Lue keskustelun säännöt.
Onko " pakko" ottaanimiä suvusta, onko itsekästä valita ihan mitkä nimet vaan?
Kommentit (8)
myrskyisessä maailmassa.
Meillä on yksi itse annettu, yksi suvussa kulkeva ja yksi symbolinimi lapsilla.
Ingeborg on muuten minusta tosi nätti nimi, pitkään mietimme Ingeä tai Ingaa kuopuksellemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olisi jotenkin itsekästä antaa lapselle juuri ne nimet, joista itse tykkää!
Tiedän esim. yhden tytön, jolla on 4 siskoa, mutta juuri hänen kohdallaan äiti tajusikin että pitäähän tyttären nimessä olla sekä äidin että isoäidin nimet. Ja koska sisarusten nimi alkaa tietyllä kirjaimella, piti ensimmäiseksi keksiä sellainen ja isosiskot halusi myös tietyn nimen, joten tämä tyttö kantaa nyt nimeä tyyliin Jenna Hilkka-Aurora Gunvor.
mutta minulla esim. on etunimet sellaiset, että ovat kulkeneet isäni suvussa 1500-luvulta. Minusta on kiva ajatella niitä samannimisiä esiäitejäni ja heidän vaiheitaan. Sukunimi on tietty myös vanha, mutta se ei ole yhtä " henkilökohtainen" .
5
Vierailija:
mutta minulla esim. on etunimet sellaiset, että ovat kulkeneet isäni suvussa 1500-luvulta. Minusta on kiva ajatella niitä samannimisiä esiäitejäni ja heidän vaiheitaan. Sukunimi on tietty myös vanha, mutta se ei ole yhtä " henkilökohtainen" .5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos esim suvun perinteenä on ollut joku tietty nimi ja se on jatkunut jo useamman sukupolven ajan niin on hieman itsekästä katkaista hieno ketju,mutta aina voi muokata suvun nimeä uudis-muotoon (esim Juulia suvussa,voit jatkaa perinnettä modernimmin esim muodoilla Juuli,Julia,Juuliska,Juliaana,Julianna ym ym)
Eli ei sitä tarvitse purematta niellä ;) Ihanaahan se vain on että lapselle voi sitten selittää jonkun lapsen nimessä olevan nimen perinteen.
MUTTA jos suvussa ei ole tällaista pitkään jatkunutta niin sitten minusta on hienointa antaa se oma uniikki nimi,eli pakolla ei tarvitse mummienjakummien nimeä lapsen nimeen työntää
Pari kuukautta nimen annon jälkeen luin sukukirjaa ja isäni isän sisko (isotätini) on samanniminen kuin meidän tyttö. Tää isän täti kyllä on kuollut pienenä lapsena joten isä ei sitä muistanut, eikä mummokaan ja ukkikin on kuollut jo vuosikymmeniä sitten. Sattumalta tuli meidän lapselle " sukunimi" . Sillä ei kyllä sen kaukasempia perinteitä ole.
Kamalimmat nimiyhdistelmät syntyvät yleensä, kun annetaan ensimmäiseksi nimeksi suosikkinimi, toiseksi nimeksi sun ja kolmanneksi nimeksi mun isoisän/-äidin nimi.