Mitä tekisitte minun tilanteessani?

mutta ei kelpaa.. Huutaa niin kauan, että pääsee rinnalle:( Mies nukkuu meidän vieressä, mutta niin sikeästi, ettei herää! Ja jos on muutamana kertana herännyt, niin seuraavan päivän nukkuu kokonaan, koska on niin VÄSYNYT yöheräämisistä:(



Neuvolassa on ollut puhetta ja ihotautilääkärin kanssa tuosta unikoulusta, mutta lasta ei kuulemma kannata laittaa huutamaan vieraiden ihmisten luo:( Eikä sitten raskikaan.. mutta tulee niin huono-omatunto tuon isommankin lapsen puolesta, kun itse on niin väsynyt, enkä jaksa joka päivä ulkona käydä hänen kanssaan:( Ja mieskään ei voi ulkona käydä, kun ei kehtaa/jaksa..

Niin hyvin mennee, mutta menköön:(



-ap

-ap

Minä sain sillä tissistä irti että oli muutaman yön siskoni luona yökylässä. Kyllä mä pari yötä jaksaisin!!!

lukenut tota sun kirjoitusta niin ajattelin että miehellä on varmaan masennus! Ja niin selviääkin kun pidemmälle luki. Elämä on varmasti tosi rankkaa masentuneen ja kahden pienen kanssa. Musta tuntuu että meillä on juuri toisin päin, minä olen se raivotautinen hullu ja mies lopen väsynyt. Mulla ei tosin ole lääkitystä ja mies käy töissä päivät.

Kuinka pitkään miehelläsi on lääkitys ollut? Siis onko lääkityksestä ollut jotain kontrollia että tehoaako se, siis mä olen käsittänyt että oikeen lääkkeen löytäminen saattaa kestää jonkun aikaa.

jos se lääkitys ei tehoa, vaikka mies ottaa lääkkeet, niin tehokkaampi lääkitys lääkäriltä. Lisäksi tulee tarkastaa kilpirauhasarvot, koska esim mulla oli smantyyppistä oireilua, ja hoidettiin vuosi masennuslääkkeillä, sitten yksi lääkäri kekkasi tarkastaa kilpirauhasarvot, ja nehän olivat ihan pielessä.

Lääkkeen vein sille aamulla, ei se muuten niitä ottais!! Nyt pitää yrittää vielä saada se ylös, ennenkuin järki pettää lopullisesti! Ja uloskin pitäis vielä keretä lähteä lasten kaa..

-ap

siihen avioeroon liittyen?? Siis kuinka iso prosessi se on ja paljon maksaa? Ja miten huoltajuuden käy?? Mies on aina sanonut, ETTEN minä tuli IKINÄ saamaan yksinhuoltajuutta, mutta miten tuollainen hoitaa lapsia??

Huoltajuusasioita murehdit ihan turhaan, ei mt-ongelmainen isä lapsia saa.



Kaikki näyttää varmaan ihan toivottomalta, mutta sun on nyt vaan otettava itseäs niskasta kiinni ja hoidettava se ero LASTESI TAKIA JA PARHAAKSI. Sulla ei ole voimia eikä sun kuulukaan hoitaa lasten lisäksi myös miestäsi. Olet jo nyt käytännössä yksinhuoltaja, eikö olisikin helpompaa olla ilman sitä nukkuvaa/huutavaa miestä.



Kuulostaa kovalta mutta enempää et voi miehesi eteen tehdä!



Eikä avioeroa ole heti pakko ottaa. Passitat miehen vaikka väliaikaisesti sinne vanhemmilleen ja tervetuloa takaisin sitten, kun ottaa lääkkeensä ja on valmis panostamaan myös teidän suhteeseen.



Eli soita ihan tosi heti huomenna!

Miehesi käytös on tosi ärsyttävää mutta kuuluu masennuksen taudinkuvaan. Olen itse samanlainen kuin miehesi: vain nukkuminen tuntuu mukavalta. Iltaisin saatan olla hyväntuulinen jonkin aikaa, koska koen suoriutuneeni taas yhdestä masentavasta päivästä. Ymmärrän miestäsikin. Kuitenkin sinun puolellasi ovat sympatiani.



Pidä unikoulu joko yksin tai pyydä jotain kaveria pitämään se.

Hanki hoitoapua, ettet ole yksin vastuussa lapsista.

Pyydä miestäsi lähtemään hetkeksi pois kotoa, esim. pariksi viikoksi.

Puhu asiasta kaunistelematta neuvolassa.



Jos väsähdät totaalisesti, hanki lapsille päivähoitopaikka ja lepää itse. Elämäntilanteesi on todella vaikea. Jos ei ole turvaverkkoa, turvaudu subj. päivähoito-oikeuteen.

ja sitten kun en olisi enää niin väsynyt alkaisin käsitellä asioita miehen kanssa.

Vauva on sinusta riippuvainen, hänellä on allergia ja saattaa olla vatsavaivojakin öisin. Mutta todennäköisin syy yöitkuihin on teidän tilanteenne aiheuttama turvattomuus ja ahdistus hänellä - hän kaipaa sinun läheisyyttäsi ja turvallisuutta, ja tissi suo sitä hänelle. Jos alat nyt vieroittaa häntä tai unikouluttaa, en usko sen olevan hänelle hyväksi.



