateemisten perheiden akateemisia lapsia ja nyt akateemisia. Joo ei oo mikään mittari, paitsi tämäntasoisessa pöllöilyssä.

Ja jatkan perinteitä, asun kerrostalossa betonilähiössä ja naapurini on suurimmaksi osaksi samaa maata kuin minä ja naapuruston lapset on kivoja. Että näin.

Mä en voi sietää jotain Kontulan tai Pihlajanmäen kaltaisia paikkoja. Mulla on ennakoluuloja, sen myönnän. Mutta vaikka kuinka kehutaan, en kyllä ikipäivänä muuttais mihinkään betonihelvettiin. Ja en ole porvoosta!!

Tutustu ensin siihen tyttöön oikeasti ja päätä sitten onko hyvää vai huonoa seuraa vai ehkä jotain siltä väliltä. Äläkä luule ettei se oma lapsesi voisi ihan omin päinkin keksiä hölmöilyjä.