Sisarusten kategorisoinnista: mika oli viesti Inhimillisessa tekijassa? Pitaako kaikki ominaispiirteet kieltaa, minka verran sitten saa " korostaa" taysin ilmeisia eroavaisuuksia
sisarusten välillä, mikä on liikaa? Jos yksi on tosi sporttinen ja yleisesti reipas ja menevä, toinen herkempi ja kolmas vaikka ilmeinen pieni tiedemies, eikö näitä asioita saa perheessä mitenkään huomioda? EN oikein ymmärrä, itsellä ei ole sisaruksia mutta kolme aika samanikäistä veljestä on, jotka mielestäni ovat kukin tosi paljon erilaisia luonteita. Miten tämän asian kanssa ollaan - tarjotaan kuitenkin kaikille samoja harrastuksia ja juttuja vai?
Kaipaan mielipiteitänne.
Kommentit (3)
Minua häiritsi suunnattomasti ohjelman lopussa se, ettei otettu huomioon, että sisarussuhteet voivat aikuisella iällä olla tosi raadollisia eikä todellakaan kaikkien kanssa voi olla olla kuin " sisko ja veli" .
Puhe oli siitä että jos siasruksille laitetaan jotkut leimat tyyliin " hän on sellainen, tuo tälläinen" , niin he alkavat ikäänkuin elää todeksi näitä rooleja eivätkä ne koskaan jätä rauhaan jne. Minua vaan askarrutti, kun puhe oli kuitenkin aika " ilmeisistä" ja luonnollisistakin eroavaisuuksista sisarusten välillä, että onko sitten pienikin yksilöllisyyden huomioiminen kovin haitallista siasrusten kesken? Pitääkö tässä siis tosissaan koko ajan olla varpaillaan ettei ikäänkuin ikinä mainitse itse huomaavansa ilmiselvää erilaisuutta sisarusten välillä, vai mikä oli niinkuin se johtoajatus tuossa haastattelussa?
ap
aihe olis ollut mielenkiintoinen.
Omassa lapsuuskodissani lapsia ei koskaan nähty yksilöinä, vaan kaikilla oli samat harrastukset toiveista ja taipumuksista riippumatta :(
Minä en esim. koskaan saanut aloittaa mitään urheilu- tai tanssiharrastusta sillä veljeni oli tosi kömpelö eikä halunnut liikkua. Salaa piti kavereiden kanssa käydä urheilukentällä harjoittelemassa.
Joululahjat oli aina samanlaiset, pojalle vaan " pojan väriset" ja tytölle " tytön väriset" .
Tuossa vain 2 esimerkkiä, paljon muutakin tasapäistämistä perheessämme tapahtui. Aikuisena olen joutunut niitä asioita paljon käsittelemään. varsinkin toisen raskauden aikana koin lapsuusmuistoni kovin ahdistavina :(
Nevoisin kohtaamaan lapset yksilöinä mutta välttämään vertailua.