Miehesi on masentunut. Selvä. Mutta hän on silti aikuinen. Hänen pitää huolehtia itse lääkkeistään, mennä terapiaan, haluta parantua. Vaikuttaa siltä, ettei hän edes halua parantua. Sinä et voi ruveta hänen äidikseen. voit asettaa hänet valinnan eteen: eroatte vähäksi aikaa tai hän etsii hoitoa itselleen.



Millä te oikein elätte? Miten miehesi voi olla koulusta pois?



Tsemppiä sinulle. Koita olla paljon lastesi kanssa; olkaa ulkona, kyläilkää ja eläkää omaa elääänne. Hae apua vaikka perheneuvolasta, on hyvä, jos on joku joka kuuntelee ja osaa selvittää tilannetta.

voimia...



Ei ole mitään kokemusta vastaavasta tilanteesta, mutta silti: olet vastuussa ensisijaisesti lapsistasi, ja lasten etu menee miehen edun edelle. Lapset ovat tärkeämpiä kuin mies.

Tilanne ei ole hyväksi teille kellekkään.

Masennuksesta toipuu hitaasti, parempi kun ei opiskelis nyt ollenkaan, saisko väli vuotta tms. Tee pieni lyhyt helppo lista miten miehesi voisi sinua auttaa, ja yritä saada mukaan vähitellen. Lapset ei ole kauaa pieniä, tää on fyysisesti raskain vaihe. Nyt ei kannata erota, koska se vie ihan liikaa sun voimia. Mietin vaan että olisko mahdollista saada sun mies lääkäriin että voisivat vaihtaa johonkin sopivampaan lääkkeeseen, se että on noin voimaton, on kaikille rasittavaa. Kaikkea parasta sulle,aina.

Ja sitten luinkin, että juuri sehän hänellä ON jo diagnosoitu.



Ihan turhaan ajattelet, että miehesi sinun kiusaksesi on tuollainen kuin on. Kyllä masennus on oikea sairaus, ja teettää juuri tuollaista väsymystä ja lyhytpinnaisuutta.



SE EI tietenkään tarkoita, ettet voisi olla itse lopen väsynyt tilanteeseenne ja tarvitsisi apua. Tarvitset sitä ilman muuta!



Ensinnäkin nukkuminen. 9-kuinen vauva kannattaa unikouluttaa. 20 krt yössä tankkaaminen ei todellakaan kuulu asiaan enää tuonikäisellä, ja nyt on oiva tilaisuus opettaa vauva pois yöimetyksestä. Tarkoitus on syödä päivällä ja nukkua yöllä. Unikoulutusohjeet kannattaa pyytää neuvolasta, nykymuodossaan siihen EI kuulu jättää vauvaa itkemään yksinään.



Toiseksikin miehesi huuto. Olet minusta oikeassa siinä, miten olet puuttunut asiaan. Miehesi ei saa huutaa kitarisat pullollaan kaksivuotiaalle joka krt, kun tämä uhmaa. Tämä on tehtävä miehellesi selväksi.



Minusta voisit aivan hyvin vaatia pientä aikalisää miehesi kanssa. Hänen on otettava lääkkeensä ja haettava hoitoa masennukseensa. Muu on sinulle aivan liian raskasta.



Mielenterveyspotilaiden OMAISILLE on myös runsaasti tukiryhmiä, oletko ottanut sellaiseen yhteyttä, jotta saisit kohtalontovereilta vertaistukea?



Voisit hyvin myös jutella tilanteestasi neuvolassa, jos terkkarisi on tolkun ihminen.

Meillä oli sama tilanne nuorimmaisen kans. Heräs sata kertaa yöllä ja päivät kitisi. Mies tekeee pitkää päivää ja olin itse tosi tosi väsynyt. Nyt kun siirtyi pullolle, nukkuu joka yö kymmenestä kahdeksaan, juo pullolisen maitoa ja jatkaa unia puoli kymmeneen.

noita soijalitkuja:( Ja eihän niinku nälkäänsä yöllä syö, vaan tuttina pitää mua! Olemme yrittäneet opettaa tuttia, muttei kelpaa.. Olemme yrittäneet kotiunikoulua, tassuttelua, ja sitä, ettei annettais yöllä rintaa, mutta EI tepsi:(

Vierailija:

noita soijalitkuja:( Ja eihän niinku nälkäänsä yöllä syö, vaan tuttina pitää mua! Olemme yrittäneet opettaa tuttia, muttei kelpaa.. Olemme yrittäneet kotiunikoulua, tassuttelua, ja sitä, ettei annettais yöllä rintaa, mutta EI tepsi:(

Ymmärrän hyvin, että väsyneenä antaa mieluummin periksi kuin kestää kitinää. Unikoulu kestää monta yötä, ja vaatii molempien puolisoiden osallisuuden.

Jos et itse jaksa, niin oletko tiedustellut neuvolasta unikoulutusta? Ensikodit antavat sitä, joillakin paikkakunnalla sairaalat. Ota ihmeessä selvää asiasta, ei 20 krt yössä herääminen ole enää asiaankuuluvaa. Jos saat nukutuksi, olet paljon jaksavampi ja todennäköisesti miehesikin (tuskin hänkään kamalan hyvin nukkuu, jos tuota rumbaa joka yö jatkuu vai nukkuuko eri huoneessa...?)

Kun hän huomaa, ettei saa muuta kuin vettä niin ei enää heräile. Me päästiin näin yösyötöistä eroon.