Ahdistaa tulla aamuvuorosta suoraan kotiin iltapäivällä tai yövuorosta suoraan nukkumaan.

Lapseton? Arvatenkin,

Kuvitteles tohon vielä vaikka 3 alle 10-v lasta. Tai vaikka yksinhuoltajuus.

Lapsettomalle luulisi olevan se ja sama se työaika kun on täydellinen lepo aina kotona.

Kyllä minua vuorotöissä ahdistaisi eniten iltavuoro: odotella päivä vain töiden alkamista ja hengailla yksinään kotona, kun kaikki tutut on töissä.

Jaa. Minusta taas mikään ei ole ihanampaa kuin viimein päästä töiden jälkeen kotiin. Koti on paras paikka, enkä oikeastaan koskaan rentoudu missään muualla täysin. Kotona vietetty aika ei ole minulle elämän tuhlaamista, vaan siitä nauttimista.

Itku ja Parku ja Pyllyn Mylväys

Ja taas työssäkäynti "ahdistaa" modernia ihmistä.

Kaikki nämä joita työ "ahdistaa" ja joiden "elämä menee hukkaan" ja jotka haluavat "irti oravanpyörästä" ja mitä muuta vikinää tältä palstalta jatkuvasti joutuukaan lukemaan:

Lopettakaa työnteko. Eläkää sovinnolla sillä työttömän peruspäivärahalla ja aina vain pienenevällä asumatuella, ja jos oman vapaaehtoisen, tahallisen ja oma-aloitteisen irtisanoutumisenne sekä työkammonne vuoksi ensin joudutte lusimaan karenssin, niin hyväksykää se ja eläkää tai kuolkaa sen mukaan.

Ainahan te voitte lopettaa oikeassa asunnossa asumisen ja muuttaa vaikka pahvilaatikkoon jonkun ilmanpoistoaukon eteen kuten ilmeisesti New Yorkin kodittomat tekevät (televisiodokumenteista näkemäni perusteella näin päättelen), rakentaa itse jätemateriaaleista jonkun vanerihökkelin tai ns. "liekkimajan" jonnekin vesakkoon - mahdollisesti monen muun "ahdistuneen" muodostamaan pikku keskittymään, ja viimekädessä voitte lakata vaikka syömästäkin.

Toivottavasti suomalaisten palkat laskevat johonkin Bangladeshin tai Sri Lankan tasolle ja toivottavasti Suomesta katoaa kokonaan ns. "keskiluokka".

Teillä suomalaisilla työssäkävijöillä näyttää menevän liian hyvin kun teillä on varaa valittaa palstalla joka päivä.

Tuo "ahdistuminen" on teidän työssäkäyvien keskiluokkaisten etuoikeus ja luxusetu. Meillä köyhillä, onnettomilla ja syrjäytyneillä ei ole varaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua vuorotöissä ahdistaisi eniten iltavuoro: odotella päivä vain töiden alkamista ja hengailla yksinään kotona, kun kaikki tutut on töissä.

Joo samaa mieltä. Mä tein vuoden vuorotöitä lukion jälkeen ja iltavuoro oli kaikkein tympein vuoro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua vuorotöissä ahdistaisi eniten iltavuoro: odotella päivä vain töiden alkamista ja hengailla yksinään kotona, kun kaikki tutut on töissä.

Joo samaa mieltä. Mä tein vuoden vuorotöitä lukion jälkeen ja iltavuoro oli kaikkein tympein vuoro.

Mäkin olin nuorena tuota mieltä. 20 vuodessa kävi toisinpäin, nyt on mukavaa nukkua kun nukuttaa, puuhailla aamun vähäiset valoisat tunnit omia juttuja ja mennä illlaksi töihin. Säkkipimeyttä ei ehdi miettiä ja vuoron jälkeen riittää kun menee suihkuun ja nukkumaan. Onneksi meillä vuorot voi valita, jokaiselle jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton? Arvatenkin,

Kuvitteles tohon vielä vaikka 3 alle 10-v lasta. Tai vaikka yksinhuoltajuus.

Lapsettomalle luulisi olevan se ja sama se työaika kun on täydellinen lepo aina kotona.

Jotenkin paistaa katkeruus läpi tuon kommentin. Olisko tuo lapsellisuus kumminkin oma valinta. Se, että olet yksinhuoltaja, väsynyt ja v*ttuuntunut kaikkeen, ei ole lapsettomien vika. Niin makaa kuin petaa.

Minusta iltavuoropäivät on mahtavia erityisesti tähän vuodenaikaan. Käyn treenaamassa ulkona valoisassa pitkän kaavan mukaan. Sen jälkeen suihku ja jalkahoito tai muu kauneudenhoitojuttu. 

Olen perheellinen, joten ainoata omaa aikaa kun lapset koulussa ja mies töissä. Käytän tehokkaasti aamun ja aamupäivän. Aina 10000 askelta jo tullut täyteen ennen iltavuoron alkua. Ei ahdista yhtään....

Hallituksen hyvä ohjelma kannustaa työhön 24/7. Siihen aikatauluun ei sitten muuta elämää jääkään. Mutta saapa se kokoomuksen ja persut ottamaan lisää velkaa.

Tuota ongelmaa ei olisi jos sinulla olisi mukava olla kotonasi ja töissäsi. Tykkäätkö työstäsi? Kannattaisiko etsiä uusi työpaikka tai kouluttautua uudelle alalle? Viihdytkö kotonasi? Mikä siellä tökkii? Mistä asioista pidät kodissasi? 

Vierailija kirjoitti:

Itku ja Parku ja Pyllyn Mylväys

 

Ja taas työssäkäynti "ahdistaa" modernia ihmistä.

 

Kaikki nämä joita työ "ahdistaa" ja joiden "elämä menee hukkaan" ja jotka haluavat "irti oravanpyörästä" ja mitä muuta vikinää tältä palstalta jatkuvasti joutuukaan lukemaan:

 

Lopettakaa työnteko. Eläkää sovinnolla sillä työttömän peruspäivärahalla ja aina vain pienenevällä asumatuella, ja jos oman vapaaehtoisen, tahallisen ja oma-aloitteisen irtisanoutumisenne sekä työkammonne vuoksi ensin joudutte lusimaan karenssin, niin hyväksykää se ja eläkää tai kuolkaa sen mukaan.

 

Ainahan te voitte lopettaa oikeassa asunnossa asumisen ja muuttaa vaikka pahvilaatikkoon jonkun ilmanpoistoaukon eteen kuten ilmeisesti New Yorkin kodittomat tekevät (televisiodokumenteista näkemäni perusteella näin päättelen), rakenta

 Varmaan yksi typerimpiä kommentteja mitä olen täällä lukenut. 

Ei se tarkoita että ihminen kammoaa töitä, jos joskus kokee että elämä menee ohi. Sitä voi olla iloinen siitä että on työtä, mutta joskus voi tuntua siltä sitli. Sinä et tarjoa mitään ratkaisuja vaan naureskelet vaan ivallisesti että kuinka hemmoteltuja ja typeriä ihmiset ovat, kun kehtaavat tuntea tai miettiä mitään. KAIKKi ihmiset ahdistuvat joskus, sitä ei pääse pakoon minnekään. Sinä epäinhimillistät työsssäkäyvän ihmisen.