Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa mua tän ystävyyden kanssa, vai pitäiskö luovuttaa.
15.10.2006 |
Täällä lantsulla on ystävät usein kiven alla ja pitäis jaksaa pitää kiinni niistä joita on. Mulla on ollut orastava ystävyyssuhde yhden äidin kanssa, mutta en enää tiedä mitä tekisin sen asian kanssa. Jos lähetän tekstarin, hän vastaa tosi pitkän ajan päästä, joskus menee seuraavaan päivään. Kaksi kertaa on perunut kyläilyn viime metreillä, toisella kertaa ei ollut edes muistanut että pitäis tulla meille kylään, toisella kertaa oli periaatteessa pätevä syy. Hän on silti hirveän mukava ja ystävällinen kun tavataan. Enkö vaan tajua viiden pisteen vihjettä vai pitäiskö vielä jaksaa yrittää? Tosi kiva kun olen laittanut sapuskaa ja ostanut tarjottavat ja sitten hän ilmoittaa puoli tuntia ennen vierailuaikaa ettei tulekaan.
Kommentit (7)
Minä otan kans ihan tosissani kaikki lupaukset ja sitte ottaa päähän kun kaikki ei oo yhtä tarkkoja noissa lupauksissaan. Kai sitä pitäs vaan oppia ajattelemaan että jos joku sanoo tulevansa niin ei satavarmasti tule, jos kerta on sen luonteinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut jotain samantapaisia juttuja enkä kyllä tiedä miten neuvoa...
Onko tämä nainen kutsunut sinua kylään heille tai ehdottanut että menisitte jonnekin yhdessä? Soittaako tai tekstaileeko hän koskaan? Eli tekeekö ylipäätään yhtään mitään aloitetta?
Itse olen tehnyt niin, että jos toinen ei kerta kaikkiaan ehdottele tapaamisia eikä vaivaudu tulemaan kun kutsutaan, niin olen kerta kaikkiaan jättänyt jutun siihen. Siis tottakai edelleen jutellaan jos nähdään jossain ja ollaan ystävällisissä väleissä, mutta en siis ole sen enempää tuputtanut itseäni.
Mutta kavereita tosiaan ei niin vain löydä jos asuu maalla. Ehkä sinun kannattaisi vielä kokeilla ja tunnustella, että mistä on kyse, ehkä hän on vain väsynyt (onko esim. vauva?) tai vaikka joku vaikea elämäntilanne meneillään (vaikka parisuhdekriisi, mistäs sen tietää) tai sitten on ujo tai jotain...
Toivottavasti saat vielä kaverin hänestä! Tai jostain toisesta :)
Ehkä hänellä vain on paljon muuta mielessä, kiirettä. Minulle käy usein niin, että viesteihin vastaaminen kestää. Osalla ystävistänikin näin, toiset taas vastaavat heti.
Unohtelen paljon asioita (vaikka en haluaisi!), kun mielessä on niin paljon kaikkea. Tekstiviesteihin en muista vastata ollenkaan, tai ehkä seuraavana päivänä, joskus samana. En tee sitä ilkeyttäni!
Minulla on ollut hirveän vaikeita vuosia takanani ja parhaillaankin. Koetan tsempata, että jaksaisin tässä elämässä porhaltaa, mutta hyvin vaikealta se joskus tuntuu. Masentaakin välillä. Muut eivät varmasti sitä ymmärrä, kun olen aika hyvä pitämään toisenlaista naamaa muiden läsnäollessa.
Olen hyväntahtoinen, mukava ihminen, mutta kamalan väsynyt ja monta asiaa mielessä, ylimääräinen vain tuppaa tippumaan pois. Ja ylimääräinen ei tarkoita, että ystävät olisivat ylimääräisiä tai vähäpätöisiä, vaan siten että pelkkä arkielämä tuntuu työläältä useimmiten.
Älä hellitä ystävästäsi liian helposti. Ehkä kun tapaatte seuraavan kerran, voisit ottaa asian esille ja keskustella ihan reilusti näistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei se välttämättä mitään kiinnostuksen puutetta ole, vaan ehkä vain pienoista kaoottisuutta, elämä ei ole oikein hallinnassa.
Ja minulle käy usein niin, että koti on kamalassa kunnossa, siis niin kamalassa ettei millään kehtaa kutsua ketään käymään, vaikka kovasti tekisi mieli seuraa. Enkä minä ainakaan kehtaa kysyä, saisinko tulla toiselle kylään...
Eikä tuota siistiysjuttua kukaan minun tutuistani muuten uskoisi minusta, mutta niin se vain on:-(
Mun pitäis jättää ihmisparka rauhaan :)?