Tuntuu että yksinhuoltajana olis helpompi olla...

Keinoalkuista hedelmöitystä vastustavien poliitikkojen kannattaisi lukea tämä ketju - totuus joidenkin ydinperheiden isyyden nykytilasta. Toivottavasti tämä on vain osa totuudesta.



Tavalliset perheet tarvitsevat monenlaista tukea perhe-elämän haastavuudesta selviämiselle - ja ennaltaehkäisevää perhetyötä! Pliis!



VOIMIA ÄIDIT!

Sillähän homma hoituu.

mutta kerropa ap, milloin 24/ 7 yh:lla (jonka lapsen isä ei siis osallisena lapsen elämässä) on omaa aikaa? Minulla päivisin työaikana (vau mitä laatuaikaa!) ja silloin harvoin, kun saan jonkun hoitamaan lastani, ehkä 1-2 krt. kuussa (mummola kaukana).

Hyvä ystäväni erosi kolisen vuotta sitten ja sanoo elämänsä olevan nyt hemmetin paljon helpompaa. Suhde oli vaikea, nainen teki uransa lisäksi kaikki kotityöt ja pääasiassa lasteen hoitoon liittyvät jutut.



Nyt nainen ei enää siivoa miehen sotkuja vaan elää tyytyväisenä sinkkuna. Lapsi on joka toinen viikko isiällään ja naisella silloin aikaa itselleen. Ennen hän oli töiden jälkeen sidottu täysin lapseen.

ja tosin mul o pienii lapsii nii tosi rankkaa ja yksinäisyys on pahint

vain 1/3 osa etävanhemmista tapaa lapsia säännöllisesti, 1/3 osa tapaa epäsäännöllisesti ja 1/3 ei tapaa ollenkaan. Ja etukäteen ei voi tietää, mihin " kategoriaan" mies kuuluu.



En olisi voinut etukäteen kuvitellakaan, että lasteni isä toimii niin kuin nyt toimii: alussa tapasi lapsia säännöllisesti, sitten alkoi hiipumaan. Jatkuvia peruutuksia, tapaamisten lyhentymisiä ja nyt ei tapaa lähes ollenkaan. Ja etävanhemmalla kun ei ole velvollisuutta tavata lapsia. Eli olet todellakin sen varassa, miten asiat lasten isälle sopii.



Ja yksinhuoltajan arki ja todellisuus on rankkaa: olet todellakin vastuussa kaikesta yksin.

Vaikka itse olen onnellinen yh niin kehoitan todellakin harkitsemaan tarkkaan. Itsesi ja lapsiesi kannalta, ero on todella rankka lapsille.

siis ei koskaan? Ei koskaan ole lasten kanssa edes 5min? Ei koskaan vie tarhaan? Lääkäriin? Ei koskaan tee yhtäkään kotityötä? Keskustele kanssasi lapsista tai arjesta? Edes sanalla?

ja sitten kyllä tekee jotain jos minä käsken/pyydän tekemään. Ja silloinkin on naama norsunvitulla

ap

omaa aikaa sai kun lapsi päiväunilla,illalla ajoissa nukkumaan...sitten kun lapsi oli 4v rupes ulkoileen ilman äitiä,silloin sai omaa aikaa...ja sitten vapaa vkonloput aina silloin kun isää huvitti lasta hakea..no joo mulla on ollu aika helppo lapsi,en tiedä kuinka oisin pärjännyt jos olisi hankalampi tapaus ollut..nyt olen uudessa suhteessa ja toinen lapsi myöskin..ja täytyy sanoa että kaipaan noita yh aikoja..en kuitenkaan miestäni aio jättää=)

mietipä että yksinhuoltajana sitäkään osallistumista ei olisi.

kirjoitustöille, mitä nykyään ei enää ole - niin kyllä vaan arki on mukavampaa, kun voi jakaa sen jonkun kanssa.



Mutta riippuu siis täysin suhteesta. Huonossa suhteessa on yksinäistä ja toisaalta yksinäisyyteenkin jossain määrin tottuu.

juttuja naurattaa kun jotkut aina paasaa ydinperheen ylemmyydestä ja isän tärkeydestä lapselle (mm. hedelmöityshoitojen yhteydessä). Kun se totuus on useinkin tätä.

tiedoksi vaan että meillä todella turvallinen piha,enkä todellakaan olisi noin pientä yksin sinne päästänyt ellen olisi varma että pärjää! ja kun lapsi oli todella tottelevainen,ei lähtenyt omasta pihasta ikinä muualle,niin uskalsin antaa olla kavereidensa kanssa..ja tottakai aluksi olin silmä tarkkana ikkunassa vahtimassa kuinka käyttäytyy ulkona!!

t 12

Yhdessä oltu 10 vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta.

Mies ei ota vastuuta mistään.

Hänen mielestä hän hoitaa isän roolinsa hyvin: käyhän hän töissä!

Hän ei tee mitään kotona, korkeintaan vie roskapussin ja siitäkin pitää sanoa.

Hän ei leiki lastensa kanssa, hän ei pese heidän kakkapeppujaan, ei pese hampaita tai pue heitä (ei hän edes taida tietää missä meillä kotona on lasten vaatteet) Hän luulee että jos hän kerran kuussa kylvettää toisen muksuista, on hän hoitanut taas roolinsa isänä mallikkaasti.



Sukulaistensa edessä (varsinkin oman äitinsä) hän paistattelee ja pitää yllä " vuoden isä" titteliään mutta kotona on hän on sama aikaan saamaton lahna kuin aina ennenkin.



Kaiken huppu: hän viettää hirveästi aikaa lätkämatseissa, kundien peli/sauna illoissa ja hän väittää että minä olen jatkuvasti jossain, vaikka todellisuudessa viimeksi olen ollut YKSIN KAUPASSA kuukausi takaperin, minun koko elämä pyörii lasteni ympärillä.



Olen niin monesti miettinyt että miksi kiusaan itseäni ja jatkan tässä suhteessa joka ei muuta tee kuin aiheuta minulle pahaaoloa.



Helpompaa se olisi varmasti ilman miestä..enpä olisi ainakaan enään kolmen lapsen yh.