Psykologia paikalla (tai aihetta tuntevia).
Mikä olisi paras ratkaisu siihen kun omat vanhempani haluavat olla perheestämme vain 10v. lapsen kanssa tekemisissä. Eilen soitin etät olen ihan uupunut ja he keksivät että voivat ottaa 10v heille katsomaan telkkaria. Suotuin mutta ei tuo 10v mua uuvuta tällä hetkellä.
Kerroin äidilleni tilannetta ja kerroin sairastavani ja että meillä on eron harkinta-aika käynnissä niin vaihtoi puheen aihetta.
Asuvat alle 1km päässä : (
Mitä minun kanttaisi tehdä kun koen jatkuvasti tulevani torjutuksi ja tätä tämän on ollut koko ikäni.
Mulla meni henkisesti paremmin kun emme olleet 6kk missään yhteyksissä. Olisko se realistisin vaihtoehto. Puhuminen ei auta, he eivät ymmärrä kuulemma mitä tarkoitan..
Kommentit (5)
Äitisi ei rakasta sinua. Kun myönnät sen itsellesi, elämäsi helpottuu ja energiasi vapautuu tärkeämpiin asioihin. Aluksi voit tuntea suurta vihaa, pettymystä ja surua, mutta lopulta selviät voittajana.
Älä ole rakkauden kerjäläinen.
Voisiko miehesi vanhemmat auttaa, vai löytyykö lähipiiristäsi ketään muuta hoitajaa?
Todella edesvastuuttomia tuollaiset kommentit, hävetkää!
Itse aloin syksyllä käymään terapeutilla ahdistuksen vuoksi ja enimmäkseen olemme käsitelleet keskusteluissa (vaikeaa) lapsuuttani ja suhdettani vanhempiini. Se on helpottanut omaa oloani valtavasti! Myös miehen kanssa suhde on muuttunut ihan erilaiseksi, vapautuneeksi, kun oma paha oloni on saanut hoitoa. Suosittelen.
Minä soitin ensin perheneuvolaan, sieltä ohjasivat sellaiseen mielenterveyden kriisikeskukseen. En olisi ikinä uskonut, kuinka paljon lyhytkin terapia voi auttaa :-)
Olen puhunut tästä aiheesta niin omalääkärini kanssa kuin psyk. sairaanhoitajankin kanssa, ja molemmat vahvistavat oman kokemukseni ja sen, mitä itsekin sanoit: ota etäisyyttä. Ihan tiedostamattamme äitiemme mielipiteet, halut ja sanomiset vaikuttavat elämäämme ja tosi paljon. Jos asiat eivät puhumalla selviä, niin parempi ottaa kunnon etäisyys ja laskea äitisi pelistä kokonaan pois.